Tepa pistää tuulemaan

Neljä päivää on vaan niin toivottoman lyhyt aika katsella kaupunkia ihan rauhassa ja ajatuksen kanssa. Meilläkin meni välillä aikamoiseksi "juoksuksi" yrittäessämme kokea kaikkea mahdollista. Tässä vihonviimeinen osa uskomattomasta Pariisin reissusta. Ehdottomasti vielä joskus uudestaan <3 Luojalle kiitos Pariisin erittäin toimivasta Metro- ja RER- junaverkostosta. Mutta kyllä maan alla liikkumiseenkin kannattaa varata aikaa, etenkin ruuhka-aikaan. Juniin ei välttämättä mahdu, eräänkin kerran saimme sullottua itsemme vasta kolmanteen ja sielläkin seisoimme sitten matkan ajan kuin sillit purkissa. Siirtymiset linjojen välillä voivat olla pitkiä. Mutta mutta, jatketaanpa nyt tutustumista meidän kokemaan Pariisiin ja lähdetään kahveelle Cafe Le Procopeen. Cafe Le Procope Matkaoppaassa oli maininta tästä Pariisin vanhimmasta kahvilasta. Tai oikeammin Le Procope on brasseria, jossa voi tuntea vanhan Pariisin tunnelmaa, samaa kuin mm. Voltaire

Palais Garnier No niin, taas mennään. Ja nyt mennään oopperaan. Pariisin oopperatalo, Palais Garnier hyppäsi nähtävyyslistalle, kun Versailles jouduttiin jättämään pois. Esitystä me ei menty katsomaan, vaan ihan tämän upean rakennuksen sisuksia. Sisään pääsee 10€ hintaan ja omatoimisesti voi kierrellä ihastelemassa paikkoja. Myös ryhmäopastusta on saatavana. Oopperatalo on avattu yleisölle vuonna 1875. Palais Garnier. Sisääntuloaula Olin aivan haltioitunut jo sisääntuloaulan koristeellisuudesta ja jylhästä näyttävyydestä. Todella koristeellista, paljon pieniä upeita yksytyiskohtia... Ja sitten astuimme tähän huoneeseen! The grand foyer. Eli olisiko lämpiö tai aula. Hello! Vähän nuhruiselta näyttää tämä emäntä kaiken loiston keskellä :D Upeita kruunuja.. Näyttämö oli aivan valtava, tästä kuvasta ei ehkä saa kuvaa, kuinka syvä tuo oli ja kuvaan mahtui tosiaan vain vajaa puolet näyttömöstä. Aula  Oli tämäkin