Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Yksi tämän kesän löydöistä. Löysin tämän kirkon netissä surffaillessani, jotain tietoa holvikaarista taisin onkia. Nuo upeat holvikaaret ja etenkin seinämaalaukset iskivät tajuntaani. Kun tajusin, että Kirkon sijainti on järkevän matkan päässä kotoa, päätin vierailla paikanpäällä. Keskiaikaiset kirkot kiinnostavat aina ja etenkin tällaiset aarteet.

Sisäänkäynti hautausmaan puoleisesta portista.

Tälle rautakehikolle en löytänyt merkitystä. Hieno.

Kellotapuli. Yläosa on vuodelta 1813.

Historia

Hattulan Pyhän ristin kirkko on Hämeen vanhin kirkko. Nykyarvioiden mukaan tämä täysgotiikkaa edustava kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Keskiajalla tunnettu pyhiinvaelluskohde.

Asehuonetta lukuun ottamatta kirkko on rakennettu lähes kokonaan tiilestä, josta johtuen kirkon rakennusvaiheet on yhdistetty Hämeen linnan rakennusvaiheisiin. Molemmat sijaitsevat Hämeen Härkätien läheisyydessä. 1400-luvun loppupuoli ja 1500-luvun alku olivat Hämeen linnan loistoaikaa. Tuolloin linnaa hallitsi Tott-suku.

Muodoltaan kirkko on hallikirkko, jonka kolme laivaa ovat yhtä korkeita.Sivulaivat ovat korkeammat kuin keskilaiva.

Kirkon pohjakaava muodostaa latinalaisen ristin siten, että toisiaan vastapäätä olevat sakaristo (pohjoinen) ja pääsisäänkäynnin muodostava asehuone (etelä) ovat hieman keskiakselista itään.

Kuvattu sakariston ovelta asehuoneen suuntaan.

Kirkko jäi pois käytöstä vuonna 1857. Museoviraston muinaistieteellinen toimikunta pelasti kirkon raunioitumiselta. Entistystöiden yhteydessä paljastettiin nämä upeat kalkkimaalaukset. Kalkkimaalauksia entisöitiin 1939-1940 (Oskari Niemi) ja 1980-luvulla.

Seinämaalaukset

Sisälle sakaristoon..

Kalkkimaalaukset

Hattulan kirkko on tunnettu kalkkimaalauksistaan, eikä syyttä. Maalaukset ovat piispa Arvid Kurjen ajalta (n. 1513-1516) Maalausten pääasiallinen lahjoittaja on Åke Joransson Tott (Hämeen linnan päällikkö) ja hänen vaimonsa Märta Bengtsdotter Ulv. Kyseessä oli ilmeisesti votiivilahja l. lupauksen yhteydessä jumalalle tai hengelle annettava uhrilahja. Näiden lisäksi kirkosta on löyntynyt myös vanhempia, 1470- 1480-luvulla tehtyjä maalauksia. Maalaukset ovat runkohuoneen seinissä kahdessa tai kolmessa kerroksessa.

Maalaukset edustavat myöhäisgotiikkaa. Seinämaalaukset on tehty secco-menetelmällä kuivalle kalkkilaastipinnalle. Kalkkiveteen sekoitetaan maavärejä ja metallipigmenttejä.

Useimmat Suomen harmaakivikirkkojen maalaukset ovat seccomaalauksia, joita tehtiin eniten keskiajalla.

Maalauksissa on 180 raamatun kertomusta luomisesta viimeiseen tuomioon sekä pyhimyskertomuksia kuvasarjoina. Kuori-ikkunan yläpuolella on Kurki-suvun vaakuna.

Kuvan vasemmassa nurkassa Suomen vanhin saarnastuoli 1550-luvulta

Esineet

Kirkossa on noin 40 puuveistosta. Kirkon keskiaikaisista veistoksista merkittävimmät ovat ns. Liedon mestarin Neitsyt Maria, krusifiksi, Pyhä Olavi, Ristinkantoryhmä sekä Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Ne ovat 1300-luvun alkupuolelta. Mestarin henkilöillisyyttä tai kansalaisuutta ei tiedetä. Kyseessä on luultavasti kisällien ja oppipoikien joukko. Tämän hypoteettisen kuvanveistäjämestarin olemassaolo on päätelty joukosta eri kirkoissa säilytettyjä pyhäinkuvia, jotka tyylipiirteidensä perusteella on päätelty saman henkilön tai työpajan tuotteiksi. Liedon mestari käytti gotlantilaisvaikutteista täysgoottista tyyliä.

Pyhää Yrjöä esittävä puuveistos

Pyhä Olavi

Ristinkantoryhmä

Puuveistoksiin on alunperin kuulunut jalometalliset kruunut. Kruunujen arvellaan kadonneen venäläisten vuonna 1496 tekemän ryöstöretken aikana.

Kiinteästä sisustuksesta on säilynyt kaksi saarnastuolia. Lepaan kartanon omistajien vuonna 1550 lahjoittama nelisivuinen jalaton saarnastuoli on Suomen vanhin. Kristoforos veistoksen kannattelema uudempi saarnastuoli on vuodelta 1701.