Päiväretki Kolille
Viime viikolla vietettiin Suomen luonnon päivää ja sen kunniaksi julkaisen nyt tämän matkakertomuksen meidän, eli minun ja Pasin vierailusta Suomen tunnetuimpaan kansallismaisemaan. Koska olemme kotoisin Pohjois-Karjalasta, voisi kuvitella että olemme vierailleet täällä useamminkin, mutta ei. Viimeisin visiitti minulla taitaa olla parikymmentä vuotta sitten ja Pasilla vähän tuoreempi. Olen ajatellut että tällä selällä ei sinne huipulle mennä ja vaikka on mieli tehnyt, ei vaan ole tullut lähdettyä tuolla käymään. Nytkin epäilyksen siemen kyti kunnon suhteen, selkä on temppuillut todella paljon jo pitkän aikaa ja hermo-oireet jaloissa ovat välillä todella pahat. No, siitä huolimatta päätimme kuitenkin lähteä katsomaan paikanpäälle, jospa sitä edes jotakin näkisi!
Ilma oli kuin morsian, todella kuuma, aurinkoinen päivä. Saimme auton lähelle hissiä, joka vie tapahtumien äärelle.
 |
Pienen odottelun jälkeen hissimme saapuu.
|
Toki ylös olisi päässyt portaitakin pitkin, sijaitsevat ihan tässä lähistöllä.
 |
Maisemahissi
|
 |
Kolilla on kuljettu jo jääkeuden jäleisistä ajoista saakka metsästäen ja keräillen. Merkkeinä tästä ovat Kolin kansallispuiston alueelta löydetyt kivikautiset pyyntikuopat, kivi-iskokset ja ranta-asuinpaikat. Pysyvä asutus Kolille saapui 1750-luvulla. Kolilla retkeilyn tekivät tunnetuksi taiteilijat yli 100 vuotta sitten vieden Kolin inspiroimaa taidetta nähtäväksi kansalle. Edelleen vaarat saavat lumoonsa niin taiteilijat kuin aivan tavalliset retkeläiset ja vaeltajat. Kolin vaaroilla retkeilijä kohtaa monipuolisen luonnon ja kulttuurin sekä ainutlaatuisen geologian. Kansallispuiston luonto vaihtuu hetkessä karuista kallioista ahojen kukkaloistoon ja kulttuurimaisemasta erämaisiin näkymiin. Pinnanmuotojen vaihtelevuus tuo elinympäristön monenlaiselle lajikirjolle.
Retkeilijälle on Kolilla tarjolla monenlaisia reittivaihtoehtoja ja haastavaa maastoa. Merkittyjä polkuja on noin 80 km, aivan kunnon mukaan on valittavissa reittejä 1,4-61 km väliltä. Kartan käyttö on suositeltavaa.
Lähde: Metsähallitus, luontoon.fi |
Kolin alue on todella monipuolineen kokonaisuudessaan. Meitä kohteessa kiinnostivat ympäröivä luonto ja etenkin ne upeat näköalat ja niihin nyt keskitymme.
Aluksi kävimme tutustumassa pieneen Koliin. Täytyy sanoa että yllätyin, kuinka hienot näköalat täältäkin avautuvat. Nousua on vähän ja matka lyhyt.
 |
Pieni Koli
|
 |
Järnefelt kävi Kolilla ensimmäisiä kertoja vuonna 1892 perheystävänsä Juhani Ahon ja tämän puolison kanssa. Kuvataiteessa Koli on tullut tunnetuksi erityisesti Järnefeltin kautta. Hän kävi useita kymmeniä kertoja Kolilla ja hänellä lienee ainakin 50 Koli-aiheista maalausta. Järnefeltin tunnetuin Koli-maisema on Syysmaisema Pielisjärveltä (1899). Maalauksesta tuli vahva suomalaisuuden symboli. Myöskin Järnefeltin oppilas Eero Nelimarkka maalasi useita Koli-kuvia 1920-luvulla. Lähde: Wikipedia
|
 |
Pieni Koli, näköala
|
|
Kohti portaita, tämä on lyhin reitti kohti kansallismaisemaa, Ukko-Kolia ja huippujen kierrosta (1.4 km). Kiertotielle pääsee kun suuntaa tästä oikealle. Päätimme lopulta valita tämän porrasvaihtoehdon, mitä lyhempi, sen parempi ja onhan tuossa kaiteet, mistä kiskaista itteensä ylöspäin tarvittaessa. Toki portaidenkin jälkeen oli jonkinverran vielä kävelymatkaa.
|
Ukko-Koli
 |
No mutta, perillä ollaan!!! Kylläpä oli voittajafiilis. Tässä sitä nyt sitten kansallismaisemassa paistatellaan. Kyllä naiden maisemien takia kannatti kavuta💓 Porukkaa oli jonkin verran, mutta ei nyt aivan ruuhkaksi asti. Ihailimme aikamme tällä paikalla näitä niin upeita maisemia, ohessa vielä kuvasatoa lisää.
|
Ukko-Koli kohoaa 347 metriä merenpinnasta. Ukko-kolilta avautuu Pieliselle upea kansallismaisema.
 |
Oioi, upeaa järvimaisemaa silmänkantamattomiin.
|
 |
| Jos tarkkaan katsot, huomaat oikeassa yläkulmassa saderintaman. Tätä sitten jännitettiin, koska tulee päälle. |
Kolin vaarajono sijaitsee kahden eri-ikäisen kallioperäalueen rajalla. Kolin vaarojen itäpuolella sijaitsee Suomen vanhinta kallioperää, yli 2,6 miljardia vuotta vanhaa graniittigneissiä (pääosin). Länsipuolella on nuorempaa liuskekiveä. joka Kolilla koostuu pääasiassa kovasta kvartsiitista. Vaaleaa kvartsiittikalliota leikkaavat tummat magmakivilajien juonet. Ne ovat muinaisten tulivuorten laavan jähmettyneitä ulostuloaukkoja. 1,9 miljardia vuotta sitten syntynyt karelidien vuoristo on vuosien saatossa kulunut rapautumisen myötä lähes Himalajan kokoisista mitoistaan nykyisiin mittoihinsa.
Jääkausi on saanut aikaan Kolin kallioiden pyöreät ja sileät muodot.
Kolin huiput ovat Suomen eteläisimmät tykkylunta keräävät lakialueet.
 |
| Matka jatkuu, seuraavaksi kohti Akka-kolia. |
Karelianismi
1800-luvulla Suomen kulttuurikentällä alkoi nousta karelianismi. Heräsi kiinnostus Karjalaa ja muinaissuomalaisuutta kohtaan. Karelianistitaiteilijat tekivät Kolin erityisen tunnetuksi. Kuitenkin jo ennen näitä taiteilijoita on olemassa julkaisu vuodelta 1884, kirjoitus "Koliwuorelta" (Kyläkirjasto Kuvalehti). Vuonna 1890 Kolin maisemista kirjoitettiin ihailevaan sävyyn Suomen matkailijayhdistyksen matkaoppaassa (Matkasuuntia Suomessa). Järnefelt ei ollut suinkaan ainut suurista taiteilijoista, joka innostui Kolin upeudesta, mm. Juhani Aho, Pekka Halonen, I.K.Inha ja Jean Sibelius vierailivat siellä.
Akka-Koli
Akka-Kolilta (339m) katsellaan Kolinselän järvimaisemia ja eteiläisimpänä siintävää näköaloistaan kuuluisaa Vesivaaraa.
Tästä matka jatkuu kohti Paha-kolia. Etäisyydet ovat todella pieniä, joten onneksi kävelymatka jää lyhyeksi.
 |
Viimeisimmän jäätiköitymisen aikana mannerjäätikkö virtasi Kolin alueella luoteesta kaakkoon. Jäätikön pohjassa kulkeutui kiviainesta, joka hioi alla ollevaa kalliota synnyttäen erilaisia kulutusmerkkejä, mm. uurteita ja kouruja. Merkkejä löytyy kalliopinnoilta koko puiston alueelta. Paha-Kolin sileät kalliot ovat erityisen näyttäviä.
|
Paha-Koli
 |
Todellakin tämä Paha-Kolin kallioseinämä on jyrkkä ja sileä ja erityisen hankala nousta. Pasi pääsi kevyesti laelle, mutta minulla kesti hetken ennen kuin kiertoreittiä pitkin olin kohteessa.
|
 |
| Todella huikeat näkymät täältä Paha-Kolilta. Ja ihanan rauhallista. |
 |
| Paha-Kolin (334m) kvartsikielekkeeltä näkee yli Kolinuuron Pieliselle. |
No nyt on huiput katsottu, voidaan lähteä hyvillä mielin alaspäin.
Biosfäärialue
Koli kuuluu Ruunaan retkeilyalueeseen, Patvinsuon kansallispuiston ja Petkeljärven kansallispuiston ohella UNESCO:n vuonna 1992 perustamaan Pohjois-Karjalan biosfäärialueeseen. Ne ovat kestävän kehityksen mallialureita, joilla on ainutlaatuinen luonto ja kulttuuri. Alueilla pyritään luonnon ja ihmisen väliseen sopusointuiseen vuorovaikutukseen. Lähde: Metsähallitus, luontoon.fi
Kun läksimme kapuamaan ylöspäin, keli oli hyvä, mutta jo tuolla Ukko-Kollilla ukkonen alkoi jysähdellä. Ei nyt kuitenkaan niin että olisi tullut kiire pois. Kun pääsimme alas, jytinä voimistui ja vettä alkoi tulla kaatamalla. Siinä veden ropistessa kattoon vielä lähtökahvit ennen paluumatkaa. Hyvä reissu!
Lähteet:
https://www.luontoon.fi/koli
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koli
Kommentit
Lähetä kommentti