Siirry pääsisältöön

Nizza 22.-27.9.2015 / Päiväretkikohteena St Paul de Vence


Tähän keskiaikaiseen kylään läksimme Sadun kanssa tutustumaan kolmantena matkapäivänämme. Aamulla hyppäsimme Lignes d' Azurin bussiin nro. 400, joka lähti Avenue Verdunin varrelta. Pysäkki on Albert 1er /Verdun. Hyvänä maamerkkinä on La Meridien hotelli, joka näkyy jo kaukaa rantaväylää vanhankaupungin suunnasta kävellessä. Olin alunperin katsonut pysäkin huolimattomasti ja jäimme ihmettelemään jo aiemmin Albert 1er/? pysäkille. Samalla missasimme bussin johon olimme aikoneet ehtiä. Busseja lähtee 30-45 minuutin välein, joten emme onneksi tyrineet sekoiluni vuoksi koko reissua.

Kun saavuimme pysäkille, jonoa oli jo. Olimme kuitenkin sen verran ajoissa, että juuri ja juuri meille löytyi istumapaikat.
Matkaa Nizasta St Paul de venceen on kilometreissä 20km ja oisikohan matkaa taitettu about tunti määränpäähän. Kyytiin pääsee myös Promenade des Anglaisin varrelta ja pysäkkien väli on tieheä perille saakka. Hintaan 1,50e pääsi perille asti ja lipun pystyi ostamaan kuljettajalta. Kannattaa varata tasaraha mukaan. Linjan päätepysäkki on Vence ja St Paul sitä edellinen. Suurin osa meidänkin vuorossa jäi pysäkiltä St Paulin kohdalla, joten ymmärsimme mekin poistua autosta. Tästä informaatiota kuinka kohde on Rivieran alueella saavutettavissa, välimatkoja yms.

Minä muurilla

Taustaa

Tämän keskiaikaisen kylän komean muurin rakennutti 1500-luvulla kuningas Francois I. Kylä kohoaa avarassa maisemassa kauniisti kalliojyrkänteellä. Kylä on ollut lukuisten nimikkäiden taiteilijoiden suosiossa. 1800 luvulla kukkuloiden rinteet täyttyivät viiniviljelmin, oliivipuuviljelmin ja kukkakedoin. 1920-luvulla taiteilijoita alkoi virrata kylään. Taiteilijoita kyllään toi ympäröivän maiseman värien ja valon rikkaus, verrattomuus ja intensiivisyys. Muuttoa kylään edisti raitiotien valmistuminen Cagnes-sur-Merin ja Vencen välille vuonna 1911. Kuuluisimpia kyllään majoittuneita taiteilijoita lienevät olleet Matisse ja Picasso.  Läpi koko 1900-luvun näyttelijät, taiteilijat ja kirjailijat tekivät Saint Paulista kuplivan kulttuurikeskuksen. 1950- ja 1960-luku olivat kylän kulta-aikaa.  Saint Paulista tuli uskomaton kuvauspaikka, jossa kuvattiin Victorine-filmistudion elokuvia. Sekä ranskalaisia, että myös ulkomaalaisia tähtiä houkuteltiin Ranskan Rivieralle. 

Kylällä on tänäkin päivänä vahva maine taiteilijakylänä. 


Yllä näkyvästä liikkeestä ostin taiteilijalta tämän söötin juuri käsintmaalatun magneetin. Kuvan malli makaili myyntipöydän alla. Ihastuttava!


Bussipysäkiltä on todella lyhyt matka kylään. Kuvan ylälaidassa kylä jo siintääkin.

Vanhojen puiden reunustamalla hiekka-aukiolla on perinteisesti pelattu petanqueta. Ollaan vielä muurien ulkopuolella.



Ja sitten mentiin :)
La Grande Fontaine


Tämä 1600-luvulta peräisin oleva suihkulähde sijaitsee kylän keskuspaikalla. 1600-luvulla aukiolla pidettiin markkinoita. Suihkulähteen takaa ylhäältä löytyy La Fontaine-ravintola. Yritimme lounasaikaan päästä ravintolaan kahville, mutta eipä päästy. Tuolloin tila on varattu ainoastaan ruokaileville asiakkaille. Saman vastauksen saimme parista muustakin ravintolasta. Ravintolatarjonta oli suppeahko.



Aukiolta päin kuvattua. huomaa kaunis ja erikoinen kyltinpidike.
Saatiinhan sitä kahviakin lopulta :)


Kahvilan yleisilmettä.
Kuvakavalkaadia kaupungista, muurien sisäpuolelta. Paljon oli katseltavaa ja kuvattavaa.




















Näköaloja..



Viimeinen leposija




Taidetta

Räpsäsin kuvan tästä ja Satu rääkäisee, et kai vaan kuvaa!! Miten tuota voi edes olla huomaamatta:) Toisaalta olisi taas tämäkin kuva jäänyt ottamatta! 






Takaisin Nizzaan, pysäkillä ollaan

Kadun toisella puolen 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellarin täysi muodonmuutos

Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o...

Paskiainen nimeltä välilevynpullistuma

Se salakavala niljake! Miksei se huuda, tai edes vinkkaa tullessaan. Tai no, kaippa se yritti, mutta ei tullut pieneen mieleenkään että vaarattomalta tuntuneet kipuilut pakaran alueella johtuivat kokoajan selän alimpien nikamien ongelmista! Nyt tätä riemua on kestänyt jo reilun kolmisen kuukautta. Onneksi edistystä on pikkuhiljaa alkanut tapahtua, eikä pahoja kipuja enää ole. Kipujen poissaolo tosin vaatii mm. istumisen ja kumartelun välttämistä. Eihän tämä kuolemaksi ole, mutta kyllä tässä näitä vaivoja on ollut ihan riittämiin ilman tätäkin. Sinnikkyyttä vai tyhmyyttä Syyskuussa oireeni alkoivat pahenemaan siten, että aamulla noustessani oikea pakara tuntui erittäin kipeältä ja sukkien jalkaan laitto oli hankalaa. Sain vaivoin ajettua työmaalle (n. 10 km). Oireet hävisivät päivän mittaan töissä kävellessäni. Yöllä oireet kuitenkin tuntuivat pahenevan pikkuhiljaa, en enää saanut kunnolla nukuttua ja hain lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä. Edelleen yritin sinnikkäästi käy...

Naarlahden kaislikossa suhisee Part 2 / Isokoskelo ja Silkkiuikku

Isokoskelo uros 27.4. Kuten jo edellisessä osassa kerroinkin, kerron näissä Naarlahden postauksissa nyt tänä keväänä havainnoimistani siellä pesivistä tai vierailevista lajeista. Tänään ovat vuorossa isokoskelo sekä nokikanan ohella ehdoton suosikkini silkkiuikku. Naarlahti (Kulovesi, Siuro) Asuinpaikkani Siuro sijaitsee Kuloveden rantamaisemissa. Meillä on venepaikka tuolla Naarlahdella, Knuutilan venerannassa. Nyt kun vuosiin ei ole moottoria enää omistettu, veneilyt ovat jääneet vähäisiksi ja alueella on tullut käytyä lähinnä koirien kanssa, sillä toki ovathan nuo järven ranta-alueet loistavaa lenkkeilyseutua. No, nyt ei ole pystynyt lenkkeilemäänkään hetkeen, mutta sitäkin enemmän olemme Pasin kanssa huristelleet nelipyöräisellä paikalle keväisen luonnon heräämistä seurailemaan. Tänä keväänä kaislikossa on ollut erityisen paljon suhinaa. Liekkö syynä se, että innostus seuraamiseen on yllättäen herännyt uusien kuvausvermeiden myötä, vai se että nyt lintuja on yksinkertais...