Vuodenvaihteessa teimme Pasin kanssa kolmen päivän minireissun Pietariin. Oli muuten oikein antoisa reissu. Ennen reissua jännäsin vähän, kestääkö selkä ja miten käy väsymyksen kanssa. Ihan suhteellisen hyvin meni, tuo kolmen päivän seikkailu oli ihan passeli meille. Aika paljon ehdittiin nähdä, mutta tokihan tuolla riittäisi katseltavaa vaikka pariksi viikoksi.
Viisumit
Pietariin tarvitaan edelleen maksullinen viisumi, sillä ilmainen e-viisumi ei tullut vielä voimaan Allegrolla matkustaessa. Loka-marraskuun vaihteessa aloimme tutkiskella viisumien hintoja ja päädyimme hankkimaan 1 vuoden voimassaololla olevat viisumit. Hankimme viisumit Rustravelin kautta. Päädyimme vuoden viisumiin, sillä kertaviisumin hinta on edullisimmillaan Rustravelin kautta alkaen 75€. Monikertaviisumin hinta pidemmällä käsittelyajalla on 160€. Minun viisumi jouduttiin käsittelemään 2 viikon käsittelyajalla, sillä passi menee vanhaksi vuoden 2021 kesäkuussa (passin täytyy olla voimassa 1/2 vuotta viisumin päättymisen jälkeen). Ostimme Rustravelin kautta myös kutsut Venäjältä. Lisää viisumeista Rustravelin sivustolta: https://www.rustravel.fi/viisumit/venajan-viisumi.html
Reissuun raiteita pitkin
Matka starttasi Nokian rautatieasemalta 1.1.2020 klo 06.36. Koirat pääsivät jo aattona paukkeita pakoon Karkun perämettään. Tikkurilassa vaihto (n. 2h) ja Perillä Pietarissa Finlandski-asemalla paikallista aikaa puoli kolmen aikoihin. Matka-aika Tikkurilasta suunnilleen 3 tuntia. Rajatarkastukset sujuivat aika kivuttomasti, junassa istuskellessa. Heti matkan alkuvaiheessa meille jaettiin maahantulolipareet, joista täytetty maahantulopuolikas lähti rajatarkastajien matkaan ja toinen maastalähtötiketti leimattiin ja se oli sitten säilytettävä passin välissä paluumatkaa varten.
Pieni virkistävä kupponen tuli aamutuimaan tarpeeseen.
Allegro, 2. luokan vaunu.
Pietarissa, ensimmäisenä ohjelmassa kulkukortin osto
Rautatieasemalta suuntasimme läheiselle (n.200 m.) metroasemalle, Plochad Leninalle. Ensimmäisenä metroasemalle päästyämme menimme lipputiskille hankkimaan metrolippuja. Asema on pieni ja lipputiski on heti sisääntuloa vastapäätä. Lippuja voi toki ostaa myös automaateista.
Olin etukäteen lueskellut julkisen liikenteen lippuvaihtoehdoista ja päädyimme ostamaan ladattavat matkakortit Podorozhnikit. Kun tuo venäjän kieli ei kovasta yrityksestä huolimatta vielä oikein taitu, tulostin ennen lähtöä Pietarin metron virallisilta sivuilta venäjänkielisen tulosteen kortiin liittyvästä informaatiosta. One day all transport pass kolmelle vuorokaudelle maksaa 355 ruplaa eli eipä nyt juuri mitään. 1 € on suurinpiirtein 68 RUB. Yhden kortin hinnkaksi tuli siis vähän reilu 5 euroa. Yksittäinen lippu tulee tällä hetkellä maksamaan 55 ruplaa. Yhdellä lipulla pystyt matkustamaan niin kauan eri linjoilla, kunnes poistut maanpäällisestä uloskäynnistä.
Podorozhnik
Me koimme tämän matkakortin erittäin käteväksi vaihtoehdoksi. Vilautus vaan portilla ja sisään. Ruuhka-aikaan etenkin säästää ylimääräiseltä stressiltä. Pietarin metron virallisilta sivuilta lisää tietoa hinnoista ja lippuvaihtoehdoista.
Pietarin metro
Kun käytät Pietarin metroa, tulet varmasti huomaamaan kuinka upeata arkkitehtuuria ja koristusta asemilta löytyy. Etenkin linja numero 1 kannattaa käydä tsekkaamassa. Tällä Pietarin vanhimmalla metrolinjalla löytyy paljon kuvattavaa. Olen koostanut erillisen sivuston Pietrin metrosta, jossa esittelen muutamia hienoja asemia ja vähän historiikkiakin ja faktaa on joukossa.
TÄÄLTÄ pääset tutustumaan tuohon maanalaiseen loistoon.
Meidän määränpäänä oli Gostiny Dvorin asema. Vaihto Plochad Vosstania-asemalla (Vihreälle linjalle Mayakovskaja-asemalta). Niin Plochad Vosstania, kuin tuo Gostiny Dvor ovat risteysasemia ja ikävä kyllä näillä asemilla riitti käveltävää.
Maan uumeniin.
Putkahdimme ulos Gostiny Dvorin asemalta Nevski Prospektin varteen ja yllätys yllätys, rokin räime kuului uloskäynnille saakka. Tällainen poppoo pisti parastaan. Myöhemmin kävi ilmi, että esimerkiksi tämä Gostiny Dvor-metroaseman ja tavaratalon edustalla oleva sijainti on suosittu esiintymispaikka. Ei mitään drubaduureja, vaan oikein hyvänkuuloisia rockbändejä.
Tällainen ensikosketus, ei yhtään hullumpaa. Seuraavaksi lähdemme kimpsuinemme kohti hotelliamme.
Majestic Boutique Hotel Deluxe
Näin ensimmäisen reissun kunniaksi halusin varata meille jotain spesiaalimpaa. Katselin aika paljon vaihtoehtoja Bookingin kautta ja lopulta tämä valikoitui, hinta-laatusuhde vaikutti oikein passelilta. Hotellin valinnassa tärkeää oli tietenkin sijainti mahdollisimman lähellä keskustaa sekä lyhyt kävelymatka metrolle. Kävelymatkaa hotellilta metrolle ja Nevski Prospektille on noin 200 m.
Huone on ihan perus Double-room. Huoneen hintaan kuului 17 euron arvoinen aamiainen (per päivä) ja koknaishintaa yöpymiselle tuli 448 euroa.
Kyllä, kelpaa! Yleisilme kieltämättä aika majesteetillinen 😅
Erityisesti odotan kyllä sitä aamiaista, oli sitä niin paljon kehuttu arvosteluissa!
Ensimmäinen ilta
Sää oli surkeahko, satoi nimittäin vettä. Kaikesta huolimatta oli lähdettävä katselemaan ruokapaikkaa ja vähän kaupunkia. Pasi oli löytänyt Napoli-nimisen pizzerian netistä osoitetietoineen, olisi ollut hyvää somemateriaalia meidän "Pizzalla Napolissa" sarjaamme, mutta ravitolaa ei yrityksistä huolimatta kuitenkaan löytynyt. Aikamme haahuiltuamme päädyimme kuitenkin italialaiseen ravintolaan nimeltä Little Italy. Vähän tyyristä, mutta erittäin laadukasta rukaa. Ravintolan sisustus oli myös meidän mieleen. Ruokalista on melko kattava. Minä valitsin listalta risottoa ja Pasi Pizzaa.
Ravintola Little Italy, Pietari
Italian Street, keskustan suuntaan. Kerrassaan upeaa valaistusta, tässä vähän esimakua siitä, millaiselta näyttää Pietarin upea valaistus tänä vuonna. Maamerkkinä Mihailovsky garden.
Italian-kadulta käännyimme oikealle kävelemään pitkin kanavan rantaa, edessämme upea Verikirkko. Matkamuistoja myös tarjolla kojurivin täydeltä. Päätimme tulla valoisaan aikaan tänne vielä uudestaan.
Kuumaa juotavaa auton takakontista. En ole tällaiseen ennen törmännyt. Vastaavia näkyi paljon, etenkin kuuluisien nähtävyyksien lähistöllä. Kahvia tuolta ainakin saa, voi olla että jotain terävämpääkin. Sattumaa, että tässä ei nyt jonoa ole, aika suosittuja myyntipisteitä tuntuivat olevan.
Etualalla Singerin talo, takana Kazan tuomiokirkon kupoli upeassa valaistuksessa.
Nevski Prospekt
Päätimme käydä vielä illan päätteeksi tutustumassa Palatsinaukioon. Hyppäsimme Gostiny Dvorin asemalta siniselle linjalle, yksi pysäkinväli Sadovayaan ja vaihto Pietarin uusimmalle metrolinjalle (violetti), yksi pysäkinväli ja olimme Admiralteyskayan asemalla. Tämän lähemmäksi Palatsinaukiota ei metrolla pääse.
Palatsinaukio 1.1.2020
Uusi tuttavuus nämä valopallot.
Loistokasta vaunuajelua olisi ollut tarjolla, taustalla General Stuff Building
Näkymä Eremitaašille.
Aika paljon oli porukkaa aukiolla, mutta kyllä me hyvin mukaan mahduttiin.
Aukiolta läksimme vielä ihastelemaan Eremitaasin laitaa kulkevaa "valopuistoa".
Kyllä, ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka kaunista on! Seuraavaksi kuitenkin pois tästä sateesta hotellille ja kohti uutta matkapäivää!
Päivä Pietarissa numero 1
Huomenta, ensimmäinen aamu Pietarissa. Alkuun tankataan vähän aamiaista hotellilla. Hotellin aamiainen on erittäin kattava, kaikille kaikkea, myös lämpimissä ruoissa oli kasvisvaihtoehtoja. Kuten näkyy, esillepanoon oli panostettu. Kokoajan oli tarjolla tuoretta ja täydennyksiä tehtiin säännöllisesti.
Aamiaisen jälkeen läksimme tutustumaan kaupunkiin. Keli oli ihanan aurinkoinen, joten päätimme kävellä pitkin Nevski Prospektia kohti keskustaa. Ensimmäisenä kohteena oli Singerin talo.
Myymäläsomistusta
Singerin talo
Ihan lyhyesti tästä rakennuksesta. Arkkitehti Pavel Suzor suunnitteli rakennuksen amerikkalaista Singer-ompelukoneyhtiötä varten. Kyseessä on Pietarin ensimmäinen metallirunkoinen rakennus. Seinät on päällystetty Pernajan saaristosta tuodulla graniitilla. "The house of books" avasi ensimmäisen kerran ovensa 12.12.1904. Rakennuksessa sijaitsee tälläkin hetkellä kirjakauppa. Osoite on Nevski-prospekti 28.
Singerin talo sijaitsee Griboedov-kanavan laidalla. Kauempana kuvassa Verikirkko.
Seuraavaksi suuntaamme jälleen Verikirkkoon eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraaliin.
Mahtava museon mainos. Tämä jäi tällä kertaa kokematta, mutta seuraavalla kerralla taatusti käymme täällä!
Verikirkko
Päätornin remontista huolimatta mielestäni ulkoasultaan kaunein ja kuvauksellisin kirkko Pietarissa! Kertakaikkiaan upeat värit. Tästä en nyt enempää kirjoittele. Sisällekin piti mennä, mutta jouduimme nyt vähän priorisoimaan. Kuvien mukaan on myös todella kaunis kirkko sisätiloiltaan. Ulkona oli jonkinmoinen jono, mutta ei juuri mitään monien muiden kuuluisien turistirysien jonotuksiin nähden.
Nyt kohti Eremitaašia.
Mutta yllättäen huomasimme kadunkulmassa Museum of soviet Archade Machines-mainoksen. Tätä tilausuutta ei voinut jättää käyttämättä, sisään siis..
Näin lähellä verikirkkoa ollaan.
Pelaamaan pääsee muutaman euron hintaan. Mukaan saa tulitikkulaatikollisen vanhoja kolikoita pelailuun. Tiskiltä löytyy ohje kunkin koneen käyttöön.
Noniin, aika mielenkiintoinen lajitelma pelejä.. Aikalailla ampumis- ja sotapainotteista hommaa. Oli ihan pelejä, joissa aseet törröttivät laitteessa, sitten noita sukellusvenepelejä monta monituista. Perusflippereitä oli ihan jokunen. Hetken siinä katselimme ja testailimme. Ja muuten, tällä kertaa pääosa peleistä oli pelikuntoisia! Loput kolikot sai palauttaa infoon ja käyttämättömiä kolikoita vastaan saimme mahdollisuuden uuteen visiittiin. Ei tällä kertaa, mutta joku toinen kerta sitten. Moskovastakin löytyy tällainen museo, jos sitten sinne :D
Jamie Oliverin ravintola sattui matkanvarrelle.
Pubiruokaa
Pistäydyimme vielä ennen Eremitaašia Black Wood pubiin syömään. Oli muuten aivan loistavaa pubiruokaa! Virossa ja Latviassa käydessämme olemme ihastuneet valkosipulileipiin ja juustopihveihin ja niiden takia suuntasimme tähän pubiin. Juustopihvien sijaan listalla oli juustopalleroita. Lisäksi otimme perunoita sekä kasvislautasen. Kokonaishinta kaikelle tälle oluineen 1129 RUB, ei paha! Ja joulu kun täällä oli vielä edessä, rockaavia joulubiisejä tuli tuutintäydeltä :D
Matka jatkuu...
Vielä pysähdymme ihmettelemään, mikä väkijoukko tässä joulupukin ja Gandalfin kanssa oikein parveilee. Vahanukkemuseo näyttää olevan
😅
Tämä upea kuusi ja Eremitaasi tulevat upeasti esiin General Staff Buildingin kaaren takaa.
Eremitaaši ja palatsinaukio
Vihdoinkin täällä. Tästä se jonotus sitten alkoi.
Tästä eteenpäin pääsette kohti Eremitaašia ja lopulta Eremitaašiin klikkaamalla TÄSTÄ.
Eremitaašin jälkeen paukut olivat aikalailla vähissä. Kävimme vielä paluumatkalla syömässä hotellimme läheisyydessä sijainnessa Tavernassa. Tässä siis tämän päivän saldo. Öitä!
Vielä illan päätteeksi majesteetillisissa tunnelmissa😅
Päivä Pietarissa numero 2
Nyt aamiaisella huomasimme että hei, täällähän saa erilliseltä listalta tilattua omelettia!!
Noniin, valmiina uuteen päivään. Päivän ohjelmassa on Iisakinkirkko. Nyt ei ollut todellakaan tarkoitus enää jonottaa yhtään minnekään. Selkä ei tietenkään ole ehtinyt palautua eilisestä rasituksesta, mutta näillä mennään.
Lähtiessämme tarkastin hotellin henkilökunnalta, millaiset jonot Iisakin kirkkoon mahtaa olla ja tarvitaanko lippua etukäteen.. No, meille vakuuteltiin että ei hätää, ei tarvitse jonottaa ja tyytyväisinä läksimme kohti metroa. Iiisakinkirkkoa lähinnä oleva metroasema on Admiralteyskaya ja siitä on jonkin verran kävelymatkaa kohteeseemme.
Ja taas mennään.
Mietteliäs asiakas
Kohteessa, Iisakinkirkko. Lyhyt jonotus lippuluukulla riitti tällä kertaa. Lipun hinta 350 ruplaa.
Olen koostanut paketin myös Iisakin kirkosta erilliseen postaukseen. Pääset postaukseen TÄÄLTÄ. Käy ihmeessä tsekkaamassa upeat sisätilat. Postauksessa myös lyhyesti historiasta.
Huh, olipa muuten mahtava kokemus! Nyt sitten eteenpäin. Lähdemme tästä suuntaamaan kohti kaupungin tunnetuinta rautatieasemaa, Moskovan asemaa.
Pietarin julkisen liikenteen linjaviidakko risteyksen yllä.
Vähän erilaisia maatuskoja
Moskovan asema
Noniin, lopultakin päästiin huudeille, parin mutkan kautta. Käytiin tässä välissä syömässä pubiruokaa, jälleen🙈. No, on taas virtaa ja kohteessa ollaan.
Asema sijaitsee keskustan itäosissa, Nevski Prospektin varrella. Kaukojunat liikennöivät asemalta kattavasti Venäjän eri osiin ja myös Ukrainaan, Azerbaizaniin ja Uzbekistaniin. Sapsan-suurnopeusjunilla ajetaan Moskovan Leningradin asemalle.
Rautatieaseman rakentaminen aloitettiin vuonna 1847 ja liikennöinti alkoi 1851.
Metrolinjojen 1 ja 3 asemat, Majakovskaja ja Ploštšad sijaitsevat aseman läheisyydessä.
Asemalle ei pääse noin vaan. Kun astuimme sisään, edessä oli turvatarkastus matkatavaroiden läpivalaisulaitteineen. Kävimme ihmettelemässä asemahallin tunnelmaa. Emme ole lähdössä minnekään, rautatieasemissa vaan on sitä jotakin, sitä ihanaa lähtemisen tunnelmaa.
Moskovan asema, Pietari
Moskovan asema, asemahalli. Asemahallista pääsee suoraan myös metrolinjalle.
Rataverkko
Junia ei päässyt näkemään tämän enempää. Siinä luotijuna juuri lähdössä.
Lähdemme seuraavaksi tutustumaan Pietarin maanalaiseen kauneuteen, Metrotunneleihin ja asemiin. Suuntaamme kohti Ploštšad Vosstania-asemaa.
Näkymä Nevski Prospektille. Ploštšad Vosstania oikealla.
Aseman edustalla, joulupuun äärellä, oli jälleen live-rockmusiikkia tarjolla. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan.
Ihmettelemässä Nevski Prospektin valoja.
Olen koostanut oman postauksen Pietarin metrosta. Tutustu siihen klikkaamalla TÄSTÄ. Usko pois, kannattaa! Käymme mm. tsekkaamassa Pietarin upeimmat metroasemat.
Metrokierroksen päätteeksi päätämme vielä hurauttaa syömään intialaiseen ravintolaan. Bongasimme aamulla Iisakinkirkon liepeillä pari intialaista, sinne siis.
Amiraliteetti upean valosuihkulähteen takana. Palatsinaukiolta ihailin Amiraliteettia ja tuota valosuihkulähdettä etenkin ja lopulta pääsin kuvaamaan nämä.
Ravintolan vessan huikeat kaakelit, oli se ruokakin ihan hyvää😭
Ruokailun jälkeen päätimme kävellä hotellille Nevskiä pitkin. Kyllä, otti selkään, mutta toisaalta välillä oli kiva siirtyä paikasta toiseen ihan maan pintaa pitkin. En vielä tainnut mainitakaan, että olemme kerran aiemmin käyneet Pietarissa, ihan päiväseltään risteilyllä. Silloin minulle jäi Nevski Prospektista todella kolkko kuva. Katu vaikutti hurjan vilkkaalta ja todella leveältä. No, mielipide muuttui nyt hieman. Ei se niin kolkko ole ja toisaalta kadun leveys vaihtelee myös hieman. Erityisesti pidin kadun valaistuksesta.
Kazan katedraali
Nevski Prospekt
Ja jälleen tutuilla kulmilla.
Matkapäivä
Viimeinen päivä Pietarissa, matkapäivä. Aamiaisen jälkeen käymme vielä vähän tutkiskelemassa hotellin lähitienoota. Aamukävely jäi melko lyhyeen, sillä selkä alkaa piiputtaa. Kyllä tämä sitkeyttä vaatii.😆
Lomonosovin silta. Silta ylittää Fontankan.
Kohti kotia
Finlandski-asemalla jälleen.
Allegro-juna kohti Suomea odotteleekin jo.
Heipat Pietarille! Kyl oli vaan mukavaa! Toivottavasti te koitte myös antoisia hetkiä matkakertomukseni parissa. Pietariin sitten seuraavan kerran kesällä, Olisi hienoa päästä käymään Katariinan palatsissa. Mutta ennen tätä on vielä luvassa jotain muuta, pysykää kuulolla!
Jos tekstin sisältä linkit hukkuivat, tässä vielä listaus tähän blogiin kuuluvista julkaisuista;
Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o
Sunnuntaina aamutuimaan lähdimme viemään Monaa päivähoitoon hoitolaan ja sitten nokka kohti Kustavia. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Hangossa kuvausreissulla, mutta se reissu olisi vaatinut yöpymisen jossain siellä suunnilla ja sopivaa majoitusta ei löytynyt millään. Monakin olisi joutunut yöpymään hoitolassa, joten jätimme Hangon ympäristöineen suosiolla ensi kesään. Toiveissa olisi saada otettua hyviä lintukuvia ja ehkäpä joku uusi lajikin tulisi vastaan. Siuro-Yläne-Uusikaupunki-Kustavi-Vuosnainen-Kustavi-Mynämäki-Siuro Matkaan Syksyisen aamun usvaa vielä näkyvissä, vaikka aurinko oli jo aikaa noussut. Heinijärventieltä kuvattu. Hauska idea ja olipa kauniina säilynyt kukkapelto💓 Tie 249, pian Sastamalassa. Sastamalasta lähdemme ajamaan Pyhäjärven etelänpuoleista reittiä ja saavumme Yläneelle. Tieltä pilkottaa mielenkiintoisen näköinen kirkko, tutustummepa seuraavaksi siihen. Yläneen Pyhän Olavin kirkko Komea punainen puukirkko sieltä ruskan värjäämien puiden takaa pilkistää.
Place Massena ja aukiolta lähtevä Avenue Jean Medecin Place Massena Place Massena on Nizzan pääaukio ja keskuspaikka, jonne monet kaupungin tärkeimmistä kaduista johtavat. 1800-luvulla perustettua aukiota reunustavat italialaistyyliset, punamullan väriset rakennuk set ja palmupuut. Aukio koki muutama vuosi sitten muodonmuutoksen ja siitä tuli jalankulkijoille ystävällisempi paikka. Nykyisin siellä on kahviloita ja kauppoja, suihkulähteitä, patsaita ja penkkejä. Etelässä Place Massena päättyy tähän suihkulähteeseen, jonka keskellä seisoo seitsemän metriä korkea Apollo-patsas. La Fontaine du Soleil. Kun ensimmäisenä iltana tupsahdimme tutkaillessamme kaupunkia tälle aukiolle, näky oli unohtumaton. Iso luokseen kutsuva aukio, jonka hallitsevin elementti pimeän aikaan ovat valopatsaat. Patsaat ovat espanjalaisen taiteilijan Jaume Plensan luoma taideteos. Kaikkien seitsemän patsaan värit muuntuvat sulavasti vihreästä punaiseen, oranssiin...Teoksen nimi on "Con
Kommentit
Lähetä kommentti