Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Mona ja Mimmi 8v.

Näin se aika vaan kuluu, siitä on jo kahdeksan vuotta, kun nuo kullanmurut tupsahtivat maailmaan 10 sisaruksensa vanavedessä. Värikästä aikaa on ollut ja hermoja on kiristellyt useaan otteeseen tämän kaksikon kanssa elellessä. Ei tylsää päivää, voin kertoa, mutta rakastan tätä kaksikkoa kuitenkin koko sydämestäni <3.  Tarun alku Mona ja Mimmi ovat siis lähtöisin meidän Annan vahinkopentueesta. Mimmi syntyi ensimmäisenä, sikiöpussissa ja Pasi joutui elvyttämään.. Yhteys syntyi ja Pasi halusi ehdottomasti pitää Mimmin. Mona oli kaikista heiveröisin ja minä halusin pitää pikkuruisen. Päädyimme siis lopulta pitämään itsellä kummankin. Kaikenkaikkiaan pentuja syntyi elävänä 12 kpl. Tässä linkki Annan pentujen kotisivuille:  http://www.kolumbus.fi/~w482187/pennut/ . Sivuilta löytyy kuvia ja infoa pentujen syntymään yms. liittyen. Tällaiset vermeet meillä oli varattuna Annalle ja pennuille. Tässä lähes koko katras parin päivän ikäisinä Ulkoilemassa. Näissä ol

Kaupunkipäivä

Näkymä kulovedelle 22.1.2014 aurinko on laskemassa Kyllä, pakkasta on piisannut ja siinä ohessa ihanaa auringonpaistetta. Auringostahan nauttii aina, mutta pakkasessa hytisy alkoi jo tympiä. Eniten ottaa päähän talon lämmitykseen käytetty sähkö, meidän varaavalla sähkövastuksella olevat kaakeliuunit meinaan olivat päällä välillä yötä päivää, ja täysillä. Mutta vihdoinkin tultiin alle kymmenen asteen, kelpaa mulle! Päivä Tampereella Näin maalla kun asutaan, ei tuonne läheiseen cityyn tule kovin usein lähdettyä. Vaikka näin viikkoa ennen tilipäivää rahat alkavat olla jo vähissä, tuli vaan sellainen tunne, että aivan pakko päästä täältä Tampereelle nauttimaan hyvästä ruoasta, juomasta ja shoppailusta. Ennen sukellusta Radiokirppiksen syövereihin kävimme "aamupalalla" Sannas Cafe & Salad Barissa . Olen kerran aiemmin käynyt kahvilassa kaverini kanssa ja tiesin että sieltä emme nälkäisinä lähde. Tilasimme vuohenjuustoleivät salaatilla a' 9,50 e. Aivan jä