Siirry pääsisältöön

Seikkailu jatkuu... Minirantaloma

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen kiireettömään aamuun Mostarissa. Aamiaista nautimme aivan naapurissa sijainneessa ravintolassa. Ravintola sijaitsi joen partaalla ja lehtipuiden suojassa. Lämpötila oli jo tuolloin aamusta reippaasti yli 20, joten suoja tuli tarpeeseen. Herkkusieni-juustomunakas maistui taivaalliselta. Tällä kertaa minun kahvitilaus osui nappiin, Pasi taas joutui tyytymään paikalliseen hyvin pieneen mutta hyvin vahvaan annokseen. Cappucino on varmin vaihtoehto .


Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat kasaan ja autoon ja läksimne vielä kiertelemään vanhaa kaupunkia. Joitain matkamuistojakin tarttui matkaan! Paikallinen valuutta muuten loppui meiltä eikä viitsitty turhaan nostaa automaatista. Suomessa kun valuuttaa ei pysty takaisin vaihtamaan. Eurot näköjään kävi maksuvälineinä useimmissa paikoissa. Hintataso on halpa!


Lähtiessämme isäntäpariskunta vielä lämpimästi hyvästeli meidät ja toivotti hyvää matkaa. Isäntä vieläpä ajoi auton selkeämmille vesille. Loistava paikka, sinne ehdottomasti jos aiot Mostarissa yöpyä!




Eli sitten kohti Kroatian rannikkoa ja Makarskaa. Kyllä sitä todella näkee monesta näkökulmasta maata, kun moottori ja pyörät on alla. Viininviljelystä on Bosnia ja Herzegovinassa paljon. Viljaakin viljellään ja siellä vilja oli jo koontivaiheessa. Vuoristomaisemat olivat edelleen todella mahtavat ja ai että sitä näkyä kun vuorten rinnettä laskeutuessamme alkoi meri sinisenä sieltä pilkistää. Siitä en tiedä, kuinka korkealla kävimme,  mutta kyllä korvissa tuntui se alastulo! Muuten, kun olimme ylittäneet Kroatian ja EU:n rajan, tien kunto parani todella paljon. Kyllä kelpasi ajella sitä viittäkymppiä ja lopussa mentiin kuin Top Gearissa!
Makarskassa tuhraantui sitten jokunen hetki hotellimme etsimiseen kävellen pitkin rantakatua, mutta löytyihän se lopulta. Hotel Maritimo on tämä meidän paikkamme ja hyvältä valinnalta vaikuttaa tämäkin. Aivan tässä merenrannassa, rantakadun varressa ollaan. Toistaiseksi ollaan ehditty vasta syömään hotellin ravintolassa ja uimassa pistäydyttiin hotellin rannassa. Vesi on todella suolaista mutta lämmintä! Ravintelissa söimme kahta laatua alkuruokia, pääruoat, ruokajuomat ja kahvit. Yhteensä laskua tuli 35 e, eli voisin sanoa halvaksi. Huoneesta löytyy parveke merinäköalalla, jossa tätä nyt kirjoittelen. Kyllä elämä on ihanaa ❤️ Alkuun vielä muutama kuva Mostarista ja matkalta


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellarin täysi muodonmuutos

Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o...
3 kommenttia
Lue lisää

Paskiainen nimeltä välilevynpullistuma

Se salakavala niljake! Miksei se huuda, tai edes vinkkaa tullessaan. Tai no, kaippa se yritti, mutta ei tullut pieneen mieleenkään että vaarattomalta tuntuneet kipuilut pakaran alueella johtuivat kokoajan selän alimpien nikamien ongelmista! Nyt tätä riemua on kestänyt jo reilun kolmisen kuukautta. Onneksi edistystä on pikkuhiljaa alkanut tapahtua, eikä pahoja kipuja enää ole. Kipujen poissaolo tosin vaatii mm. istumisen ja kumartelun välttämistä. Eihän tämä kuolemaksi ole, mutta kyllä tässä näitä vaivoja on ollut ihan riittämiin ilman tätäkin. Sinnikkyyttä vai tyhmyyttä Syyskuussa oireeni alkoivat pahenemaan siten, että aamulla noustessani oikea pakara tuntui erittäin kipeältä ja sukkien jalkaan laitto oli hankalaa. Sain vaivoin ajettua työmaalle (n. 10 km). Oireet hävisivät päivän mittaan töissä kävellessäni. Yöllä oireet kuitenkin tuntuivat pahenevan pikkuhiljaa, en enää saanut kunnolla nukuttua ja hain lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä. Edelleen yritin sinnikkäästi käy...
1 kommentti
Lue lisää

Naarlahden kaislikossa suhisee Part 2 / Isokoskelo ja Silkkiuikku

Isokoskelo uros 27.4. Kuten jo edellisessä osassa kerroinkin, kerron näissä Naarlahden postauksissa nyt tänä keväänä havainnoimistani siellä pesivistä tai vierailevista lajeista. Tänään ovat vuorossa isokoskelo sekä nokikanan ohella ehdoton suosikkini silkkiuikku. Naarlahti (Kulovesi, Siuro) Asuinpaikkani Siuro sijaitsee Kuloveden rantamaisemissa. Meillä on venepaikka tuolla Naarlahdella, Knuutilan venerannassa. Nyt kun vuosiin ei ole moottoria enää omistettu, veneilyt ovat jääneet vähäisiksi ja alueella on tullut käytyä lähinnä koirien kanssa, sillä toki ovathan nuo järven ranta-alueet loistavaa lenkkeilyseutua. No, nyt ei ole pystynyt lenkkeilemäänkään hetkeen, mutta sitäkin enemmän olemme Pasin kanssa huristelleet nelipyöräisellä paikalle keväisen luonnon heräämistä seurailemaan. Tänä keväänä kaislikossa on ollut erityisen paljon suhinaa. Liekkö syynä se, että innostus seuraamiseen on yllättäen herännyt uusien kuvausvermeiden myötä, vai se että nyt lintuja on yksinkertais...
Lähetä kommentti
Lue lisää