Tepa pistää tuulemaan

Ihanaa, aurinko jaksaa vaan paistaa ja kyl on lämmin:) Aamusta päätin yllättää mieheni Pasin tekemällä aamupalaksi köyhiä ritareita. Noita syömällä rantakuntoon pääsy häämöttää aina vaan kauempana, mutta täytyyhän sitä nyt juhlan kunniaksi vähän poiketa rutiineista! Pasin-päivää siis juhlitaan. Aamupäivä menee tässä Ylexiä kuunnellessa ja lepäillessä ennen töihinmenoa. Tyttöjen kanssa on lenkit tullu tehtyä ja Monan kanssa käytiin testaamassa uutta frisbeetä. Täytyy sanoa, että se likka jaksaa aina vaan innostua! Siskonsa kanssa ovat aivan lyömätön pari siinä lajissa, Monan huikea innokkuus tosin sotkee usein uintitekniikkaa ja Mimmi taas tekniikkataiturina vetää silloin pisimmän korren:) Mitä lie Mona nähnyt, on senverran muikea ilme tytöllä

Kiirettä alkaa pitää tuon matkasuunnittelun kanssa ja vielä töissäkin täytyy ehtiä käydä! Myönnän että minussa on perfektionistin vikaa ja asiat täytyy suunnitella huolella.. Koska aika ei nyt kaikkeen riitä, puutarha jää alkukesästä hiukka vähemmälle huomiolle. Muina kesinä olen viljellyt tomaattia ja muita hyötykastveja. Ihana, mutta aikaavievä harrastus. Tässä muutama kuva, ettei nyt pelkästään tekstin kautta tarvitse arvailla:)

Hei, Olen Sorjosen Teija. Asun maalla idyllisessä Siurossa mieheni ja kolmen koiran kanssa. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 22 vuotta. Kotoisin olen Pohjois-Karjalasta Enosta. Pirkanmaalle lähtö tuli vuonna 2000, kun mieheni sai töitä Tampereelta. Lähtö kotiseudulta tuntui tuolloin kovalta paikalta, mutta minkäs teet kun työn perässä on lähdettävä. Hyvin täällä on tullut viihdyttyä, vaikkakin kaipuu kotiseudulle on välillä pinnassa. Suurin elämääni vaikuttanut asia on sairastuminen vakavasti 16-vuotiaana. Minulla todettiin erittäin vakava sydänvika, jota ei voitu leikata. Tahdistimen avulla pärjäsin jotenkuten 18-vuoden ikään, jolloin pääsin sydänsiirtoleikkaukseen. Toivuin leikkauksesta täysin ja siitä asti olen elänyt normaalia elämää. Arkea tietenkin rytmittävät lääkkeiden otot ja ajoittaiset kontrollit, ne vaan kuuluvat tähän sydänsiirtopotilaan elämään. Kun muutimme Nokialle, oli meillä kolme koiraa, Donna (Cavalier) ja Nato (monirotuinen) ja Anna (monirotuinen). Tuosta