Tervetuloa jälleen reissuun mukaan :) Tällä kertaa ohjelmassa luontoelämyksiä. Toiveissa nähdä muuttolintuja ja ihanaa lapin ruskaa.
1. Matkapäivä 16.9.
Läksimme reissuun Pasin työpäivän päätyttyä ja ensimmäisenä kohteena Vaasa ja siellä hotelli Vallonia.
Hotelli Vallonia sijaitsee itseasiassa Mustasaaressa, aivan Vaasan kupeessa. Valitsimme hotellin, koska siellä tarjottiin hotellihuoneen hintaan kuuluvaa iltapaalaa. Meille kasvissyöjille tehtiin omat annokset, erittäin hyvää palvelua kyllä. Hintaan kuului myös aamiainen seisovasta pöydästä ja aamiaispöytä oli suhteellisen runsas ja ruoka oli kyllä hyvää.
2. Matkapäivä 17.9.
Söderfjärden meteoriihi.
Söimme rauhassa aamiaista ja läksimme kohti Söderfjärdeniä. Söderfjärden on muutakin kuin syksyinen kurkien muuton tarkkailualue. Söderfjärden syntyi meteoriitin iskeytyessä maahan yli 520 miljoonaa vuotta sitten. Se on yksi maailman parhaiten säilyneistä meteoriittikraatereista. Ilmasta katsottuna pyöreä muoto näkyy selvästi.
Kraateri on halkaisijaltaan 5-6 km ja syvyyttä on yli 300 m. Se on täyttynyt sedimenttikivilajeilla, mm. kambrikautisella hiekkakivellä ja ylhäällä maalajeilla. Peltoaukea sijaitsee Sundomissa, n. 10 km Vaasasta etelään.
Meteoriihi sijaitsee alueen keskipisteessä. Keskuksessa on näyttely, observatorio, lintutorni ja energiakellari. Aukioloaikoihin kannattaa tutustua etukäteen, etenkin näin syksypuolella aukioloajat ovat suppeita, mekin katseltiin paikkoja ainoastaan ulkoa päin ja toki torniin pääsi kiipeämään.
1900-luvun alussa Söderfjärdenillä aloitettiin valtava kuivatushanke, sitä ennen alueella kalasteltiin. Kuvassa kuivatukseen käytettyä välineistöä. Kuivatuksen myötä Söderfjerdenistä tuli latojen valtakunta, enimmillään latoja oli 1940-luvulla 3000 kpl. Näistä enää muutama jäljellä.
Elinvoimaisen maanviljelyksen lisäksi Söderfjerden on myös lintujen paratiisi. Alue toimii Kurkien syysmuuton päänäyttämönä. Syksyisin alueella lentävien kurkien määrä nousee yli 20 000 yksilöön. Samaan aikaan pelloilla voi olla useita tuhansia kurkia ruokailemassa.
Osoite: Marenintie 292
Lähde: https://sundom.fi/fi/soderfjarden
Kuvat: Teija Sorjonen
Ennen lähtöä tarkkailin Tiirasta Söderfjärdenillä laskettujen kurkien määrää ja kyllä aika hyviä lukemia siellä oli, n. 5000 yksilöä. Kun ajoimme alueelle, yllätyimme, kuinka suuri se on ja kyllä sinne todentotta tuollainen kurkimäärä hyvin uppoaa. Oli hienoa katsoa siinä tornia kohti ajaessamme kurkia niinkin lähietäisyydeltä.
Tornista kuvattu.
Eli kyllä siellä nytkin kurkia oli aikalailla ja kokoajan oli liikennettä. Mahtava paikka kertakaikkiaan! Kurjet tulevat muuten paikalle aamupäivällä, ne eivät yövy alueella, vaan rannikolla.
Ja löytyi toki muitakin lajeja. Tuo alla olevan kuvan kapustarintaparvi oli todellinen yllätys, luulin että kyseessä ovat suokukot, mutta tarkempi tarkastelu osoittikin että kyseessä on kapustarinta. Enpä ole ennen tähän lajiin törmännyt. Pasille kiitokset, että huomasi tämän parven!
Parvi kapustarintoja, uusi laji 100-lintulajia haasteeseen!
Uranus on saanut kaverikseen tuulihaukan.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos muuttolinnut kiinnostavat niin ilmeisesti tämä syksyinen ajankohta paras, mutta toki alueella paljon muutakin katsottavaa. Linkki kotisivuille löytyykin tekstistä ylempää.
Noniin, kello alkaa olla jo sen verran, että nyt täytyy alkaa kiireenvilkaa jatkaa matkaa. Seuraavaksi ohjelmassa olisi lounastauko Pietarsaaressa, samalla tutustumme kaupunkiin pikaisesti. Matkaa Söderfjärdeniltä Pietarsaareen n. 110 km. Mutta ennen Pietarsaarta matkan varrelle sattuu yhtä ja toista
Oravaisten ratkaisutaistelun näyttämö
Ajoimme Oravaisten ohi ja satuimme huomaamaan viitan tällaiseen sotahistorialliseen kohteeseen. Suomen sodan aikana sodan ratkaisutaistelu käytiin Oravaisissa 14.9.1808.
Taistelun muistomerkki.
Taistelu käytiin Carl Johan Adlercreutzin johtaman Ruotsin armeijan ja Nikolai Kamenskin johtaman Venäjän armeijan välillä. Taistelu ei ollut ainoastaan paikallishistoriallinen tapahtuma, vaan osa Euroopan historiaa ja niitä suuria mullistuksia, jota Napoleonin sodat merkitsivät Pohjanmaalle ja muille Suomen osille, jotka olivat tuohon aikaan täysin integroitu osa Ruotsin valtakuntaa. Taistelu oli Suomen sodan verisin yhteenotto. Sodan lopputulos Venäjän hyväksi sinetöitiin Oravaisissa. 17.9. Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan.
Nykyään tuon Oravaisten taistelutantereen ovat muuten vallanneet turkistarhaajat.... No, siirrytäänpä aivan toisenlaisiin tunnelmiin, matkalla Pietarsaareen huomasimme vielä lintutornin viitan, sinne siis.
Oravaisten lintutorni
Oravaisten lintutorni.
Suloisia lampaita laiduntamassa aivan tornille johtavan polun vieressä.
Varikset hätistelemässä muuttohaukkaa. Muuttohaukasta myös uusi lajipiste.
Rynnäkkö. Kun olimme kävelemässä pois paikalta, Tämä lauma saapui oikein kunnon rynnäköllä vaatien määkimään aidan viereen. Oliskohan juuri satuttu ruuan tarjoiluaikaan, tuskin nää nyt niin innoissaan oli meistä. Aika vaativia kavereita😀, myös toinen porukka tuli myös pelipaikoille, huh huh, olipa kuumottava tilanne. Alla vielä video.
Upea punainen talo. Pohjanmaalla näitä punaisia isoja hirsitaloja riittää. Tässä talossa erikoisuutena tuo ulkoverhous.
Pietarsaari
Noniin, nyt vihdoinkin Pietarsaaressa ja eihän me oltu kuin about tunti myöhässä alkuperäisestä lounasaikatalusta. Kävimme pikaisesti syömässä intialaista noutopöydästä ja läksimme tutustumaan Pietarsaareen.
Puutalokaupunginosa Skata, Luotsikatu
Käynti Luotsikadulle vanhan Stenbergin tupakkatehtaan kaarien alta.
Strenbergin tupakkatehdas. Tiloista löytyy tupakkamuseo.
Pietarsaaren kirkko.
Alla tidens Antik, Kaikkien aikojen antiikki-niminen liike piti sisällään sekä kirpputorin, että oikean antiikkiliikkeen. Pitihän siellä pistäytyä ja ostoksia tuli tehtyä molemmista.
Alla tidens antik, suosittelen!
Ja sitten jälleen matkaan. Aika on kulunut vauhdilla ja tekee tiukkaa ehtiä Liminganlahdelle ennen auringonlaskua, yritämme nyt kuitenkin.
Mutta ainahan on aikaa pysähtyä Kalajoella!
Ja täällä sitä ollaan. Olen aina halunnut käydä täällä, mutta kun tuo Yyteri on niin lähellä niin Kalajoki on jäänyt. Nyt sopivasti ajoimme ohi ja pikainen tottahan nyt oli sitten tehtävä pikainen pysähdys.
Kalajoen jälkeen pistämme pökköä pesään ja olimme lopulta Liminganlahdella juuri ennen auringonlaskua.
Liminganlahden lintutorni laskevan auringon valossa.
Olimme tosiaankin ihan ajoissa paikalla, mutta valitsimme epähuomiossa väärän polun ja päädyimme paikkaan, josta otin tuon kuvan, emme tietenkään huomanneet sitä tornille suoraan vievää polkua. Kyllä täytyy sanoa, että aika lujaa otti päähän, koska pimeä oli tulossa ja takaisin talsimista tällä kunnolla oli kyllä enemmän kuin riittävästi. No, pääsimme nyt kuitenkin lopulta kohteeseen ennen pimeää ja kyllä täytyy sanoa että äänimaailma oli aikamoinen. Tuhannet hanhet olivat saapuneet yöpymään kosteikolle.
Aurinko laskee Liminganlahden ylle.
Liminganlahden luontokeskuksen hotelli
Yövyimme tosiaankin Liminganlahden luontokeskuksen hotellissa ja voin sanoa, että olimme enemmän kuin tyytyväisiä tähän majoitukseen.
Hotellissa on ainoastaan 6 huonetta, joten useinkin tämä hotelli on täyteen buukattu. Sain onnekseni varattu Bookingin kautta perhehuoneen omalla kylpyhuoneella ja aamiaisella hintaan 95e. Aamiaistarpeet odottivat meitä jääkaapissa. En huomannut etukäteen informoida meidän kasivisruokavaliosta, joten kinkkusämpylät jäivät syömättä. Onneksi aamupala oli muutoin oikein riittävä.
Parvella
Sellainen huone, nyt vähän lepoa ja reippaana uuteen päivään!
3. Matkapäivä 18.9.
Liminganlahti
Siellä sitä oltiin, kukonlaulun aikaan, mutta hanhet olivatpa lähteneet jo ennen kukonlaulua.. Voi rähmä! Tornissa oli meidän lisäksi kolme tosiharrastajaa vielä laskentapuuhissa, mutta hekin häipyivät melko pian ja me jäimme ihmettelemään hiljentynyttä Liminganlahtea.
Faktatietoa
Liminganlahti on kansainvälisesti tunnettu ja arvokas lintuvesi ja tärkeä muuttolintujen levähdysalue. Luontokeskuksesta tornille on matkaa 600 metriä. Luontokeskus tarjoaa päivittäin asiakkaille metsähallituksen opaspalveluja, ravintolan, myymälän ja pienen hotellin. Löytyy myös auditorio 80 hengelle sekä muita kokoustiloja. Tarvittaessa luontokeskuksesta saa myöskin lainaan kiikareita. Lisää infoa: https://visitliminka.fi/liminganlahti/
Nousukiito
Paluu
Vietimme tosiaankin aamulla tornissa parisen tuntia ja lopultakin suuri hanhilauma rantautui Liminganlahdelle. Oli muuten aika hienoa katsottavaa kun taivaanrannasta alkaa lähestyä mustanaan kaakattavia hanhia. Katso alla oleva video
Kotkat katolla, Liminganlahti.
Liminganlahden lintutorni
Liminganlahden luontokeskus, autetaan pörriäisiä.
Liminganlahden luontokeskus
Vielä viimeiset silmäykset Liminganlahdelle näköalatornista.
Pääsemme ihan hyvissä ajoin lähtemään ja seuraavaksi alamme pudotella kohti Aavasaksaa.
Parin pysähdyksen kautta...
Huomasimme lintutornin viitan tienvarressa ja sinne siis. Temmesjokisuun lintutornin parkkipaikalla ollaan. Valitettavasti matka lintutornille oli lopulta liian pitkä minun kintuille, käännyttiin takaisin, mutta ihan mukava pitkospuukokemus kuitenkin.
Temmesjokisuun lintutorni, lähtöpaikka. Olisi ollut kiva, jos jossakin olisi ollut tieto, kuinka pitkä matka tornille on.
aJa matka jatkuu jälleen... Kohti Napoli-Pizzeriaa. Seuraathan jo toki meidän Pizzalla Napolissa-sivustoa Facebookissa. Jos et, käy ihmeessä katsomassa. Nyt tosiaankin vuoross Oulun Napoli-pizzeria.
Pizzeria Napoli, Oulu. Ihan hyvät pizzat, ei moittimista. Mahat pullollaan jatkamme matkaa.
Ajamme nyt Torniojoen vartta pitkin ja maisemat ovat kyllä hienot.
Kukkolankoski
Isokoskeloparvi lentää Kukkolankosken yllä.
Ruskan värit alkavat syventyä, Kukkolankoski
Aavasaksa, Kruununkierros
Ja vihdoinkin kohteessa!
Tässä kohtaa ajattelin, että helppo nakki, koko kruununkierroksen pituus vain reilu kaksi kilometriä, no problemos... Jos olisin tiennyt että reitillä on niin paljon korkeusvaihteluja, en olisi edes välttämättä lähtenyt koettamaan koko Kruununkierrosta vaan olisin valinnut jonkun noista helpommista vaihtoehdoista.
Vilkaisu vielä Torniojoen suuntaan ennenkuin lähdemme kierrokselle. Korkealla ollaan ja onpa upeat näkymät jo täältäkin! Jos ei jaksa kierrosta tehdä, maisemista pääsee kyllä nauttimaan ihan pienelläkin ponnistuksella. Kuvassa näkyy myös rajasilta.
Allekirjoittanut huumaantuneena maisemista..
Kyllä on vaan upea ruska.
Sitten lähdetään Kruunukierrokselle. Komeat on pitkospuut, alku näyttää lupaavalta.
Näitä lumen taivuttamia käppyrämäntyjä on alueella enemmänkin.
Kivien päällä on upean väristä jäkäläkasvustoa.
Ja jälleen noustaan ylöspäin. Onneksi nämä pitkospuut on erittäin hyvin rakennettu, että sikäli kävely on tehty helpoksi.
Matkakokemuksia Aavasaksalta.
Näköalatasanne, Aavasaksa Kruununkierros. Kylläpä on hulppeat maisemat!
Alla vielä pieni videopätkä maisemasta.
💓
"Tornionlaakso, tämä nykyisten vuosieni kotiseutu, on noitten (tuomi, pihlaja..) kukkimisaikana todella kuin valoisa puutarha tummien metsien keskellä. Kun alkaa kesäkuu, lehahtavat koivikot kuin vihreään hauraaseen huntuun ensin. Ja joella on tunturitulvat. Vesi virtailee mahtavana massiivisena voimana joka puolella. Väylälle ei ole kaikin paikoin menemistä runsaan vedentulon aikana. Imu on niin pohjaton!" (Ristisiipi 1982). Lapin ja Peräpohjolan luonto, ihmiset ja vanha kulttuuri olivat Annikki Karhiniemen monipuolison tuotannon keskeisiä aiheita.
Olemme nyt tosiaankin puolimatkassa ja alkoi tuntua, että en välttämättä pysty selvittämään toista moista. Kuitenkin ennen paluumatkaa oli käytävä katsomassa vielä Keisarinmaja. Keisarinmaja ei tule suoraan Kruununkierroksen varrelle vaan täytyy hiukan poiketa reitiltä.
Keisarinmaja
Kuten kuvan tarina kertoo, 1883 valmistuneen Keisarinmajaan odotettiin vieraaksi Venäjän perintökuningas Aleksanteria (Tuleva Aleksanteri III) puolisoineen. Matka kuitenkin peruuntui.
Puuleikkaukset ovat kyllä hienot ja aikanaan ollut varmasti todella upean väriläiskä Aavasaksalla. Nyt on päässyt hieman ränsistymään ulkoapäin.
Sisätilatkin ovat katsomisen arvoiset, erikoisia ratkaisuja.
Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen Aavasaksan juhannusjuhlat olivat muotiasia Suomessa. Sinne saavuttiin jopa Helsingistä erikoisjunilla, jotka purkivat matkustajansa vaaran juurella Aavasaksan asemalla. Parhaimmillaan juhannusjuhlien kävijämäärä laskettiin kymmenissä tuhansissa ja esiintyjäjoukko oli varsin korkea-arvoinen kansallisbalettia myöten. Aavasaksan juhannuksen vetovoima alkoi hiipua 1970-luvulla.
Aavasaksan juhannusjuhlat 1951 ohjelma. Yöohjelmasta on vastannut Reino Helismaan yhtye.
Tässä aivan Keisarinmajan vierustalla on muuten näköalatorni. Pasi kävi sinne kiipeämässä.
Tässä kohtaa päätimme nyt oikaista ja lähdimme laskeutumaan vaaralta tietä pitkin kohti parkkipaikkaa. Kierros päättyy siis tähän.
Täytyy sanoa että jos päivässä olisi ollut enemmän valoisia tunteja, olisimme varmasti kävelleet kiekan pitkosia pitkin loppuun, mutta nyt otimme varman päälle sekä ajan että jaksamisen suhteen. Toiveissa oli vielä käydä vähän ajelemassa Ylitorniossa josko vaikka poroja tulisi vastaan..
Ja todentotta, porojahan näkyi, mutta ainoastaan kerran. Erikoista tässä on, että tästä laumasta löytyi sekä valkoinen että musta poro. Kumpaankaan ei olla aiemmin törmätty. Palovaarantie, Ylitornio.
Palovaarantie, Ylitornio. Pitkää suoraa riitti.
Ajelimme tätä Palovaarantietä kohti Tornion kaupunkia ja ei ollenkaan huono reittivalinta. Noiden porojen lisäksi näimme nimittäin reilu kymmenen teeren lähtevän tienvarresta lentoon. Ensin ajattelimme että jokunen metsokin olisi joukossa, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti että teerejähän nekin olivat. Olivat siis matkan varrella useammassa paikassa, pari aina kerrallaan. Hieno kokemus sekin.
Pikkuhiljaa alkaa hämärtää ja jatkamme matkaa kohti Torniota. Yövymme Hotelli Olofissa, Tornion keskustassa.
19.9. Kotimatkalle
Hotelli Olofissa nukuimme oikein makoisat yöunet ja läksimme runsaan aamiaisen syötyämme kotimatkalle. Haaparannassa kävimme vähän haistelemassa ulkomaan ilmaa. Lyhyt pyörähdys ja matka jatkuu.
Ja kun kerran keskiaikainen kirkko tulee vastaan, täytyyhän se käydä kuvaamassa.
Pyhän Mikaelin kirkko Keminmaassa. Keskiaikainen kirkko 1500-luvulta.
Seuraavaksi jatkamme kohti Kokkolaa, päämääränä Ohtakari.
Pysähdyttiin kuvaamaan matkalla hiiripöllöä.
Ohtakari
Nuori västäräkki, Ohtakari.
Merikotka lentää Ohtakarin yllä.
Tähän päättyy tämän reissun kuvareportaasi. Antoisa reissu jälleen takana. Muuttolintuja tuli nähtyä ja monia muitakin luontoelämyksiä ja päästiinpä syventymään yllättäen sotahistoriaankin. Ja se lapin ruska, oli kyllä upea! Uutta luontoreissua on jo vähän suunnitteilla, viimeistään tulevan kevätmuuton ajankohtaan.
Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o
Sunnuntaina aamutuimaan lähdimme viemään Monaa päivähoitoon hoitolaan ja sitten nokka kohti Kustavia. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Hangossa kuvausreissulla, mutta se reissu olisi vaatinut yöpymisen jossain siellä suunnilla ja sopivaa majoitusta ei löytynyt millään. Monakin olisi joutunut yöpymään hoitolassa, joten jätimme Hangon ympäristöineen suosiolla ensi kesään. Toiveissa olisi saada otettua hyviä lintukuvia ja ehkäpä joku uusi lajikin tulisi vastaan. Siuro-Yläne-Uusikaupunki-Kustavi-Vuosnainen-Kustavi-Mynämäki-Siuro Matkaan Syksyisen aamun usvaa vielä näkyvissä, vaikka aurinko oli jo aikaa noussut. Heinijärventieltä kuvattu. Hauska idea ja olipa kauniina säilynyt kukkapelto💓 Tie 249, pian Sastamalassa. Sastamalasta lähdemme ajamaan Pyhäjärven etelänpuoleista reittiä ja saavumme Yläneelle. Tieltä pilkottaa mielenkiintoisen näköinen kirkko, tutustummepa seuraavaksi siihen. Yläneen Pyhän Olavin kirkko Komea punainen puukirkko sieltä ruskan värjäämien puiden takaa pilkistää.
Place Massena ja aukiolta lähtevä Avenue Jean Medecin Place Massena Place Massena on Nizzan pääaukio ja keskuspaikka, jonne monet kaupungin tärkeimmistä kaduista johtavat. 1800-luvulla perustettua aukiota reunustavat italialaistyyliset, punamullan väriset rakennuk set ja palmupuut. Aukio koki muutama vuosi sitten muodonmuutoksen ja siitä tuli jalankulkijoille ystävällisempi paikka. Nykyisin siellä on kahviloita ja kauppoja, suihkulähteitä, patsaita ja penkkejä. Etelässä Place Massena päättyy tähän suihkulähteeseen, jonka keskellä seisoo seitsemän metriä korkea Apollo-patsas. La Fontaine du Soleil. Kun ensimmäisenä iltana tupsahdimme tutkaillessamme kaupunkia tälle aukiolle, näky oli unohtumaton. Iso luokseen kutsuva aukio, jonka hallitsevin elementti pimeän aikaan ovat valopatsaat. Patsaat ovat espanjalaisen taiteilijan Jaume Plensan luoma taideteos. Kaikkien seitsemän patsaan värit muuntuvat sulavasti vihreästä punaiseen, oranssiin...Teoksen nimi on "Con
Kommentit
Lähetä kommentti