Uusi kevät

Kevään riemua, Alasenlahti 21.3.

Terveppä jälleen :) Katselin että viimeisin postaus on syyskuulta, ehkäpän nyt auringon säteiden jo lämmittäessä on taas aika heittää jonkinlaista päivitystä kehiin. 

Kukapa olisi uskonut, että kärsimme edelleen tästä koronan ikeestä, kertakaikkiaan uskomatonta. Täytyy nyt toivoa että rajoitusten purkauduttua itsekin uskaltaisin kesän tullessa jo yleisötapahtumiin. Jospa ne tartuntaluvut laskisivat ja sen myötä tartuttavuuskerroin pienenisi riittävästi. Kuinka naivi sitä olikaan kun kuvitteli että nämä rokotukset veisivät tien onnelaan, juu ei. Noiden lääkkeiden takia kun on immuunipuutosta, neljäkään rokotetta ei tuo niin suurta varmuutta, että tässä uskaltaisi terveyttään tieten tahtoen riskeerata.

Ja mikä vielä kamalampaa, tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Kuka olisi ikinä uskonut näin käyvän Euroopassa, niin järkyttävää ja surullista. Ei voi muuta kuin toivoa että sodan mielettömyyksille pistettäisiin stoppi mahdollisimman nopeasti. 

Kaikesta huolimatta kevät kuitenkin koittaa

Kyllä kevät villitsee myös oravat. Tämä kaksikko meidän jättiläisomenapuun oksaviidakossa.

Terveyshaasteista ei pääse eroon, ne ovat tulleet jäädäkseen. Mutta mitenkäs sitä sanotaan, kaikkeen tottuu... No hemmetti ei totu, mutta ei kai tässä muutakaan voi ja täytyy mennä niillä eväillä mitä on tarjolla... 

 Talvi on ollut niiiin hankala, tuo liika lumi on vaikeuttanut kävelemistä. Sitten salikäynnit ovat olleet jäissä koronan takia. Onneksi lopulta uimahalliin pääsi vesijuoksemaan, siellä on tullut nyt aktiivisesti käytyä vapaiden aikana ja eiköhän kuntosalitreenitkin voine aloittaa jo ensi kuussa. Kyllä se tästä. Ja muuten, sähköpyöräkin on jo kaivettu talvisäilöstä. Tällä viikolla uskaltauduin viimeinkin tekemään pienen lenkin. Ajelin pitkin Kuljun-Kulovedentietä kohti Salmia ja takaisin, matkaa kertyi reilu 10 km. Tästä se lähtee, jahka sitten tästä juuri eteen tulleesta takatalvesta päästään.

Kyllä kevät maistuu makealle. 2.3.
Täksi talveksi laitoin toisen ruokintapisteen kallion kupeeseen ja siitäkös ovat olleet riemuissaan lintujen ohella niin jänikset kuin metsäkauriitkin. Tämä kuva on otettu auringon noustua, tämä tyyppi kavereineen aterioi siinä lintulaudan alla niin keskittyneesti, että ikkunan takana pyörivä kuvaaja ei näyttänyt haittaavan. Välillä piti ottaa ensituntumaa myös kevään silmuista. Valloittava kaksikko kyllä. 

100 lintulajia-haaste

Sitten päästään minun mieliharrastukseni pariin.100 lintulajia haaste alkoi jälleen vuoden alusta. Tällä hetkellä on koossa 54 lajia. Pasin kanssa on tehty pari reissua Poriin. Porin reissuilta on toistaiseksi kotiuduttu aika laihoin tuloksin. Rannikko on ollut vielä jäässä ja edelleen sielläkin lunta, tosin viimeisellä reissulla pellot näyttivät länsirannikolla jo lumettomilta. Ei aina tarvitse tietenkään tulosta tulla, pääasia on luonnossa oleminen ja mukavia retkipäiviä ovat kyllä olleet. 

Nyt parin viikon ajan on tullut käytyä enemmälti Nokian omassa kevätmuuton seurantakohteessa, Alasenlahdella. Kyllä siellä pikku hiljaa alkaa olla säpinää, hiukan vaan pelottaa tuo luvattu takatalvi, noinko muutto tyssää tähän..

Kuvia on tullut otettua aivan valtavasti talven aikana, mutta en nyt viitsi koko talvelta kuvia julkaista, lähdetään nyt liikkeelle vaikkapa viimeisimmästä Porin reissusta. Kuvasatoa tietenkin myös Alaselta, omasta pihapiiristä ja koskelta.

Vihervarpuskoiraat sypressipuun oksilla. Meillä on tontilla pyörinyt kaksi pariskuntaa ja luulenpa, että tämä on niiden pesäpuu.

Koskikaran hyppy, Siuronkoski 20.2. 
Tänä talvena koskella on viihtynyt pääosin kaksi karaa. Hetkellisesti lukumäärä lisääntyi kahdella, taisi olla jo muuttomatkaa tekevä pari kyseessä. Kun kuvattavat ovat talven aikana muutoin niin vähissä, onneksi meille tulee koskelle joka vuosi ainakin yksi koskikarapariskunta. Vielä siellä taitaa nytkin olla, mutta kohta on taas edessä muutto pohjoiseen.

Päiväretki Meriporiin 12.3.

Leveäkari

Päätettiin poiketa ensialkuun Leveäkarilla, koska sieltä oli ilmoitettu muutama havainto Tiiraan. 

Olemme saapuneet selkämeren kansallispuistoon.

Melkein perillä. Kävelymatkaa tuli loppujen lopuksi aika paljon autolta (siis minulle huonojalkaiselle..). Parkkipaikalle löysimme helposti, mutta näin ensikertalaiseksi viitoitus kohteeseen oli vähän puutteellinen. Perille pääsy oli vähän harhailua, mutta takaisin tullessa löysimme helpommin viitoitetun reitin.

Näkymä Leveäkarin lintutornista Riitsaranlahdelle. Tämä on harvoja Selkämeren kansallispuistokohteita, joihin pääsee tutustumaan mantereelta käsin. Lisää informaatioita löydät mm. täältä. 

Kauniit oli näkymät, mutta mitään siellä ei ollut, ei niin mitään. Jos nyt ei lasketa yhtä järjettömän kovaäänisellä monkijällä ajavaa tilanisäntää paalutuksineen... Täytyypä tulla keväämmällä uudestaan, eiköhän meno pikkuhiljaa ala piristyä. Vaellamme takaisin autolle vanhan metsän polkuja pitkin.

Ai että kuinka kaunista naavaa.

Kelopuu pesäkoloineen

 Kallo

Kallon kalliot alkavat näkyä💓. Viimeksi kun käytiin kalliot olivat lumen ja jään peitossa ja koko kallion edusta oli jäässä. Itseasiassa täällä on edelleen normaalia lumisempaa. Odotimme että näkisimme merimetsoja taivaanrannassa, mutta ei vielä. Täällä oli nähty aiemmin viikolla haahkoja, mutta nyt meitä ei onnistanut. 

Reposaari

Edelleen aivan jäässä. Ollaan siis täällä linnakepuiston kohdilla ja en olisi kyllä uskonut että täällä on näin jäistä. Ei siis toivoakaan minkäänlaisista lintuhavainnoista. Söimme eväät päiväkahveineen ja nautimme auringosta.

Tähän rantaan on muodostunut iso jää-lumivalli, aivan kuin olisi massiivinen aalto.

Palatessamme Reposaaresta Pasi bongasi nämä jään reunalla istuskelevat linnut. Siinä tuli kertaheitolla kaksi uutta pistettä, harmaahaikara (vasemmalla) ja merimetso.

Käppärän hautausmaa ja mustavarikset

Seuraavaksi sitten lähdemme vielä tähyilemään, näkyisikö mustavariksia missään. Tiiran mukaan niitä on jo nähty Porissa. Pari yksilöä näimme tien varressa ajaessamme Tikkulan suuntaan, mutta eihän niitä pystynyt silloin kuvaamaan. Kun tulimme Käppärän hautausmaan kohdalle, ehdotin Pasille että käytäisikö kattomassa mikä tuo erikoinen rakennus hautausmaalla on. Ja sieltähän ne mustavariksetkin sitten lopulta löytyivät.

Juseliuksen mausoleumi.
Tämän uusgoottilaista tyyliä olevan mausoleumin rakennutti liikemies Fritz Arthur 11-vuotiaan tuberkuloosiin kuolleen tyttärensä Sigridin viimeiseksi leposijaksi. Heidän kummankin sagrofagit ovat mausoleumissa nähtävillä. Valmistumisvuosi 1903. Talviaikaan museo ei ole avoinna, mutta kesällä tulee varmasti käytyä täällä. Kerrassaan upea rakennus!

Kun olimme aikamme ihastelleet tätä mausoleumia, alkoi niistä mustavariksistakin tulla jo havaintoja. 

Mustavaristen pesäpuut hautausmaan laidalla. Kyllä täällä lenteli ja nahisteli sellaiset nelisenkymmentä mustavarista, reviirikiistaa, ehkäpä. Enpä ole moiseen ennen törmännyt, että näin pienellä alueella olisi huomattava määrä pesiä puiden latvuksissa. Upea kokemus kyllä. Ja kyllä näistä muuten ääntä lähti aivan mahdottomasti.

Oikein mukava päivä Porissa. Ehkäpä kuitenkin jonkin aikaa odotellaan jäiden sulamista, ennen kuin tehdään seuraavaa reissua. Kevään mittaan tulee varmasti käytyä useammankin kerran.

Mentäiskös nyt sitten Alasenlahdelle. 

Kevätmuuttoseuranta, Alasenlahti

Nokian Alasenlahden kevätkausi alkoi meillä Porin reissun jälkeisenä päivänä, tosin laihoin tuloksin. Lunta tietenkin edelleen paljon, ranta jäässä. Toki joitakin joutsenia oli jo saapunut lahdelle. 

19.3 uusi yritys paremmin tuloksin. Keli oli ihan mukavan lämmin ja pelloillakin alkoi näkyä jo liikettä. Ladon vierusta olivat täynnä autoja, porukkaa siis riitti. 

Näin sitä tullaan, kaakattaen. Alasenlahti 19.3.

Uivelokoiras, Alasenlahti 19.3.
Tiedossa oli, että uivelo on alueella, mutta kauempana. Tämä kuva on täydellinen onnenkantamoinen, kaukaa otettu. Kuvasin vaan jotkakin liikkuvaa valkoista lintua, silloin ajattelin että joku lokki siinä varmaankin on. Kotona selailin sitten kuvia läpi ja herrajee, uivelohan se oli sittenkin! Nyt sitten odotellaan kevään mittaan, tulevatko jälleen Siuroon Naarlahteen soitimelle kuten viime keväänä.
Uivelon kevätmuutto on huhti-toukokuussa, pieni osa talvehtii myös Suomessa. Pääosin uivelo talvehtii Itämerellä, Länsi- ja Keskieuroopassa. Lähde Luontoportti.

Kottarainen laskeutuu rantalietteelle, Alasenlahti 19.3. 
Kottarainen talvehtii Pohjanmeren maissa ja muuttaa Suomeen maalis-huhtikuussa. Lue lisää: Luontoportti

Lopputulema tältä päivältä oli 5 uutta lajia; uivelo, kottarainen, merihanhi, töytöhyyppä ja pulmunen, oikein hyvä päivä. 

Alasenlahti ilta-auringossa 20.3. Etumainen telkkäuros  esittelee parhaimpia moovsejaan.

Pulmuset pellolla, Alasenlahti 21.3. Reilun kahdenkymmen linnun parvi ajoittain kiuruilla vahvistettuna on edelleen viihtynyt Alasenlahdella. Muuttomatka pohjoiseen jatkunee piakkoin. On Tunturi-Lapin pesimälintu. Koiras on mustan- ja valkean-, naaras ruskean- ja valkeankirjava. Varpusen kokoinen. Lähde Luontoportti. 

Kottaraiset, Alasenlahti 21.3. 10 kottaraisen parvi laskeutuu.

Kurki, Alasenlahti 21.3. Päivän toinen uusi havainto. Yksinäinen kurki oli liikenteessä.

Tässä vielä muutama kuva 21.3. Joutsenien keväthuumaa.

Alasenlahti 21.3.

Yleisöä

Mistä tuo kilpakosija ilmestyi😅.

Tämäkin oli erittäin hyvä päivä, neljä uutta lajia, kiuru, kurki, kanadanhanhi ja yksinäinen kyhmyjoutsen.

Töyhtöhyypät pellolla 22.3., Alasenlahti. Määrä alkaa pikkuhiljaa lisääntyä. Osa ehkä muuttavia mutta kyllä tänne paljon jää myös pesimään. 

Kyhmyjoutsen, Alasenlahti 24.3.

Välillä näytti niin hyvältä sään suhteen, minkäs teet. Pohjoisen kylmä puhuri jäähdyttää ja kovasti on nyt hiljentänyt peltoa.

Alasenlahti 27.3.

Tänään aamusta aurinko paistoi niin mukavasti, että päätettiin Pasin kanssa lähteä aikaisin aamusta (kellojen siirrosta huolimatta) katsomaan oliskos siellä lahdella jotakin uutta kuvattavaa. Mutta ei, todella hiljaista oli. Mikä huvittavinta, suuri osa joutsenista ja töyhtöhyypistäkin oli vielä suloisesti unten mailla🙈 Että näin..

Vielä tuntui uni kovasti maittavan..

Telkkänaaras

Pieniä fanfaareja nyt kuitenkin..

Pellot vaikuttivat aivan tyhjiltä ja kuinkas muutenkaan, töyhtöhyypätkin vetelivät vielä hirsiä.

Vielä tähän loppuun pari kuvaa Edenin rannasta tältä aamulta

Isokoskelot laskeutuvat, keskellä rouva isokoskelo.

Kanadanhanhet

Mahtavaa jos pidit postauksestani! Yritän nyt jatkossa päivittää vähän ahkerammin. Matkablogia tulee kun niitä matkoja joskus eteen tulee. Ihan ulkomaanmatkaa olisi luvassa heinäkuun loppupuolella. Tarkoitus olisi lähteä Pasin kanssa Pohjois-Norjaan, Finnmarkiin. Pääasiallinen kohde on Hornoyan lintusaari, mutta kyllä siinä myös ajellaan pitkin Pohjois-Norjan rannikkoa about viikon ajan. Toivon todellakin että matka toteutuu ja ikimuistoinen kokemus olisi jälleen luvassa!

Ennen tätä pohjoisen reissua tehdään varmasti pienempiä retkiä Länsi-Suomen suuntaan, olethan kuulolla💓.

Lisää kuviani löydät instasta @teijas_photography

Kuvauskalustoni:

Canon EOS 90D, Canon 100-400mm f4.5-5.6 L is usm II