Tepa pistää tuulemaan

Vapaa viikonloppu ja ihana kevätaurinko, mikäs tässä ollessa, hyvä fiilis. Bergamon reissua on tullut kovasti suunniteltua. Suunnitelmat alkavat olla kutakuinkin kasassa, tuskin maltan odottaa!! Tänään aloitin pakkailun. Mennään perinteisesti pelkillä käsimatkatavaroilla. Veikkaan että minulla on kaikesta karsinnasta huolimatta laukku melko täynnä jo lähtiessä, mutta yleensä saan tulomatkalla ujutettua aina jotain Pasin matkatavaroihin :). Muuten tää viikonloppu on mennyt ulkoillessa ja lepäillessä, mitä nyt Tampereella tuli piipahdettua. Kerätään voimia tulevaan viikkoon, siitä tulee aivan huippua!! Tässä kuvailuja 

Hyvää kuuluu Edellisessä blogitekstissäni hehkutin jo talven selätystä, mutta eihän se nyt ihan niin sitten mennyt. Lumi ja pakkanen tulivat takaisin ja mieli oli jälleen myrskyinen. Iltalehtien manauksesta huolimatta etukevään pilannut takatalvi loppuikin lopulta lyhyeen ja nyt kaikki on taas hyvin. Annan leukaperässä olevan patin syy selvisi lopulta. Patti ultrattiin Eläinystäväsi lääkäreillä. Menin lääkäriasemalle pelonsekaisin tuntein mutta olin kuitenkin toiveikas. Juliska pyöritteli ultralaitetta patin päällä hiljaa ja vakavana todella pitkän aikaa (niin minusta ainakin tuntui) ja pysäytti lopulta ultrakuvan. Sitten tuli lausunto; kyseessä oli sylkikivi. Ei näkynyt kasvainta. Kiveä ei ole mahdollista poistaa (liian pieni, sekoittuu varimassaan), mutta patin voi poistaa. HUOH! Pasikin oli jo siinä vaiheessa päässyt paikalle ja katsoimme toisiamme helpottuneina. Leikkaus on vielä edessä, mutta fiilikset ovat positiiviset ja lääkärikin oli luottavainen leikkauksen onnis

Tampereella 1.3.2014 Maaliskuun alkua mennään ja talvi tuntuu jo nyt selätetyltä. Mahtavaa, kerrassaan mahtavaa! Kevät jo kuuluu ja tuoksuu, kyllä maalla on ihanaa.  Kevättalven vaihtelevat tunnelmat No, pelkkää ihanuutta tämä kevättalvi ei ole tuonut tullessaan. Tunteet ovat vaidelleet suuresta onnesta ja ilosta ahdistukseen ja turhautumisen tunteisiin. Ahdistusta on ajoittain aiheuttanut pelko meidän rakkaan Anna-koiran menettämisestä. Anna on sairastellut nyt reilun kuukauden aikana oikein urakalla, on ollut ärhäkkää virtsatientulehdusta ja sylkirauhasen tulehdusta. Sylkirauhasen tulehdus ei kuulosta mitenkään vaaralliselta, mutta kun se pirulainen ei ole millään alkanut parantua. Nyt on menossa jo kolmas lääkekuuri ja vihdoinkin jotain parannusta tuntuu tapahtuneen. Aristus on vähentynyt tai lähes loppunut kokonaan, joka on kyllä hyvä merkki. Vaikka Anna onkin jo kohta 15-vuotias ja elänyt hyvän ja onnellisen elämän, ajatus luopumisesta saa minut tolaltani. Toivottav