Luonto keväästä kesään, osa 1: Kotipihan kaakattajat, sirkuttajat ja surisijat

Kirjosieppo omenapuussa. Siuro 22.5.2019.

Tänä keväänä ja nyt kesän alussa luonto on tullut erityisen lähelle. Vaikka liikkumiseni on nyt jalkaterän murtuman takia ollutkin erityisen rajoitettua, olen onnekas asuessani luonnon keskellä. Olen kokenut saavani luonnosta sellaista voimaa ja rauhaa, jota ei muualta ole ollut mahdollista saada ja tavoittaa. Luontokuvauksesta on tullut erittäin tärkeä voimavara.

Aloitan nyt jälleen luontopostauksien sarjan ja tässä ensimmäisessä pysytellään ihan oman kotipihan lajikirjossa.

Naakka

Lähdetäänpä liikkeelle meidän alivuokralaisistamme.. Kuten jo aiemminkin on ehkä tullut ilmi, olen aiemmin suorastaan vihannut Naakkoja. Ne ryöväävät lintulaudan puhtaaksi alta aikayksikön ja ovat muutenkin kovin äänekkäitä kaakattajia. Ja kaakatusta kyllä riittää, lähes kaikkien meitä ympäröivien talojen savupiipusta pilkistää naakan pää ja tässä ne surffailevat piipusta piippuun.
Mikä lie nyt tullut, kun yllättäen naakat tuntuvatkin aika mielenkiintoisilta seurattavilta.

Naakkojen määrä on noussut reilussa 50 vuodessa hurjasti. Vielä 1900-luvun puolessavälissä pareja oli noin 17 000 ja nykyään parien lukumääräksi arvioidaan jo 110 000. Euroopassa elää yli puolet maailman naakkakannasta. Lajia tavataan myös Aasiassa ja Afrikassa. Naakka pesii yhdyskunnissa ja varsinkin ennen se pesi kirkontorneissa. Siitä se on entisaikaan saanut nimen kirkhakkinen, kirkonherra ja kirkkonaakka. Naakkojen mieltymys kirkkoihin synnytti monia uskomuksia. Nakkaa on pidetty pyhänä lintuna, mutta myös kuoleman ennustajana. Lounais-Suomessa naakkoja pidettiin kuolleiden pappien sieluina ja niiden annettiin päästä esteettä kirkkojen ullakoille. Räystäslautoihin veistettiin jopa lentoaukot helpottamaan sisäänpääsyä.
Nykyisin yleisin pesintäpaikka taitaa olla verkottamattomat piiput. Pesii tosin myös onkaloissa, koloissa ja pöntöissä.

Naapurin lintulauden tarjontaan tutustumassa

Meillä naakka on pesinyt jo monena vuonna. Harmittaa, kun kattoremontin yhteydessä ei tullut laitettua verkkoa. Meillä ei ole sähkölämmityksen vuoksi hormi käytössä, joten naakat ovat saaneet ihan rauhassa rakennella pesiään. Pelkäänpä että edessä on aikamoinen homma niiden lukuisten pesien siivoamisessa kun lopulta hormi joskus mahdollisesti otetaan käyttöön. Tietenkin tämä täytyy sitten tehdä pesintäajan ulkopuolella.

Naakkapariskunta pysyy parvessakin toistensa läheisyydessä

Naakat ovat tarkkaavaisia ja kekseliäitä lintuja. Ne osaavat laskea ainakin viiteen. Naakoilla on tarkka arvojärjestys, jonka mukaan määräytyvät ruokajärjestys ja yöpymispaikat. Korkea-arvoisimmat naakkaparit valitsevat suojaisimmat, korkeimmalla maasta sijaitsevat pesäpaikat.

Naakka on moniruokainen. Se syö mm. siemeniä, hedelmiä, marjoja, matoja ja jätteitä. Naakat lentävät parvissa ja usein sekaparvissa varisten ja harakoiden kanssa. Puussa yöpyvä parvi äänetelee vielä kiivaasti ennen nukkumaan rauhoittumista. Arvokkaimmat naakat saavat oleskella parven keskiosissa suojassa.

Naakan runsastumisesta on ollut haittaa maanviljelijöille. Valtioneuvosto on päätynyt purkamaan rauhoituksen ja nykyään naakkaa saa metsästää pesintäajan ulkopuolella. Pesitäaikaa ovat huhti-toukokuu. Sekä BirdLife Suomi sekä Luonnonsuojeluliitto ovat vastustaneet tätä metsästyslakia.

Naakka on Varsinais-Suomen maakuntalintu, Muhoksen kunnan nimikkolaji ja komeileepa se Sauvon kunnan vaakunassakin (Wikipedia)

Naakka omenapuussa, jotain pesätarvesaalista siellä nokassa taitaa olla tälläkin kertaa. 

Faktatiedon lähde: Apu-lehden artikkeli

Punarinta

Punarinta omenapuussa 16.5.2019. Laula sarjassa "tik" ihanaa soljuvaa kellojen helinää. Aktiivisinta laulanta on hämärän koittaessa.

Punarinnan laulua kuuntelisi aina ja aina vaan. On se niin ihanan soljuvaa ja iloista. Punarinta on vieraillut ruokintapaikallamme jo kevättalvesta saakka ja nyt se on jäänyt tänne ilahduttamaan meitä laulullaan. 

Pesii kuusivaltaisissa metsissä koko maassa. Talvehtii pääasiassa välimeren maissa ja kevätmuutto huhti-toukokuussa. Käyttää ravintonaan siemeniä, marjoja ja selkärangattomia eläimiä.

Meidän ruokintapaikalla 5.4.2019. 

Faktatiedon lähde: Luontoportti

Kirjosieppo

Kirjosieppo 22.5.2019. Siuro.

                                     

Kirjosiepon laulusta saamme nauttia myöskin täällä aika taajaan. Se laulaa tuolla metsänrajassa männyn oksalla. Välillä se hypähtää seuraavalle oksalle ja jatkaa lauluaan. Ohessa kirjosiepon laulunäytettä 22.5.

Kirjosieppo pesii pöntössä tai puunkolossa. Ehkäpä tämä kirjosieppo voisi pesiä naapurin pöntössä, mene ja tiedä. Sellainen konna tämä on, että valtaa usein tiasten asuttaman pöntön heittämällä muutaman männyn kuorenpalasen tiasten munien päälle ja tiainen ei enää tunnistakaan omaa pesäänsä. Tämä olikin aivan uutta minulle. 

Laulaa päivin ja illoin rytmikkäästi ja kirkkaasti "pit"

 Talvehtii trooppisessa Afrikassa ja palaa pohjolaan touko-kesäkuussa. Käyttää ravintonaan selkärangattomia eläimiä.

"Hyönteisiä mä metsästän" Istuin keinussa omenapuun alla ja yllättäen tämä aiemmin männyn oksalta bongaamani kirjosieppo olikin siinä omenapuun oksalla. Kun en mikään lintuasiantuntija ole, en mene takuuseen, mutta mielestäni tämä näyttää naaraalta. Naaraalla on kermanvärinen vatsa ja tummat osat ovat ruskeat, kun taas koiras on vatsapuolelta valkoinen ja selkäpuoli on musta tai tummanruskea. Tuossa blogauksen avauskuvassa näkyvät värit vielä paremmin.

Faktatiedon lähde: Luontoportti

Sinitiainen

Sinitiainen on pesinyt meidän pöntössä jo parina aiempana kesänä, siltä näyttää nytkin tänä keväänä ja kesänä. Kyllä siellä ainakin jonkin verran liikennettä on ollut.

Tässä ollaan katsastusreissulla, kelpaiskohan tämä vai ei. 6.3.2019

Eilen 27.5. kävin pöntön luona kuulostelemassa tilannetta ja kylläpä sieltä hyvinkin kuului sirkutusta💓

Pesii lehti- ja sekametsissä koko Suomessa. Sinitiainen munii huhti-toukokuussa 6-14 munaa ja ainoastaan naaras hautoo. On lintulautojen vierailija. Syö siemeniä ja selkärangattomia eläimiä. Laji runsastunut erittäin voimakkaasti. On osittaismuuttaja. Elinvoimainen, rauhoitettu.

Faktatiedon lähde: Luontoportti

Lisäksi pihassamme vierailee kesät ja talvet tietenkin pikkuvarpunen, joka myös asustaa talomme onkaloissa. Mustarastas on aina odotettu vieras kevään tullen. Talitiaisia tottakai täältä löytyy myös, kuin myös harakoita ja variksia. Viimeksi mainituilta naakat ovat vallanneet alaa, joten ei niitä enää kovin paljoa näe. Seuraavaksi siirrytään sitten pihamme ihanaan surisijaan, kimalaiseen.

Kimalainen

Kukasta kukkaan 22.5.2019

Istuskelin tosiaan kameran kanssa aikani omanapuun alla kuunnellen jopa rauhoittavaa kimalaisten surinaa. Meidän omena- päärynä- sekä luumupuissa kimalaisten surina on ollut lähes korvia huumaavaa. Pölytettävää on riittänyt ja riittää edelleen.

Kimalaiset on helppo tunnistaa pörröisen ja pyöreän muotonsa perusteella. Puutarhassa pyörii useita kimalaislajeja ja muutamat muut hyönteislajit matkivat ulkonäöllään kimalaisia. Hmm. aivan uutta minulle tämäkin.. Loiskimalainen muistuttaa hyvin paljon kimalaista, mutta se ei kerää siitepölyä kuten kimalainen. Loiskimalainen on kimalaisten alasuku.

Paksun ja karvaisen ulkomuodon vuoksi kimalainen on erinomainen pölyttäjä. Suomen mustikkasato on aika pitkälti kimalaisten varassa. Kimalaiskuningattaret ovat tärkeässä asemassa kevään ja alkukesän vaihtelevissa säissä. Ne pystyvät lentämään tuulisemmassa ja viileämmässä säätilassa kuin tarhamehiläiset. Lisäksi kimalaispölytys on tärkeää mm. omenalle, herukalle ja härkäpavulle. Metlan tutkimuksissa kontukimalaispesien on todettu lisäävän mustikkasatoa huomattavasti.

Kimalaisen ruokavalio koostuu medestä ja siitepölystä, aivan kuin ampiaisenkin. Ne valmistavat hunajaa omaksi ravinnokseen. Kimalaiset keräävät siitepölyä takajaloissa oleviin siitepölyvasuihin.

Kivikkokimalainen

Kivikkokimalainen voikukka-apajilla

Tässähän ihan innostuu tutkimaan näitä erilaisia kimalalajeja ja luulenpa että tunnistin nyt tämän kimalaisen, jota putkellani kuvailin meidän muurin kupeesta. Kivikkokimalainen on sametinmusta kimalainen, jonka takaruumiin kärki on oranssinpunainen.  Se viihtyy kuivilla niityillä ja kallioisilla alueilla. No, sitä kalliota tuossa meidän tontin takaosassa tosiaankin riittää ja lähes koko kalliokadun mitalta. Rakentaa pesän maahan tai kiviaitaan.

Muita kimalalajeja ovat mm. tarha-, pelto-, pensas-, kartano-, kontu-, mantu-, mantulois-, kirjo-, kivikkolois- ja maakimalainen. Suomesta tavataan noin 30 kimalaislajia. Maatalouden tehostumisesta kärsineitä lajeja ovat mm. mustakimalainen ja kirjokimalainen.

Faktatiedon lähde: Ötökkätieto, Hyönteismaailma, Mehiläishoitajat, kimalaisraportti

Luumupuu 14.5.

Vuorenkilpi

Päärynäpuu 20.5.

Tämä viimeinen ihanuus ei kuulu mihinkään ryhmään, mutta tottahan toki meidän vakituinen lintulauden vierailijakin täytyy vielä esitellä.

Herra tai rouva orava. Kotipaikka löytyy lähikuusesta. Koirat pelottavat niin pirusti, mutta onneksi tarpeen tullen karkuun pääsee omenapuuhun ja sieltä kotia kohti.

Kuvat: Teija Sorjonen / Canon EOS 77D, tamron sp 150-600mm f/5-6.3 di vc usd

Seuraavassa osassa siirrytään peltojen vierailijoihin.

Nauttikaa luonnosta💓