Tallinna uusin silmin 6.-8.1.2023

Näkymä Bastionien tunneleihin.

Tallinna on tuttu kaupunki, mutta toki edellisestä vierailukerrasta on aikaa. Viimeisin kaupunkiloma Tallinnassa oli vuonna 2017. Historiallinen Tallinna on aina kiehtonut minua ja kyllä nytkin oli ajatuksena käydä muutamassa historiallisessa kohteessa. Ihan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan huonon sään ja meikäläisen selkäproblematiikan takia, mutta ihan mukavasti tuli uusia asioita koettua parin päivän aikana.

Matkapäivä 6.1.

Kino Soprus.

Lähdimme Viking Expressillä Helsingistä kohti Tallinnaa kahden aikoihin ja perillä olimme viiden kieppeillä. Ostimme A-terminaalin R-kioskilta julkisen liikenteen matkakortit (Ühiskaart) ladattuna kolmen päivän kruisailua varten. Kolmelle päivälle hintaa tulee 7,5 e, korttipantti 2e. Täältä lisää Tallinnan joukkoliikenteestä.

Sitten vaan pussipysäkille bussia nro. 2 odottelemaan ja kyyti tulikin nopsaan. Oli tarkoitus ajaa 1 pysäkinväli Linnahallin pysäkille ja sitten vaihto bussiin nro. 73. No, tämä meidän bussi numero 2 menikin D-terminaalin suuntaan, eikä ulos päässyt ennen D-terminaalia. No, siellä sitten odottelimme aivan jäätävässä tuulessa seuraavaa bussia nro. 2, joka veisi meidät takaisin A-terminaaliin ja kohti vaihtopysäkkiä :). Tovi siinä kului ja olis varmastikin jo kävellen oltu aikaa sitten perillä lämpimässä hotellihuoneessa, mutta periksi ei anneta! Lopulta bussi tuli ja vaihtokin sujui ripeästi.

Hestia Hotel Barons Old Town. Kyseessä on 1912 rakennettu jugendtyylinen pankkirakennus. Meidän huone oli sivurakennuksessa (rakennus 1400-luvulta) ja aamiainen tarjoiltiin päärakennuksessa.

Näkymä ikkunasta

Erittäin tilava huone ylimmässä kerroksessa.

Pienen sulatteluoperaation jälkeen läksimme käymään vielä Raatihuoneentorilla. Joulutori oli nyt avoinna viimeistä viikonloppua. Venäjän ortodoksisen kirkon mukaista juliaanista kalenteria noudattavien jouluaatto on 7.1.

Olihan se tunnelmallinen kokemus kertakaikkiaan. Silmäänpistävää oli glökikojujen suuri määrä kojujen kokonaismäärään nähden. Alkoholiton glögimuki läksi matkaan 4e hintaan jokaisessa myyntipisteessä.

7.1. Ritareita ja kurkistus maan alle

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen läksimme kohti Bastionin tunneleita. Kävelimme kohteeseen Nigulisten kirkon kautta. Olisin kovasti halunnut käydä kirkossa ja sen museossa, mutta valitettavasti sisätiloihin ei nyt päässyt kunnostustöiden vuoksi. Museosta löytyy mm. myöhäiskeskiaikaisia alttaritauluja ja puuveistoksia ja kirkon sisätilatkin näyttävät kuvien perusteella aikas hienoilta.

Nigulisten kirkko. Rüütli-kadulta kuvattuna.

Keli oli suorastaan jäätävän hyytävän kylmä. Eipä tehnyt mieli kovinkaan kauaa olla paikoillaan. Kirkon takana sijaitseva Rüütli-katu on kuulemma saanut nimensä siellä asustaneiden ritareiden mukaan, ritarihan on viron kielellä rüütel.

Saksalainen ritarikunta Tallinnassa

Saksalaisten hallitsema Liivinmaa syntyi 1200-luvun alussa Baltian ristiretkien seurauksena. Valtiota hallitsi Saksalainen Ritarikunta. Tanska hallitsi Virossa 1200-1300-luvuilla sekä 1500- ja 1600-luvuilla. Vuonna 1343 Yrjönyön kapinan seurauksena Saksalainen ritarikunta valloitti pohjoista viroa ja vuonna 1346 Tanska myi Tallinnan Saksalaiselle ritarikunnalle. Tuolloin Tallinna jakaantui Toompean linnaan, jossa hallitsivat feodaaliruhtinaat ja käsityöläisten ja porvareiden alakaupunkiin.

Suurinta osaa Liivinmaasta eli nykyisistä Latviasta ja Virosta hallitsi Saksalainen ritarikunta. Ritarikunnan jäsenet olivat munkin lupauksen tehneitä aatelismiehiä, soturimunkkeja. Toompealla Saksalainen ritarikunta korjasi ja laajensi tanskalaisten linnaa ja siitä kehittyi vahva ja tukeva linnoitus. Saksalainen ritarikunta sortui uskonpuhdistukseen ja 25-vuotiseen Liivinmaan sotaan 1500-luvun lopulla.

https://balticguide.ee/toompean-linnoitus/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tanskan_Viro

Rüütli-kadun varrella sijaitsee kolme fasadikattoista diele-dornse-tyylistä taloa 1500-luvulta.

Rakennusvuosi 1515.

Ritarien Tallinnasta siirrymme seuraavaksi maan alle.

Bastionin tunnelit

Tönismäeltä Toompealle vievälle tielle rakennettiin tämä portti 1400-luvulla. Portti näyttää siltä, että se olisi rakennettu maan sisään. Se olikin hautautunut maa-aineksen alle kun maavallia rakennettiin. Portti löytyi tunneleita kunnostettaessa.

Bastionin tunnelit ovat osa Kiek in de Kökin linnoitusmuseota. Kiek in de kök on rakennettu 1475 ja nykyisen asunsa se on saanut 1500-luvun alussa. Torni on osa Tallinnan kaupunginmuuria. Bastionin tunnelit on rakennettu 1600-1700-luvuilla tukemaan sodankäyntiä.

Infoa:

Täältä löydät ajantasaiset aukioloajat ja hintatiedot. Tallinna Cardilla ilmainen sisäänpääsy.

Osoite: Komandandi tee 2.

Tunneleissa on ympäri vuoden melko viileää (7-10 astetta).

Jos vaan aikaa ja puhtia riittää, kannattaa samalla käydä Kiek in de Kökin linnoitusmuseossa. Me kävimme nyt ainoastaan Bastionin tunneleissa seikkailemassa. Lippun näihin kumpaankin maksaa tällä hetkellä 12e ja pelkästään tunneleihin 8e.

Tallinnan kaupunginmuseo on kehittänyt Bastionin tunneleita varten puhelimeen ladattavan äänioppaa. Suosittelen lataamaan sen kierrokselle lähtiessä, näin saat kokemuksesta enemmän irti. Ääniopastus saatavilla myös suomeksi

Sitten laskeudumme maan alle...

Tuntui kyllä etteivät nämä portaat koskaan lopu, vaikka eihän tämä nyt kovin pitkä lasku kuitenkaan ole. Mietin vaan tässä vaiheessa jo sitä nousuosuutta.... Nuo portaat ovat muuten kaltevat, eivätkä kovin tasaisetkaan, joten huonojalkainen ei näissä välttämättä pärjää.

Erik Dahlbergh. Tämä bastioni on rakennettu hänen ohjeidensa mukaan. Hän nousi komean sotilasuransa (Ruotsin kuninkaan sotaväessä) ja monipuolisten lahjojen ansiosta 1600-luvulla kaikkien linnoitusten päälliköksi. Alunperin Dahlberg aikoi rakennuttaa kaupungin ympärille 11 suurta bastionia, mutta niistä valmistui ainoastaan kolme. Rakennustyöt aloitettiin 1686. Bastionit nimettiin eri valtakunnanosien mukaan. Tämä on Inkerin bastioni, Ruotsin bastioni on Toompean juurella ja suurin Skoonen bastioni vanhankaupungin pohjoisreunalla.
Suunnitelman kariutumiseen johtivat huonoista viljelyolosuhteista johtuva vakava nälänhätä ja lopulta 1700-luvulla alkanut sota Venäjää vastaan. Venäjän tsaari Pietari Suuri piiritti Tallinnan Suuren Pohjan sodan aikana vuonna 1710 ja valloitti kaupungin.
Bastioneja ei ehditty koskaan käyttää siihen tarkoitukseen, mihin ne oli rakennettu, eli kaupungin puolustamiseen. Tarkoituksena oli piilottaa sotilaiden, ammusten ja varusteiden siirrot vihollisilta.

Koska linnakkeita ja niiden käytäviä ei koskaan käytetty aiottuun tarkoitukseen, käytettiin niitä 1700-luvulla pääasiassa varastona. Krimin sodan jälkeen 1857 bastionit eivät enää olleet sotilaskohteiden luettelossa ja paikalliset perustivat puistoja yläpuolella oleville kukkuloille.

Matkamme alkaa vuodesta 2004 ja etenemme ajassa taaksepäin.

Ruotsin ja Inkerin bastionit kartalla.
Bastionit on alunperin rakennettu maan päälle, mutta koska katutaso on nykyään hieman korkeampi ja käytävät niin valtavan maamassan peitossa, niitä kutsutaan maanalaisiksi käytäviksi.

Huoneiden leveys on 1,5-2,5 m ja korkeus 2,5-3 m. Huoneissa on holvikatot. Seinät ja holvikatot ovat kalkkikiveä.

1991-2004. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneessä Virossa oli runsaasti ihmisiä, joiden oli vaikeata kestää nopeasti tapahtuneita muutoksia ja he päätyivät kadulle. Näihin aikoihin tunneleissa asuivat paikalliset kodittomat, jotka olivat perustaneet sinne omia leirejään. Jotkut asuivat siellä yli vuosikymmenen. Neuvostoaikana käytäviin rakennetut väestönsuojat jäivät vaille huoltoa ja alkoivat rapistua. Ei ollut vettä, sähköä eikä ilmanvaihtoa, mutta tunneleissa oli toki tasainen lämpö. 2005 tunneleita alettiin kunnostaa yleisöä varten ja tuolloin myös tunnelin asukkaille tuli lähtö.

Virolaiset näkivät länsimaista popkulttuuria, mm. punkkia, Suomen televisiosta ja tuolloin suurin villitys oli punk. Bastionikäytävissä oleskeli mm. lastenkodeista tai hajonneista perheistä karanneita teini-ikäisiä punkkareita. Tunneli tarjosi myös suojaa milisiien iskuilta, sillä punkkareiden uskottiin nakertavan pelkällä ulkonäöllään yleistä järjestystä ja heidän herjaavan neuvostoihmisen arvokkuutta.

1950-luvulla, kylmän sodan alkuvuosina, käytäviin rakennettiin väestönsuojia. Väestönsuojien tarkoitus oli suojata kaupunkilaisia ydinsodalta. Ne suunniteltiin omavaraisiksi 2 vuorokauden oleskelua varten. Tähän saakka tunneleissa oli ollut maalattia, mutta nyt lattiat katettiin kivilaatoilla.

Onneksi näitä väestönsuojia ei koskaan tarvittu.

Väestönsuojelualiluutnantti.

Opetusmateriaalia ydinsodasta Neuvostoliiton aikaan. Sodankäynti oli kouluissa oppiaineena.

Suuren Pohjan sodan jälkeen tehtiin maanalaisista käytävistä vankiloita. Katariina Suuren aikana täällä istui rangaistustaan ilmeisesti myös Venäjän vaikutusvaltainen piispa Arseni Matsejevits.

Ennen näitä portaita tässä ylätasanteella oli ennen muuri, jolla suljettiin kulku eteenpäin lähes 100 vuotta sitten 1930-luvulla. Syynä oli alempien käytävien täyttyminen vedellä. Seinä avattiin 2004, joten seinät ja holvit ovat tästä eteenpäin alkuperäisessä asussaan.
Tässä seisoo kaksi urhoollista Tallinnan varuskunnan sotamiestä. He puolustivat kaupunkia 1710. Toinen on Harjunmaan rykmentin jalkamies ja toinen majuri von Huenen pataljoonan soturi Ruotsin armeijan sini-keltaisessa takissa. Ruotsin riveisssä kaupunkia puolusti n. 5000 ruotsalaista, suomalaista, saksalaista ja virolaista miestä. Armeijaan iski kuitenkin rutto ja 20 000 miehen suuruinen Venäjän armeija valtasi Tallinnan.

Täällä alkuperäisessä asussaan olevan bastionin tunnelin alueella sijaitsee kattava kivimuseo. Museon kokoelma on jaettu aihepiireittäin eri saleihin.

Ensimmäisenä saavutaan surmasaliin, esillä hautakiviä.

Porttikiviä

Antiikin kaupungin henkinen rauniokaupunki. Leijonat tukivat takorautaisia tuuliviirejä korkealla katon harjalla.

Edenin puutarha, eli paratiisi. Tässä salissa kivien ornamentit kasvimaailmasta. Katosta riippuva kivinen baldakiini on peräisin Nigulisten kirkon nimikkopyhimyksen kastemaljan yläpuolelta.

Pylväitä varakkaista aateliskodeista 1600-luvulta

Palaamme samaa tietä takaisin. Todella hieno kokemus kyllä, en voi kuin suositella!

Kiek in de Kök

Herkuttelua ja lisää historiaa

Seuraavaksi suuntaamme kohti ruokapaikkaa, The Dubliner-pubia, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Netin ruokalistan mukaan listalta pitäisi löytyä valkosipulileipiä ja juustopihvejä/juustopalleroita.

Avot, nyt syödään! Nuo valkosipulileivät olivat todella hyviä, mutta tuosta homejuustosta en niinkään tykännyt. Juustopallerot ja dibit olivat oikein suussasulavia, suosittelen jos tämäntyyppinen ruoka kiinnostaa. Pasi otti leivitetyn juustopihvin ja sekin oli kuulemma oikein hyvää. Täällä sai muuten alkoholitonta oluttakin.

Ruokailun jälkeen oli tarkoitus käydä Helleman-tornissa, jossa sijaitsee näköalatasanne hienoine näköaloineen. Myös kävely puolustusmuurilla olisi kiinnostanut, mutta päätimme jättää tämän kohteen väliin kylmyyden takia. Itse asiassa mun kunto ei olisi luultavasti riittänyt tällä kohtaa enää moiseen nousuun. Sen sijaan kävimme Katariinankujalla, joka sijaitsee Vene- ja Müürivahe-katujen välissä.

Katariina käik, eli Katariinankuja.
Kuja on saanut nimensä Pyhän Katariinan kirkosta, joka rakennettiin tänne oletettavasti yli 700 vuotta sitten. Kirkko paloi vuonna 1531. Kuja kulkee vuonna 1246 perustetun ja uskonpuhdistuksessa 1525 tuhoutuneen dominikaaniluostarin alueen läpi.

Tässä on osa palanutta Katariinan kirkkoa. Seinällä on kirkosta löydettyjä keskiaikaisia hautakiviä. Ne ovat kuuluneet mm. Mustapäiden veljeskunnan jäsenille

Kujan varrelta löytyy useita käsityöliikkeitä, joissa käsityöläiset myöskin työskentelevät.

Ajatuksena oli käydä myös Vene-kadulla risteävällä umpipihalla, Mestaripihalla sijaitsevassa ihanan idyllisessä Pierre Cafe & Chocolateriassa, mutta se oli auttamattoman täynnä. Umpipihan keramiikkamyymälästä läksi kuitenkin matkamuisto mukaan.

Viru-portit

Nyt jätämme historiallisen Tallinnan hetkeksi taakse ja kohti trendikästä Telliskiveä. Hurautimme sinne ratikalla nro. 2.

Telliskivi ja Fotografiska-museo

Kohteessa, tai ainakin lähellä. Myös ratikka nro. 1 ajaa tänne Telliskiven suuntaan.

Fotografiska-museon yhteydessä oleva kahvila. Hieno tila. Olimme totaalisen jäässä kun pääsimme museoon sisälle, oli pakko saada kupponen lämmikettä :).

Andy Warhol, Photo Factory.

Sarah Moon At the Point.

Gho Gi-Seok. Tämän valokuvataiteilijan teokset olivat parasta antia tässä museossa.

Nyt täytyy sanoa, että oli kyllä lievä pettymys tämä Fotografiska. Warholin valokuvakollaasit eivät juuri herättäneet innostusta, eikä tuo Sarah Moonkaan ollut meidän mielestä kummoinen. En tiedä, ehkä vaan meni yli ymmärryksen:).

Telliskivi. Todella mielenkiintoiseksi luotu vanha tehdasalue. Ravintoloita tuntuu olevan runsaasti. Keli oli edelleen todella hyytävän kylmä, joten tutustuminen jäi nyt todella pintapuoliseksi. Veikkaan että kesällä tämä alue herää todella eloon.
Täältä löydät lisää infoa Telliskiven alueesta.