Siirry pääsisältöön

Makarskan tunnelmia, Dubrovnik

Noniin, nyt ehdin taas lyhyesti kirjoittelemaan tässä kämpillä elpymisen lomassa... Makarska oli oikein kiva kaupunki. Koska meillä oli aikaa niin vähän, keskityimme lähinnä rantakadun tallaamiseen, mutta oli nähtävää sielläkin. Meidän hotellin sijainti oli kyllä ideaali, suoraan hotellista pääsi siihen rantakadulle ja rantaan. Kadulla oli aivan järjetön määrä ravintoloita. Valinnanvaraa oli. Käytiin kävelemässä ihanan rauhaisassa poukamassa saakka. En tiedä kuinka kauas väylää olisi riittänytkään pitkin rantaa. Makarskan, kuten koko "rivieran" alueella ranta-alueenkin puusto koostuu pääosin männyistä. Jokunen istutettu palmukin siellä näytti toki olevan.
Hääpäivä
20 vuotta naimisissa ollaan nyt oltu. Tällainen herkistelijä kun olen,  liikutuksen tunteita nousi pintaan pitkin päivää. Pitkä taival ollaan yhdessä kuljettu. Päivä alkoi mukavasti hotellin aamiaisella. Uloskirjaus oli klo 11 ja ennen sitä ehdimme vielä käydä rannalla. Ennen ajoon lähtöä kävimme vielä lounaalla ihanan romanttisessa rantaravintolassa.
Kohti Dubrovnikia lähdimme ajelemaan pitkin rantatietä. Jälleen kerran, aivan mahtavat maisemat! Suosittelen todellakin ajamaan pitkin rannikkoa. Matkanteko on tosin aika hidasta koska tie mutkittelee kokoajan, eikä kovin kovaa voi ajaa.
Auton jätimme lentokentälle ja väsyneinä hurautimme taksilla tänne majapaikkaan. Majapaikan emäntä oli meitä vastassa ja hän on kyllä todella mukava ja avulias nainen. Saimme heti roppakaupalla tietoa. Huoneisto on oikein kiva ja näköala terassilta vertaansa vailla. Eilen söimme juhlaillallista emäntämme suosittelemassa kalaravintolassa vanhassa kaupungissa. Pasillekin oli kasvisruokaa tarjolla. Näköala oli hieno,  mutta kyllä sinne joutui kiipeämäänkin, huh huh. Kiva ilta oli.
Tänään meillä oli rantapäivä ja piipahdimme kotimatkalla myös vanhassa kaupungissa. Niin kuuma on ollut että hiki valui norona, mutta en valita, kyllä tästä nauttii!






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellarin täysi muodonmuutos

Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o...

Paskiainen nimeltä välilevynpullistuma

Se salakavala niljake! Miksei se huuda, tai edes vinkkaa tullessaan. Tai no, kaippa se yritti, mutta ei tullut pieneen mieleenkään että vaarattomalta tuntuneet kipuilut pakaran alueella johtuivat kokoajan selän alimpien nikamien ongelmista! Nyt tätä riemua on kestänyt jo reilun kolmisen kuukautta. Onneksi edistystä on pikkuhiljaa alkanut tapahtua, eikä pahoja kipuja enää ole. Kipujen poissaolo tosin vaatii mm. istumisen ja kumartelun välttämistä. Eihän tämä kuolemaksi ole, mutta kyllä tässä näitä vaivoja on ollut ihan riittämiin ilman tätäkin. Sinnikkyyttä vai tyhmyyttä Syyskuussa oireeni alkoivat pahenemaan siten, että aamulla noustessani oikea pakara tuntui erittäin kipeältä ja sukkien jalkaan laitto oli hankalaa. Sain vaivoin ajettua työmaalle (n. 10 km). Oireet hävisivät päivän mittaan töissä kävellessäni. Yöllä oireet kuitenkin tuntuivat pahenevan pikkuhiljaa, en enää saanut kunnolla nukuttua ja hain lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä. Edelleen yritin sinnikkäästi käy...

Naarlahden kaislikossa suhisee Part 2 / Isokoskelo ja Silkkiuikku

Isokoskelo uros 27.4. Kuten jo edellisessä osassa kerroinkin, kerron näissä Naarlahden postauksissa nyt tänä keväänä havainnoimistani siellä pesivistä tai vierailevista lajeista. Tänään ovat vuorossa isokoskelo sekä nokikanan ohella ehdoton suosikkini silkkiuikku. Naarlahti (Kulovesi, Siuro) Asuinpaikkani Siuro sijaitsee Kuloveden rantamaisemissa. Meillä on venepaikka tuolla Naarlahdella, Knuutilan venerannassa. Nyt kun vuosiin ei ole moottoria enää omistettu, veneilyt ovat jääneet vähäisiksi ja alueella on tullut käytyä lähinnä koirien kanssa, sillä toki ovathan nuo järven ranta-alueet loistavaa lenkkeilyseutua. No, nyt ei ole pystynyt lenkkeilemäänkään hetkeen, mutta sitäkin enemmän olemme Pasin kanssa huristelleet nelipyöräisellä paikalle keväisen luonnon heräämistä seurailemaan. Tänä keväänä kaislikossa on ollut erityisen paljon suhinaa. Liekkö syynä se, että innostus seuraamiseen on yllättäen herännyt uusien kuvausvermeiden myötä, vai se että nyt lintuja on yksinkertais...