Autolla Norjan vuonoille 31.7.-8.8.2019 Part 2 / Ruotsista rajan yli ja matka jatkuu Lillehammerin kautta Norjan kuuluisimmille mutkateille, Trollstigeniin
Siuro-Mariefred-Lillehammer-Trollstigen
Jatkoimme matkaa Ruotsin puolella melko joutuisasti, tosin Bronskogissa latasimme jo ensimmäisen kerran tuulilasikameramme aineistoa koneelle, ettei materiaali vaan vahingossa tuhoudu ylipyyhkiytymisen vuoksi
Ja kupit kahvia..
Rajan ylitettyämme jatkoimme matkaa pohjoisen suuntaan kohti Lillehammeria. Pystyimme jonkin verran välttämään tietulleja auton fiksun navigaattorin avulla, mutta kyllä niitä sitten ennen Lillehammeria tuli vastaan. Tie E6 on tällä hetkellä massiivisen tietyöurakan alla, joten jos pystyt, vältä reittiä. Etenkin ruuhka-aikaan ajaminen on niin turhauttavan hidasta.
Melko yleinen väritys norjalaisissa taloissa ja tuvissa. Tähän vielä perinteinen ruohokatto päälle, olisipa täydellistä.
Lillehammer
Lillehammeriin saavuimme illalla seitsemän aikoihin. Kirjauduimme Scandic Victoria-hotelliimme ja läksimme samointein etsimään ruokapaikkaa. Laiva-aamiaisen jälkeen syömiset olivat jääneet vähälle.. Hinnat Lillehammerin kävelykadun rafloissa olivat arvatenkin korkeita. Yllättäen illallisemme koostui kasvispizoista.. Minä olin niin yksinkertaisen kuitti matkustamisesta, että kierros kaupungilla jäi erittäin lyhyeksi ja simahdin hotellilla alta aikayksikön. Pasi kävi katsomassa illalla paikallisessa ravintolassa Jane Lee Hookerin (New York) keikan.
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.
Tutut renkaat
Lillehammerissa järjestettiin talviolympialaiset vuonna 1994
Matkapäivä numero 3.
Hotellin aamiainen oli erittäin kattava ja oikein maittava.
Kolmas matkapäivä valkeni jälleen aurinkoisena. Söimme aamupalaa ja tarkoitus oli lähteä nopean kaupunkikäppäilyn jälkeen jatkamaan matkaa..
Me rakastuimme tähän norjalaiseen softiceen!!!! Todella hyvää ja kokoa riitti. Tuo suklaapäälysteinen oli se perinteinen.
Kävelykadulla.
Nämä museoautot sattuivat kävelyreitillemme. Kokoontumisajoon menossa ilmeisesti.
No, päivä venyi tietenkin.. Tämän käppäilyn jälkeen kävimme vielä katsomassa, miltä näyttää maisema hyppyrimäkien päältä.
Mäet näkyvät taustalla, kuva kaupungin keskustasta.
Lillehammer Olympic Park
Portaat ulottuivat aivan alas saakka. Pasi kiipesi nämä ensimmäiset portaat edestakaisin, siinä juuri alas menossa.
Hyppyrimäkien äärellä kun ollaan, vanhat mäkisukset kuuluvat tietenkin aitaan koristuselementiksi. Hieno!
Aika kova nousu oli tuonne hyppyrimäkien huipulle, mutta tämä oli vasta reissun alkusoittoa. Kyllä, paljon haasteellisempaa ja toisaalta hienompaakin on vielä tulossa.
Matka jatkuu
Kävimme vielä keskustassa syömässä ennen lähtöä. Lopulta oltiin pitkällä iltapäivässä, kun päästiin tien päälle. Noinko aikataulu kusi jo heti alkuun... Jouduimme jo tässä vaiheessa vähän muuttamaan reittisuunnitelmaa. Alunperin nyt olisi ollut vuorossa Geiranger ja lähestyminen eteläpuolelta. Tiesimme, että emme ehdi sinne päivän aikana, joten päätimme lähestyä pohjoisen kautta ja ehdimme sitten minne ehdimme. Yöpaikkaa seuraavalle yölle ei tässä vaiheessa oltu vielä varattu. Alunperinhän meidän piti nukkua tämä yö teltassa, mutta mutta, kuinkahan käy.
Mutta nyt jatketaan matkaa. Automme navigaattori päätti välttää tietullit ja valitsi ekologiseksi reitiksi heti kärkeen vuoren ylityksen.. Eipä siinä, maisemat olivat kyllä upeita. Vuorikoukauksen jälkeen matka jatkui tiellä nro. E6.
Bäääää, ei niitä lammasvaroituksia turhaan ole
Upea turkoosi vesi. Norjassa oli pääsääntöisesti jokien ja purojen vesi upean turkoosin väristä ja puhtaan kirkasta!
Matkanvarrella laskeskelin, mihin saakka ehkä saattaisimme ehtiä ennen pimeän tuloa ja aloin lopulta etsiä majoitusta Valldalin alueelta. Sain varattua B&B-tyyppisen majoituksen paikasta Jordbaestova Feriehus. Mutta jatketaan nyt vielä hetki matkaa ennen sitä.
Tie E6, Dovren jälkeen pohjoiseen, enen Dombåsia
Tankkaustauko, Yx-asema, ysivitonen 1.620
Ensimmäiset kunnon vuorimaisemat tulevat esiin. Ajetaan tietä E136, Åndalsnes. Pieni joki kulkee koko matkan tien vasenta puolta.
Ja sitten edessämme siintää upeaa jäistä vuorenseinää.. Moista en muualla Norjassa sitten nähnytkään. Ilman lämpötila oli kahdenkympin tienoilla.
Ja sitten tulemmekin jo Trollstigenille..
Trollstigen
Tie on kapea. Tien laitaa reunustavat tällaiset kivipylväät.
Stigfossen, korkeus 180 m.
Trollstigen, joka tunnetaan myös nimillä Trollstigsvegen, stigen ja peikonportaat, yhdistää Valldalin ja Romsdalin laaksot. Se on Måren ja Romsdalin läänissä, Rauman kunnassa sijaitseva tieosuus. Se on vanha rajanylityspaikka Åndalsnesin ja Valldalin välillä. Jyrkimmässä kohdassa tie kulkee siksakkia Isterdalenista Stigråraan. Tie on todella kapea ja tien jyrkkyys on 9%. Vilkkainpana aikana tiellä kulkee jopa 3000 ajoneuvoa päivässä. Olimme hyvään aikaan liikenteessä. Olimme tieosuudella illalla ennen yhdeksää. Ei ruuhkaa lainkaan, tuntui jopa hiljaiselta. Tieosuus on avoinna toukokuun alusta syksyyn, ensilumen tuloon saakka.
Trollstigenilla on 11 neulansilmämutkaa, jokainen mutka on nimetty sitä rakentaneen työryhmän tai työryhmän johtajan mukaan.
Trollstigenia ympäröi monta yli 1000 m korkeaa vuorta. Tunnetuinpia ovat Sigbotnhornet ja Bispen. (Lähde: Wikipedia 17.8.2019)
Armoton nousu takana j alasku edessä. Upea rauha täällä korkeuksissa. Seuraavaksi lasketaan alas ja jännätään, mistä löydetään meidän majapaikka.
Seuraavan yön majoituspaikkaan täytyisi kirjautua yhdeksään mennessä ja aika alkaa olla kortilla. Olemme jännän äärellä.
Mahtavaa, meidän B&B-majoitus tuli vastaamme juuri ennen yhdeksää👌
Valldalsvegenillä, näissä maisemissa vietämme kolmannen matkayömme. Tunnelma on katossa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, tästä jatkamme taas seuraavassa osassa. Luvassa on mm. seikkailua Atlantin väylällä.
Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o
Sunnuntaina aamutuimaan lähdimme viemään Monaa päivähoitoon hoitolaan ja sitten nokka kohti Kustavia. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Hangossa kuvausreissulla, mutta se reissu olisi vaatinut yöpymisen jossain siellä suunnilla ja sopivaa majoitusta ei löytynyt millään. Monakin olisi joutunut yöpymään hoitolassa, joten jätimme Hangon ympäristöineen suosiolla ensi kesään. Toiveissa olisi saada otettua hyviä lintukuvia ja ehkäpä joku uusi lajikin tulisi vastaan. Siuro-Yläne-Uusikaupunki-Kustavi-Vuosnainen-Kustavi-Mynämäki-Siuro Matkaan Syksyisen aamun usvaa vielä näkyvissä, vaikka aurinko oli jo aikaa noussut. Heinijärventieltä kuvattu. Hauska idea ja olipa kauniina säilynyt kukkapelto💓 Tie 249, pian Sastamalassa. Sastamalasta lähdemme ajamaan Pyhäjärven etelänpuoleista reittiä ja saavumme Yläneelle. Tieltä pilkottaa mielenkiintoisen näköinen kirkko, tutustummepa seuraavaksi siihen. Yläneen Pyhän Olavin kirkko Komea punainen puukirkko sieltä ruskan värjäämien puiden takaa pilkistää.
Place Massena ja aukiolta lähtevä Avenue Jean Medecin Place Massena Place Massena on Nizzan pääaukio ja keskuspaikka, jonne monet kaupungin tärkeimmistä kaduista johtavat. 1800-luvulla perustettua aukiota reunustavat italialaistyyliset, punamullan väriset rakennuk set ja palmupuut. Aukio koki muutama vuosi sitten muodonmuutoksen ja siitä tuli jalankulkijoille ystävällisempi paikka. Nykyisin siellä on kahviloita ja kauppoja, suihkulähteitä, patsaita ja penkkejä. Etelässä Place Massena päättyy tähän suihkulähteeseen, jonka keskellä seisoo seitsemän metriä korkea Apollo-patsas. La Fontaine du Soleil. Kun ensimmäisenä iltana tupsahdimme tutkaillessamme kaupunkia tälle aukiolle, näky oli unohtumaton. Iso luokseen kutsuva aukio, jonka hallitsevin elementti pimeän aikaan ovat valopatsaat. Patsaat ovat espanjalaisen taiteilijan Jaume Plensan luoma taideteos. Kaikkien seitsemän patsaan värit muuntuvat sulavasti vihreästä punaiseen, oranssiin...Teoksen nimi on "Con
Kommentit
Lähetä kommentti