Tepa pistää tuulemaan

Siitä taitaa olla jokunen tovi kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Minulla oli ajatuksena tähän väliin kirjoittaa speciaaliblogaus "Siurossa 15 vuotta" tms.. No, inspiraatio on ollut vähän hukassa, joten julkaisenpa tähän väliin jotain ajankohtaisempaa. Talvi tuli vihdoinkin:) Ja pakkanen siihen päälle. Pitkästä aikaa ihanan kirkas päivä. Kummasti piristää mieltä. Kuva Kuloveden rannalta, Mimmin kanssa aamulenkillä ihasteltiin tyyntä järvenpintaa. Aikamoista säätöä taas ollut. On auto-ongelmaa, viemäriongelmaa ja oma pumppukaan ei nyt tahdo rytmissä pysyä. No, autosta ja viemäreistä onneksi selviää rahalla ja hyvillä, tutuilla luottotyömiehillä! Olen ollut aina vannoutunut jouluihminen ja kahlannut aina jolun alla monia joulumyyjäisiä ja markkinoita, mutta tämän joulun alla fiilistä ei oikein ole ollut. Oman kotini koristelun sain nyt viikonloppuna aloitettua. Keittiön pöytää koristaa Maija Isolan "Kaivo"-kangas. Kangas on kirpputorilöyt

Aivan mahtava reissu oli Sadun kanssa ja oli niin ihanaa tutustua jälleen uuteen kaupunkiin. Tähän viimeiseen osaan jäi vielä muutama kuva julkaistavaksi. Lisäksi lisään muutaman otteen Helena Petäistön erinomaisesta Nizza, Cannes, Biarriz-kirjasta. Vuonna 1882 tapahtui tämä kuningatar Viktorian ensivisiitti Nizzaan. Kuningatar Viktoria oli 62-vuotias, kun hän matkusti ensimmäisen kerran Ranskan Rivieralle. Sen jälkeen hän lomaili siellä 20 vuoden ajan ja haikaili Nizzaan vielä kuolinvuoteellaan. Mutta mikä parasta, Viktoria nuortui Rivieralla. Silminnäkijöiden mukaan hänestä tuli siellä taas kuin 17-vuotias! Joka kerta, kun hän astui ulos Lontoon sumusta lähteneestä hienosta erikoisvaunustaan Rivieran aurinkoon, hengitti Rivieran tuoksuvaa ilmaa, näki sen valon ja tunsi lämpimän ilman ihollaan, hänestä tuli kuulemma iloinen, hymyilevä ja nauravainen. Buckinghamin palatsin ankara valtias oli muisto vain, kun hän hupsutteli heittelemällä parvekkeelta kukkia nuorille mie

Tähän keskiaikaiseen kylään läksimme Sadun kanssa tutustumaan kolmantena matkapäivänämme. Aamulla hyppäsimme Lignes d' Azurin bussiin nro. 400, joka lähti Avenue Verdunin varrelta. Pysäkki on Albert 1er /Verdun. Hyvänä maamerkkinä on La Meridien hotelli, joka näkyy jo kaukaa rantaväylää vanhankaupungin suunnasta kävellessä. Olin alunperin katsonut pysäkin huolimattomasti ja jäimme ihmettelemään jo aiemmin Albert 1er/? pysäkille. Samalla missasimme bussin johon olimme aikoneet ehtiä. Busseja lähtee 30-45 minuutin välein, joten emme onneksi tyrineet sekoiluni vuoksi koko reissua. Kun saavuimme pysäkille, jonoa oli jo. Olimme kuitenkin sen verran ajoissa, että juuri ja juuri meille löytyi istumapaikat. Matkaa Nizasta St Paul de venceen on kilometreissä 20km ja oisikohan matkaa taitettu about tunti määränpäähän. Kyytiin pääsee myös Promenade des Anglaisin varrelta ja pysäkkien väli on tieheä perille saakka. Hintaan 1,50e pääsi perille asti ja lipun pystyi ostamaan kuljettaja