Tepa pistää tuulemaan

Mä olen ikuinen haaveilija, voin tunnustaa. Kuinka tässä aamulla ruokaa laitellessa tulikaan mieleeni eräs joskus aikoja sitten lukemani kirja Pasaatituulet (M.M.Kaye). Kirjassa kuvailtiin Sansibarin saarta eksoottisena, tarunhohtoisena, neilikantuoksuisena paikkana. Aah, voi kun sinne joskus pääsisi. Valkoista hiekkaa, turkoosinsinistä merta... Hain tietoa tästä ihanasta paikasta ja olisihan se tietenkin kallista matkustaa sinne, mutta on siellä toinenkin asia, joka taitaa pitää meikäläisen pois alueelta, malaria... No, se siitä sitten, mutta voihan aina haaveilla! Yllä oleva kuva on oma otokseni vuodelta 2004 Haniasta, ihana paikka sekin! Taisteluun silmäpusseja vastaan päätin lähteä ihan kokeilumielessä netistä löytämälläni vinkillä. Coctailiin kuuluu raastettua raakaa perunaa ja harsokangasta. Harsokangasta ei sattunut löytymään, mutta tukikangas ajoi asian. Pussin oli silmillä n. 20min. Ihan ok juttu, taidan kokeila tätä luomuvaihtoehtoa toisenkin kerran. Jälk

Moikka pitkästä aikaa. Tässä sitä rimpuillaan pimeyden keskellä, eikä talvesta ole vielä tietoakaan. Kosteaa on ollut, mutta kyllä näitä kirkkaitakin päiviä on joukkoon jokunen mahtunut. Tämän blogin kuvat on napsittu koirien kanssa lenkkeillessä, osa tänään ja osa aiemmin. Tuossa yllä Mimmin mielenkiinto on täysin läheisessä puussa temppuilevassa oravassa. Yritä nyt siinä sitten kuvaa ottaa..Ja kamala mitkä silmäpussit, tartteisko tehdä jotain! Rakastan järvimaisemia, kuvaan niitä myös paljon. Järvelle katselu on rauhoittavaa. Rakastan sitä avaruutta, sinisyyttä, veden liplatusta, veteen heijastuvia valoja ja värejä. On etuoikeus asua täällä Siurossa ja saada kuljeskella kahden kauniin järven rannoilla.  Alla olevat kuvat tältä aamulta Jokisenjärven rannalta. Enpä olisi uskonut, että mulla voi selkä alkaa reistaamaan, mutta niin vaan kävi. Siis eihän tää nyt mitään vakavaa ole, mut treenaaman ei nyt kunnolla pysty. Ilmeisesti liian tiukan salitreenin ja työn