Luonnosta voimaa, Naarlahden kaislikossa suhisee Part 1 / Nokikana ja Naurulokki
Siuro, Naarlahti 21.4.2019. ISO 800, 1/3200s, f 6,3 600mm
Piinakuukaudet
Takana on äärimmäisen vaikea talvi ja kevät sairastelun takia. Ensin keuhkoveritulppa ja nyt tämä jalkaterän murtuma.. Vaikka aikas positiiviseksi ihmiseksi noin yleensä koenkin itseni, nämä kokemukset ovat väkisinkin laskeneet mielialaa ja jaksaminen on ollut koetuksella. Kun lopulta keuhkoemboliasta toivuttuani pääsin takaisin töihin, alkoi oikean jalan jalkaterä oudosti kipeytyä ja yhden virheellisen diagnoosin jälkeen löytyi lopulta nelos- vitos- ja kakkosmetatarsaalissa luun läpi menevä rasitusmurtumalinja. Huhheijaa. Ja ei minkäänlaista tietoa, mistä olisi mahtanut johtua. Ei ainakaan siitä ilmeisestä, nimittäin liiasta rasituksesta. Edeltävän kolmen kuukauden ajan rasitus oli erittäin niukkaa. Niin mun tuuria. Kaiken lisäksi luutuminen on ollut erittäin hidasta, normaalisti tässä ajassa (2 kk) tämä olisi jo terve. Pitkä osteoporoosihistoria kortisonilääkityksen takia takana, siinä ainakin yksi todennäköinen syy tähän kaikkeen. Nyt vielä ainakin kuukausi kepeillä, saa varata ainoastaan puolella painolla. Herran haltuun että saatais nyt tämä koipi kuntoon kesäksi! Kaikki mahdolliset keinot olen ottanut käyttöö; nokkoskylvyt verenkierron parantamiseen, MSM-jauhe luuston tueksi ja iltaisin valelen koivet vielä verenkiertoa elvyttävällä jalkavoiteella. Tiedä onko näistä apua, mutta eilen huomasin että varpaat taipuu jo paremmin, on se sekin jotain!
Kuvaamaan
Taannoin hankin uuden putken kameraani ajatuksella, että nyt keväällä pystyn oikein todenteolla kuvaamaan muuttolintuja. Uusi putki on Tamron 150-600 mm (runko Canon 77D), eli ulottuvuutta riittää nyt. Muuttolintujen kuvauksen suhteen kaikki ei tietenkään mennyt toiveiden mukaan. Lannistavaa, mutta ei täysin. On vaan keksittävä vaihtoehto.
Tällä hetkellä ilman jalustaa kuvaaminen on mahdotonta. Jalustankin kanssa turhan haastavaa. Mutta mutta... ainahan voi kuvata autosta käsin! Olen löytänyt oivan paikan kuvaamiseen tästä aivan läheltä, nimittäin ihan tästä lähistön järveltä, Kulovedeltä. Naarlahdessa, Knuutilan kartanon venerannasta löytyy oikein hyvät kuvausmahdollisuudet. Auton saa ajettua aivan rantaan. Järvi on rehevöitynyt ja kaislikkoa ja muuta vesikasvillisuutta ja sen mukana sopivaa ravintoa vesilinnuille löytyy oikein hyvin.
Naarlahden kaislikossa suhisee Part 1
Suhina todella käy. kaislikossa pesii ainakin Nokikana- sekä Silkkiuikkupariskunta. Vierailijoitakin olen saanut bongattua, kuten Naurulokin. Lokit eivät ennen ole juuri kiinnostaneet, mutta nyt kun niitä on alkanut linssin läpi seuraamaan, ne ovatkin yllättäen todella ilmeikkäitä ja ennen kaikkea helppoja kuvattavia, tulevat tunnetusti lähelle ihmistä.
Nokikana
Ennen tätä kevättä en ollut kuullutkaan tällaista lintua olevankaan. Todella erikoinen tuttavuus. Nokikana on rantakanojen heimoon kuuluva vesilintu (lahko kurkilinnut). Palleromainen, lähes kokomusta. Nokka on valkoinen ja nokan päällä valkoinen otsakilpi. Erittäin uhanalainen, rauhoitettu. Viihtyy rehevissä vesistöissä Etelä- ja Keski-Suomessa, rannikon tuntumassa Oulun korkeudelle saakka. Rakentaa pesänsä rantaruovikkoon. Ravintonaan Nokikana käyttää hyönteisiä ja muita pikkuötököitä sekä meheviä vesikasvin osia. Nokikana on niin kevyt, että ruokaa sukeltaessaan se joutuu ponnistamaan ylöspäin päästäkseen sukeltamaan veden alle. Se pullahtaa kuin korkki pintaan samasta paikasta. Ääni on metallinen kirahtava "kek", kilahtava "pits" ja vaikertava "päv-pääv"Talvehtii Länsi-Euroopassa tai Etelä-Skandinaviassa.
Siuro, Naarlahti 5.5.2019. ISO 1600, 1/4000 s f/6,3 600 mm
Siuro, Naarlahti 26.4.2019.ISO 400, 1/3200 s f/6,3 600 mm
21.4. Olimme ilta-ajelulla ja poikkesimme rannassa ohimennen. Ihmettelin että mikä siellä kaislikossa oikein seisoo, linnussa ei näyttänyt olevan mitään tuttua. Hetken jo luulin törmänneeni johonkin todella erikoiseen vierailijaan, mutta kaislikon tuttu asukkihan täältä tietokoneen ruudulta lopulta paljastui. Nokikanan jalat näytttävät pitkältä tietenkin koska se seisoo jonkin kaislatupon päällä. Tämä on varmaankin mahdollista koska se vaan on niin keveyt.
Naurulokkia tavataan koko maassa. Se on kalalokkia pienempi ja kesäpuvussa pää on tummanruskea. Enpä ollut tätäkään tiennyt. Rauhoitettu. Vanhan naurulokin koivet ovat punaiset ja nuoren punertavat. Nokka on mustakärkisesti punertava. Pesii ruovikoissa, maassa tai osamankäämikasvustoissa.
Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o
Sunnuntaina aamutuimaan lähdimme viemään Monaa päivähoitoon hoitolaan ja sitten nokka kohti Kustavia. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Hangossa kuvausreissulla, mutta se reissu olisi vaatinut yöpymisen jossain siellä suunnilla ja sopivaa majoitusta ei löytynyt millään. Monakin olisi joutunut yöpymään hoitolassa, joten jätimme Hangon ympäristöineen suosiolla ensi kesään. Toiveissa olisi saada otettua hyviä lintukuvia ja ehkäpä joku uusi lajikin tulisi vastaan. Siuro-Yläne-Uusikaupunki-Kustavi-Vuosnainen-Kustavi-Mynämäki-Siuro Matkaan Syksyisen aamun usvaa vielä näkyvissä, vaikka aurinko oli jo aikaa noussut. Heinijärventieltä kuvattu. Hauska idea ja olipa kauniina säilynyt kukkapelto💓 Tie 249, pian Sastamalassa. Sastamalasta lähdemme ajamaan Pyhäjärven etelänpuoleista reittiä ja saavumme Yläneelle. Tieltä pilkottaa mielenkiintoisen näköinen kirkko, tutustummepa seuraavaksi siihen. Yläneen Pyhän Olavin kirkko Komea punainen puukirkko sieltä ruskan värjäämien puiden takaa pilkistää.
Yksi tämän kesän löydöistä. Löysin tämän kirkon netissä surffaillessani, jotain tietoa holvikaarista taisin onkia. Nuo upeat holvikaaret ja etenkin seinämaalaukset iskivät tajuntaani. Kun tajusin, että Kirkon sijainti on järkevän matkan päässä kotoa, päätin vierailla paikanpäällä. Keskiaikaiset kirkot kiinnostavat aina ja etenkin tällaiset aarteet. Sisäänkäynti hautausmaan puoleisesta portista. Tälle rautakehikolle en löytänyt merkitystä. Hieno. Kellotapuli. Yläosa on vuodelta 1813. Historia Hattulan Pyhän ristin kirkko on Hämeen vanhin kirkko. Nykyarvioiden mukaan tämä täysgotiikkaa edustava kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Keskiajalla tunnettu pyhiinvaelluskohde. Asehuonetta lukuun ottamatta kirkko on rakennettu lähes kokonaan tiilestä, josta johtuen kirkon rakennusvaiheet on yhdistetty Hämeen linnan rakennusvaiheisiin. Molemmat sijaitsevat Hämeen Härkätien läheisyydessä. 1400-luvun loppupuoli ja 1500-luvun alku olivat Hämeen linnan loi
Kommentit
Lähetä kommentti