 |
| Puukiipijä Ruutanan luonnonsuojelualueella. |
Siitä taitaakin olla pari vuotta aikaa, kun viimeksi olen päässyt käymään täällä Siuron luonnonaarteen syleilyssä, eli Ruutanan luonnonsuojelualueella. Ei ole muuten liiemmin viime aikoina innostanutkaan lähteä, sillä ajoittain on ollut liiankin paljon liikennettä siihen nähden, että tällä hetkellä pääreitin varrella on ainoastaan pari levähdyspaikkaa, toinen näistä nuotiopaikka. Pääreitillä tarkoitan tässä Ruutanajärven ympäristöä ja järvi on pieni.
Virallinen reitti lähtee Haukankadun päästä ja sieltä löytyy myös suurehko parkkipaikka. Koska matka tuntuu edelleenkin hiukan liian pitkältä selän alentuneen rasituksensietokyvyn vuoksi, valitsimme Pasin kanssa vaihtoehtoisen reitin. Tämäkin reitti on aivan virallinen ja matkaan pääsee Riuttamäenkadulta. Hurautimme siis autolla lähtöpisteeseen.
 |
| Eli näin selkeät merkinnät ja eikun kohti korkeuksia. |
Nousu on tosiaankin aika kova, mutta onneksi selkä on nyt siinä kunnossa, että kestää nousta mäkeä.
 |
| Matka ei tosiaankaan ole pitkä. |
Tokikaan tässä ei tarvitse kokoaikaa pystysuuntaan kavuta, vaan polku tarjoaa sopivasti loivennusta kun alkaa tuntua liian rankalta. Ei aikaakaan kun ollaan tasaisella maalla ja hetikohta tulee vastaan polkujen risteys, jossa vasen reitti vie sinne Haukankadun suuntaan, mutta nyt mennään suoraan ja Ruutanajärvi lähenee.
 |
| Pois mennessä Pasi läksi kävelemään tuonne Haukankadun suuntaan ja lähes heti tuon risteyskohdan jälkeen vastaan tuli tällainen kyltti, kannattaa siis tutustua tähänkin reittiin viimeistään kesän tullen. |
 |
| Alueen geologiaa. Järven molemmin puolin nousee kalliomaastoa. Haaparata on tuttua aluetta, siellä kannattaa käydä, erikoinen maasto, sillä sieltä löytyy kalliota, jota mannerjää on hionut sileäksi, hienoa, karuhkoa aluetta. Ennen jääkausia Haaparata ja Ruutanavuori ovat olleet huomattavasti nykyistä korkeampia. |
 |
| Ruutanan nykyinen suojelualue näkyy kartassa merkattuna vihreällä värillä. Retkeilyreitti on opastettu sinisellä pistemerkinnällä. Kartan alempi opastus koskee Hakavuoren retkeilyreittiä. Myös sieltä löytyy pieni alue suojeltuna. |
 |
| Tästä sitten vaan kiertämään, eksyä ei onneksi voi :) |
 |
| Upeaa kelopuuta löytyy alueelta paljon. Odottelimmekin että pikkutikka täräyttäisi jossakin vaiheessa serenaadinsa puun kylkeen. Harmiksemme kuulohavaintoa ei kuitenkaan tullut. |
 |
Näin pääsemme ihastelemaan vanhan metsän lajistoa. Ruutanalla on luonnontilaista ja kaiken ikäistä sekametsää. Vanhin puusto on yli 100-vuotiasta ja täältä löytyy jopa 200-vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä. Metsän tärkein puulaji on haapa ja sillä elää lukuisia sammalia, jäkäliä, sieniä ja selkärangattomia lajeja. Liito-orava ilmentää vanhaa metsää ja pesii mielellään palokärjen haapaan tekemässä kolossa. Noita palokärjen tekemiä koloja näkyikin, mutta liito-oravia ei.
Täällä pesii monia vanhoille metsille ominaisia lintuja, kuten pohjantikka, puukiipijä ja hömö- sekä töyhtötiainen. Kovasti sieltä kaikenlaista sirkutusta kuului, mutta tästä listasta havaitsimme ainoastaan tuon aloituskuvassa näkyvän puukiipijän. Ja se nyt oli jo lottovoitto sinänsä!
|
Tästä aasinsiltana pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, suojeltava alue laajenee. Jatketaan matkaa Ruutanajärven ympäri aivan hetken kuluttua.
Ruutanan luonnonsuojelualue laajenee
11.3. Nokian Uutiset uutisoi että Ruutanan suojelualueesta tulee kaupungin suurin yhtenäinen luonnonsuojelualue. Eli nykyinen suojeltu alue on kooltaan 22 hehtaaria, uusi alue kattaa 54 hehtaaria. Kokonaispinta-ala tulee siis olemaan noin 76 hehtaaria.
 |
| Ruutanan luonnonsuojelualue, nykyinen suojeltu alue rajattuna Ruutanajärven ympäri, uusi alue laajenee Siuron kylän sekä Linnavuoren suuntaan, hiukan eteläpuolella myös Hautamoision suuntaan. Kuva: Nokian kaupunki |
ELY-keskus on jo aiemmin todennut, että suojeluun esitettävä alue on monimuotoisuudeltaan arvokas ja täyttää luonnonsuojelualueen perustamisen edellytykset. METSO-ohjelman kannalta luonnontieteelliset valintakriteerit täyttyvät. Kaupunginhallitus päätti hakea ELY-keskukselta METSO-rahoitusta alueen laajentamiseksi.
Lähde: Nokian Uutiset 11.3.2021 / Anne Haapalainen
Tämä ei suinkaan ole mikään tuore hanke, jos nyt en ole väärin ymmärtänyt, suojeluesitys Siuron metsäkohteista, mukaan lukien tämä vireillä oleva hanke, tehtiin jo ensimmäisen kerran vuonna 2015. Ei siis voi puhua millään muotoa kovinkaan nopeatempoisesta asioiden etenemisestä.... No, hyvä että hanke tuntuu nyt jokatapauksessa toteutuvan ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet päästään lopultakin suojelemaan.
Jos haluat tutustua hankkeeseen laajemmin:
Noniin, nyt on käsitelty hiukan tulevaa, mutta jatketaanpa matkaa ja vuorossa on evästauko. Pidämme lyhyen kahvitauon metsän suuntaan poikkeavalla polulla, pieni puu oli sopivasti kaatunut polulle ja pääsin istumaan siihen rungolle, selkä ja jalat kaipasivatkin jo lepuutusta.
 |
| Jälleen yksi kelopuun katkennut runko kääpineen. Näillä main kuulimme muuten lähes 100% varmuudella pyyn vihellystä. Jonkin aikaa siinä katselimme ja ihmettelimme että missähän se nyt olisi, olisi tietenkin pitänyt lähteä kahlaamaan metsään ja se nyt ei tullut kyseeseen. Hieno havainto kuitenkin, vaikka näköhavaintoa linnusta ei tullut |
 |
| Olisiko palokärjen koputtelema pesäkolo.. |
 |
| Kyllä on kaunis runko! |
 |
| Ja tämäkin! |
 |
| Infoa lahopuun merkityksestä. |
 |
| Hmm. nyt ei kyllä raksuta mille linnulle tällainen pönttö on tehty. Aivan järven välittömässä läheisyydessä tämä ja aukko kyllä melkoisen suuri.. |
 |
| Naavaa💓 |
Noniin, nyt on järvi kierretty. Olisimme pysähtyneet hetkeksi nuotiopaikalle, mutta tottakai siihen oli juuri toinen porukka asettautunut, jatkamme siis matkaa tuttua reittiä takaisinpäin. Täytyy myöntää että hiukan harmitti, sillä koko kierroksen aikana emme oleet tehneet yhtään näköhavaintoa linnuista tai muistakaan eläimistä, missä ihmeessä ne oikein luuraavat! Mutta sitten..
 |
| Ensin kuuluu lentoääni kry kry kry kry... siinä vaiheessa ei mitään hajua mikä lintu voisi olla kyseessä. Jäämme paikallemme ihmettelemään. Seuraavaksi lehahdus ja siinä se alkaa takomaan läheisessä puussa. Äkkiä parit kuvat. Kauaa palokärki ei jaksanut paikallaan olla vaan läksi jälleen lentoon. Upea lintu kertakaikkiaan. Birdlifen 100-lintulajia-haasteen 37/100, ei huono! |
 |
| Pasi maastossa, ei löytynyt mitään uutta. |
Jatkoimme matkaa muutaman metrin eteenpäin ja mitä ihmeen ääntä sieltä polun oikealta puolelta kuuluu! Hyvin kirkasta laulua, ei mikään sinitiainen tai talitiainen ainakaan! Huomasin että joku muukin oli poikennut hiukan polulta ihmettelemään puiden katveeseen ja niin teimme mekin ja nyt Pasi huomasi sen, nimittäin puukiipijän. Voi veljet mikä tuuri! Se lensi juuri männyn rungolle ja alkoi vikkelästi kiivetä runkoa pitkin kohti korkeuksia.
 |
| Siinä se nyt on, ilmielävänä puukiipijä! kerran aiemmin olen nähnyt, mutta koskaan aiemmin en ole saanut kuvattua, huh huh. 100-lintulajia-haasteen 38/100 jiihaa! Kiipeää muuten vikkelästi runkoa pitkin, kiirettä piti saada ensin valotukset kohdilleen ja sitten lähteä tarkentamaan tuonne oksien sekaan. Kuvat kuitenkin saatu todisteeksi, hyvä näin. |
 |
| Puukiipijä kiipeää männyn runkoa pitkin puun tyvestä alkaen. Se tutkiskelee kiivetessään kaarnan koloja ja etsii syötävää. Kun lintu saavuttaa puun puolivälin, se lennähtää seuraavaan puuhun ja ruuan etsintä jatkuu. (Lähde: Luontoportti) |
Sellainen reissu tämä, kyllä nämä kaksi havaintoa kruunasivat koko kokemuksen! Ei sillä, mukavaahan luonnossa on muutenkin liikkua ja ehdottomasti nautin siitä. Seuraavan kerran täytyy muistaa ottaa mukaan retkijakkara tai jokin lämmitin kankun alle :) Pääsee paremmin lepuuttamaan selkää ja voisi mahdollisesti kävellä hiukan pidemmänkin pätkän.
Kiva kun olit retkellä mukana, seuraavia seikkailuja odotellessa!
Tämän postauksen kuvat:
Teija Sorjonen
Lähteet:
Mainittu tekstissä.
Sinua saattaa kiinnostaa myös:
Kommentit
Lähetä kommentti