Siirry pääsisältöön

Keväinen luonto- ja kulttuuriloma Kotka-Virolahti-Espoo 26.- 29.5, osa 1/2.

 

Virolahden rannikolla 27.5. Tarkemmin Hurpuntien päästä löytyy tällainen rantamaisema.

Reissuun 26.5.

Päätimme tällä kertaa suunnata kevätreissulle Kotkan suunnalle, koska arktisten lintujen kevätmuutto oli sopivasti vielä menossa ja toiveissa oli nähdä Virolahdella suuria parvia muuttavia lintuja. Arktikan pääreitti kulkee Suomenlahtea pitkin ja edelleen Laatokan-Äänisen-Vienanmeren reittiä. Virolahden rannikko kerää Suomen suurimmat muuttavat lintumassat. Arktikasta vielä myöhemin lisää. Pelkästään lintujen katselua tämä reissu ei ollut, lomaan sisältyi myös vähän kulttuuria ja mennyttä aikaa. 

Sääennuste ei kyllä näyttänyt etukäteen katsottuna hyvältä. Tuli taas tiuhaan seurattua, millaiseksi lomasää muodostuu.. Vaikka lähtöpäivä oli sateinen, onneksi saimme kuitenkin nauttia välillä myös auringonpaisteesta.

Strömforsin ruukki

Tallin puoti

Strömfors Bed & Bistro vasemmalla, oikealla Yläpaja.

Ensimmäinen varsinainen kohde meillä oli tämä Strömforsin ruukki. Näin toukokuussa alueella oli vielä todella hiljaista, eikä sade yhtään auttanut asiaa. Voin kuvitella, että kesäaikaan täällä käy aikamoinen vilske. Todellakin tutustumisen arvoinen kohde!

 

Strömforsin ruukin juuret ulottuvat 1600-luvulle ja se on yksi parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista. Alueelta löytyy vaikka ja mitä, myös kesäteatteri. Lisää informaatiota ruukin virallisilta kotisivuilta: https://stromforsinruukki.com/

Vanha myllykivi etualalla.

Merikeskus Vellamo

Koska tosiaankin satoi, emme viitsineet enempää katsella ulkokohteita ja päätimme hurauttaa Kotkaan  ja Merikeskus Vellamoon. Tätä Vellamoa markkinoitiin meille kovasti etukäteen ja tottahan siellä nyt täytyi pistäytyä. Sisäänpääsy kätevästi museokortilla.


Hulda-alus sijaitsee Vellamon piha-alueella Tarmon vieressä. Huldan taustalla siis Merikeskus Vellamon hienoa julkisivua

Alkuun menimme tosiaankin katsomaan tätä Vellamon vieressä seisovaa Tarmo-jäänmurtajaa.


Höyryjäänmurtaja Tarmo on rakennettu Englannissa 1907. Pituus 67,1m, leveys 14,3m. Viisi höyrykattilaa. Miehitys n. 40 henkilöä. Ollut aktiivikäytössä vuoteen 1970. 

Kapteenin hytti. Hytin sisustus edustaa 1960-lukua.

Salonki on aluksen arvokkain tila. Se on tässä 1950-luvun alun asussa. Salonki oli kapteenin ja hänen vieraidensa käytössä. Tarjoilua varten kansirakennuksessa on apukeittiö ja sekä tarjoiluhissi. Seinällä on Tarmon pommituksen 18.1.1940 sankarivainajien muistotaulu.

Tarmo valmistui Newcastlessa Armstrongin telakalla syksyllä 1907. Se oli valtion kolmas jäänmurtaja. Ylhäällä vasemmalla kuvassa juhlaväki kunniakorokkeella odottelemassa Tarmon vesillelaskua 9.9.1907. Alemmassa kuvassa Tarmo jajaa Pohjanmerellä koeajossa täydellä höyryllä, joulukuu 1907.

Konehuoneen mittaristoa.

Hiililuukku

Miehistön hytti.

Sellainen Tarmo lykykäisyydessään. Todella mielenkiintoinen kohde, kannattaa ehdottomasti käydä. Ei tosin sovi ahtaanpaikankammoisille ja kovin liikuntarajoitteisille, sillä portaat ovat todella jyrkkiä ja välillä mennään kovin kapoisia reittejä pitkin. Museokortilla sisäänpääsy myöskin Tarmon uumeniin, muutoin 5e.

Merikeskus Vellamo, Suomen merimuseo

Pienoismalli majakasta Strömmingsbådan 1885.

Pienoismalli majakasta Marjaniemi 1871.

Hangon Trehålskärin hylyn keulakuva. Löydetty 1980-luvun puolivälissä.

Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian Finlandia-aluksen pienoismalli.

Vene täynnä tervatynnyreitä, pienoismalli. Tervakauppa oli elintärkeää 1600-luvulta 1800-luvulle saakka.

Tervaa maailmalle

Tässä todellakin ainoastaan pienenpieni osa Merimuseon laajaa tietopakettia. Erittäin mielenkiintoinen kohde ja jos aikaa olisi ollut enemmän ennen sulkemisaikaa, mielellään siellä olisi viettänyt pidemmänkin tovin. 


Seuraavaksi siirrymme hotellille. Yövymme Kotkassa Original Sokos Hotel Seurahuoneella tulevat pari yötä.

27.5. Kohti Arktika-päiviä

Kotkan kirkko. Pysähdyttiin vielä kuvaamaan tämä uusgoottilaistyylinen kirkko. Kirkko on vuodelta 1898 ja sen on suunnitellut arkkitehti Josef D. Daniel Stenbäck. 

Palataan tosiaan myöhemmin vielä siihen, mitä nämä Arktika-päivät ja arktinen muutto tarkoittaa, katsotaan vielä mitä matkan varrelta löytyy.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja




Keisarin kalastuskivi, edeltävän kuvan infotaulusta löytyy faktatietoa.

Langinkoski ja keisari Aleksanteri III:n 1889 rakennuttama Keisarillinen kalastusmaja.

Kuvassa venäjän keisarihuoneen jäseniä Langinkosken keisarillisen kalastusmajan rappusilla.

Venäjän kruununperillinen Aleksanteri vieraili ensimmäistä kertaa Langinkoskella puolisonsa Maria Feodorovan kanssa vuonna 1880 ja keisariksi tultuaan vieraili siellä jälleen. Hän ihastui kovasti paikkaan ja esitti toivomuksen että Langinkoskelle rakennettaisiin hänelle kalastusmaja.

Hienot koskinäkymät avautuvat katetulta terassilta.

Keisarillinen huussi.



Tupa. Opas kertoi, että keisariperhe hoveineen ei koskaan nukkunut täällä kalastusmajassa, vaan he palasivat aina yöksi laivalleen, joka oli ankkuroituna Keisarinsatamassa Kotkan edustalla. Aleksanteri kävi perheineen Langinkoskella lähes vuosittain, kuitenkin viimeisen kerran 21.-22.7.1894. Keisari kuoli munuaistulehdukseen vielä saman vuoden lopulla. Seuraavaksi valtaan noussut Nikolai II ei viihtynyt Langinkoskella. Viimeisimmäksi keisarin vierailuksi jäi 1906. Ensimmäisen maailmansodan aikana maja toimi haavoittuneiden venäläisten sotilaiden toipilaskotina leskikeisarinnan toiveesta.
Lähde: Luontoon.fi

Tuo valkoinen pieni rakennus on Langinkosken vanhin rakennus, pieni ortodoksinen kappeli. eli tsasouna. Se on rakennettu jo ennen keisarillista kalastusmajaa 1880-luvulla. Asialla olivat Valamon luostarin munkit. Keväisin kalavedet pyhitettiin kappelin luona. Keisarillinen perhe käytti kappelia myöhemmin.

Kalastusmaja on nykyisin ainoa Venäjän ulkopuolella säilynyt keisarin aikoinaan omistama rakennus.

Keisarin muistolaatta. Paikallinen väestö muisteli Aleksanteri III:n vierailuja lämmöllä. Muistolaatta on kiinnitetty kiveen 1896.

Lisää Langinkoskesta ja Keisarillisesta kalastusmajasta hintatietoineen: https://www.kansallismuseo.fi/fi/langinkoski
Tiedoksi, että tämäkin on museokorttikohde.

Pikkulokki Langinkosken yllä, kuvattuna Keisarinlaiturilta. Uusi laji tälle vuodelle!

Ja sitten eteenpäin.

Ajamme kohti Haminaa pitkin Kuninkaantietä. Tämä on museotie 3513. Aika mutkittelevaa menoa, suosittelen joskus ajelemaan suoremman päätien sijaan.

Tallimäki-Virojoki museotie. Osa suurta rantatietä.

Lupinlahden lintutorni. 

Infoa Lupinlahdesta

Silkkiuikkupari. Haudonta menossa, koiras ehostaa pesää. 

Olipa onni, että poikettiin tällä tornilla. Kuvassa ei ole suinkaan kalatiira, vaikka kovasti siltä näyttääkin. Kalaonneaan kokeilee räyskä. Uusi piste jälleen. Räyskä on suurin tiiralajimme, noin naurulokin kokoinen. Räyskän nokka on suuri, tikarimainen, porkkananpunainen. Räyskä pesii ulkosaaristossa yksittäin tai yhdyskuntina. Lähde: Luontoportti

Haminan suurlippu Lupinlahden lintutornilta kuvattuna. Haminan ohi ajaessamme kävimme katsomassa myös lähempää. On se kyllä aikamoinen!

Arktika-päivät

Arktika-päivät järjestettiin Virolahdella 13.-29.5. Arktika = arktisten lintujen muutto.

Arktikan ABC

  • Arktika on arktisilla alueilla pesivien vesi- ja rantalintujen muutto talvehtimisalueilta Länsi-Euroopan rannikoilta pesimäalueille Jäämeren rannoille ja tundralle Euroopan ja Siperian pohjoisosiin.
  • Arktika koostuu miljoonista vesilinnuista, hanhista ja kahlaajista. Mukana on myös kuikkalintuja ja kihuja.
  • Arktikan pääreitti kulkee johtolinjana toimivaa Suomenlahtea pitkin ja edelleen Laatokan - Äänisen - Vienanmeren reittiä. Virolahden rannikko kerää Suomen suurimmat muuttavat lintumassat.
  • Arktika alkaa huhtikuun lopussa ja jatkuu kesäkuulle. Sen näyttävin osa on valkoposki- ja sepelhanhien massamuutto toukokuun jälkipuoliskolla.
  • Virolahden Arktika-päivät pyritään ajoittaman mahdollisimman lähelle hanhien keskimääräistä muuttoaikaa.
  • Suurimmissa lintuparvissa on tuhansia lintuja. Aikainen aamu ja myöhäinen ilta ovat usein parhaat havainnointiajat. Hyvällä säällä illalla parvet lentävät hyvin korkealla. Monet lajit muuttavat myös yöllä, jolloin ne tunnistetaan äänten perusteella.
  • Eri lintulajien muuton huippu sattuu eri aikoihin. Ensimmäisenä aloittaa mustalintu vapun tienoilla ja viimeisenä lopettaa isosirri kesäkuun 1. viikolla.
  • Lintuharrastajia kiinnostavat arktikan ohella muualta harhautuvat harvinaisuudet, jotka kulkevat lämpimissä ilmavirtauksissa ja lepäilevät usein rannikolla.
  • Lämpimissä virtauksissa kulkee myös massoittain hyönteisiä: perhosia, ampiaisia, kirvoja ynnä muuta. Hyönteisten vaellukset ovat epäsäännöllisiä verrattuna lintujen muuttoon.
  • Syksyn arktika: Lintuja on tavallisesti 2-3 kertaa enemmän, riippuen pesinnän onnistumisesta. Lentoreitit ja aikataulut vaihtelevat kuitenkin suuresti. Mustalintukoiraat aloittavat paluun jo heinäkuussa ja viimeiset allit poistuvat vasta marraskuun lumisateiden aikaan.

Teksti: Seppo Vuolanto

Lähde: https://www.arktikavirolahti.fi/arktikan-abc


Arktika on pääosin puuttomalla tundralla pesivien arktisten lintujen muuttoa. Huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun Suomenlahden kautta muuttaa miljoonia sorsia ja hanhia ja satojatuhansia muita arktisia lintuja, kahlaajia, kuikkalintuja, kihuja. Parhaimpina muuttopäivinä taivaanranta täyttyy ohi lentävistä parvista. 

Muuttavat parvet. 


Nonni, asemissa ollaan.

Kovasti tähyillään taivaalle. Ehkäpä sieltä juuri tuolla hetkellä jossain kaukaisuudessa jotakin näkyi. Meille sattui huono ajankohta. ei oikeastaan minkäänlaista liikettä, ainostaan muutama muuttava kuikka. Aiemmin päivällä oli havaittu suuri parvi sepelhanhia, muutoin oli kuulemma ollut aika hiljaista.

Vielä mahtuisi istuskelemaan.

Arktisia Lintuja


Kyhmyjoutsen rannasta kuvattuna.

Arktika-päiviltä löytyi ohjelmateltta, joitakin myyntitelttoja, kahvio yms., mutta tovin katseltuamme päätimme vaihtaa vähän maisemaa. Katsoimme, että Hurpuntieltä Heposaaren suuntaan löytyy joku torni, sinne siis. Itse torni oli vähän pusikossa, mutta rantaan meni kiva polku. 


Heposaaren ranta

Tuossa kun istuskelin kivellä, takanani taiteili urospeippo, varovasti sain pari kuvaa otettua linnun häiriintymättä.

Räyskä kalastaa.

Haarapääskyllä venyttelytuokio menossa.

Koirashaahka Heposaaren rannasta kuvattuna. Oli liikkeellä parin kanssa. Toinen pari näkyi olevan läheisellä luodolla.

Vaikka nyt ei ollut erityisen kylmäkään (eli takakontista löytyvää toppatakkia ei tarvittu..) rannikon muuttoseuranta sai jäädä tällä erää seuraavaan kertaan ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti Kotkaa Haminan kautta. Alkoi olla jo nälkäkin..

Piti äkkiä katsoa joku kiva ruokapaikka Haminasta, päädyimme siis Titanic Kebab Pizzeriaan😀. Pizza oli ihan maistuvaa  eikä tuo nimi ainakaan paikan mainetta pahenna.

Pelle Miljoonan patsas Haminan Tervasaaressa.

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto.

Sellainen retkeilypäivä se, sitten hotellille valmistautumaan uuteen päivään.

28.5. Puistojen Kotkasta Espoon Suomenojan kosteikolle

Kotkan kaupunkipuistot

Vuonna 2014 Kotkaan on perustettu kansallinen kaupunkipuisto. Kaupunkipuistoon kuuluu  keskustan puistoja, rakennettuja kortteleita, itäisen Suomenlahden merialueita, jokien rantoja.. Täältä löydät lisää informaatiota aiheesta, kartan kera. Kotkassa oli todellakin käytetty huomattavasti resursseja puistomaisen, kaikille avoimen ja viihtyisän tilan luomiseen. Tästä voisi ottaa moni kaupunki oppia.

Keskustan alue

Nämä ja paljon muuta..




Useita upeita muraalejakin löytyy, tässä niistä yksi. Sijaitsee Kotkankadulla.

Sapokan vesipuisto


Sapokan vesipuisto sijaitsee Kotkan keskusta-alueella, Kotkansaarella. Kaupunkipuistoa rakennettiin Kotkan kaupunkipuutarhurin johdolla 1990-luvulta saakka. Puistosta tulikin todella häikäisevän upea.

Näin aikaisin loppukeväästä kukkaloisto ei ole vielä kovinkaan näyttävää, mutta kun ne lukuisat alppiruusujen kukat, atsaleat ja lopu sipulikukat lopulta aukeavat, maisema tuoksuineen on varmasti huumaava.

Hiukan japanilaisia vivahteita tässä osassa puutarhaa. Minun lempikohteeni.

Sieltä pilkistää vesiputous. Edustalla joku mystinen kuusilajike, jossa todella todella pieniä käpyjä.





Lisää informaatiota Sapokan vesipuistosta: 
https://www.kotka.fi/asuminen-ja-ymparisto/puistot-ja-viheralueet/puistot/sapokan-vesipuisto/


Tietoa Kotkan veistospromenadista.


Ja sitten vielä munkkikahvit satamassa. Muuten, tuonne satamaan saa auton parkkeerattua, erittäin lyhyt matka vesipuistoon.

Lautasella Kotkan oma erikoisuus, Posso. Sapokan satama, kahvila-ravintola Tulikukko.

Ennen kuin poistumme Kotkassa, poikkeamme vielä Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitsevassa Katariinan Meripuistossa. Meripuisto on rakennettu Katariinanniemelle, josta puisto lienee saaneen nimensä. Vuonna 1917 vahvistetussa kaavassa koko Katariinanniemi oli alunperin puistoaluetta, mutta 1930-luvulla alueelle alettiin kuitenkin rakentaa öljysatamaa. Öljysatamatoimintaa alueella oli vuoteen 2002 saakka. Entinen öljykenttä puhdistettiin öljy-yhtiöiden toimesta perusteellisesti ja maisemointityö alkoi 2004.

Lisää aiheesta:









Tämä graffititeos ei sinänsä ole osa puistoa, mutta hieno sellainen kuitenkin, löytyy toiselta laidalta satama-aluetta.

Tässä kaikki Kotkasta, seuraavaksi lähdemme kohti Espoota. Seuraavassa osassa  tutustumme Espoon luonto- ja lintumaailmaan ja museokortillekin on jälleen käyttöä :). Pysy kuulolla!






























Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellarin täysi muodonmuutos

Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o

Syksyinen päiväreissu Kustaviin

  Sunnuntaina aamutuimaan lähdimme viemään Monaa päivähoitoon hoitolaan ja sitten nokka kohti Kustavia. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Hangossa kuvausreissulla, mutta se reissu olisi vaatinut yöpymisen jossain siellä suunnilla ja sopivaa majoitusta ei löytynyt millään. Monakin olisi joutunut yöpymään hoitolassa, joten jätimme Hangon ympäristöineen suosiolla ensi kesään. Toiveissa olisi saada otettua hyviä lintukuvia ja ehkäpä joku uusi lajikin tulisi vastaan. Siuro-Yläne-Uusikaupunki-Kustavi-Vuosnainen-Kustavi-Mynämäki-Siuro Matkaan Syksyisen aamun usvaa vielä näkyvissä, vaikka aurinko oli jo aikaa noussut. Heinijärventieltä kuvattu. Hauska idea ja olipa kauniina säilynyt kukkapelto💓 Tie 249, pian Sastamalassa. Sastamalasta lähdemme ajamaan Pyhäjärven etelänpuoleista reittiä ja saavumme Yläneelle. Tieltä pilkottaa mielenkiintoisen näköinen kirkko, tutustummepa seuraavaksi siihen. Yläneen Pyhän Olavin kirkko Komea punainen puukirkko sieltä ruskan värjäämien puiden takaa pilkistää.

Nizza 22.-27.9 / Place Massena, Avenue Jean Medecin, Satama

Place Massena ja aukiolta lähtevä Avenue Jean Medecin Place Massena Place Massena on Nizzan pääaukio ja keskuspaikka, jonne monet kaupungin tärkeimmistä kaduista johtavat.  1800-luvulla perustettua aukiota reunustavat italialaistyyliset, punamullan väriset rakennuk set ja palmupuut. Aukio koki muutama vuosi sitten muodonmuutoksen ja siitä tuli jalankulkijoille ystävällisempi paikka. Nykyisin siellä on kahviloita ja kauppoja, suihkulähteitä, patsaita ja penkkejä. Etelässä Place Massena päättyy tähän suihkulähteeseen, jonka keskellä seisoo seitsemän metriä korkea Apollo-patsas.         La Fontaine du Soleil. Kun ensimmäisenä iltana tupsahdimme tutkaillessamme kaupunkia tälle aukiolle, näky oli unohtumaton. Iso luokseen kutsuva aukio, jonka hallitsevin elementti pimeän aikaan ovat valopatsaat. Patsaat ovat espanjalaisen taiteilijan Jaume Plensan luoma taideteos. Kaikkien seitsemän patsaan värit muuntuvat sulavasti vihreästä punaiseen, oranssiin...Teoksen nimi on "Con