Valoa, iloa ja väriä pimeyteen; Keväällä koittaa taas luonnossakin uuden alku, viivytään hetki katsellen viime kevään ja kesän lintumaailman uusia alkuja

 

Eletään kevättä 2020, on huhtikuun alku. Telkkäpari on ensimmäisenä soidinmenojen tuoksinnassa. Telkkähän palaa Suomeen jo ensimmäisten muuttolintujen joukossa maalis-huhtikuussa, joten aikaa on ollut sopeutua uuteen kesänviettopaikkaan ja pesiminen on saatava tietenkin ripeästi käyntiin. 

Myös silkkiuikkujen soidinmenot alkavat olla kuumimmillaan. Siurossa Kulovedellä Knuutilan kartanon läheisillä rannoilla käy kova kuhina tänä vuonna. Bongasin peräti neljä paria alueelta soidinmenojen aikaan. Täytyy sanoa että kyllä sitä näköjään taipuu mitä mielikuvituksellisempiin asentoihin tosipaikan tullen :D 

9.4. Siuro/Naarlahti. Telkkäpariskunta

9.4. Siuro/Naarlahti, Silkkiuikkujen soidinmenot

10.4...

Vauhti kiihtyy 

Ja ruuhkaa alkaa olla 

13.4. Jatkoa piisaa...

Ja yleisöäkin tuppaa paikalle.

Sellainen oli huhtikuu, seuraavaksi siirrytään toukokuun tohinoihin. Poikashavaintojakin alkaa jo tulla.

3.5. Äetsän voimalaitos. Tiirapari.

12.5.  Siuronkoski. Kalalokki pesäntekohommissa.

12.5. Siuronkoski, Tiirapari.

14.5. Siuro/Kulovesi, Naarlahti. Silkkiuikkuparin pesä valmiina.

21.5. Siuronkoski. Kalalokkipari pesimispuuhissa.

22.5. Siuro/Kulovesi. 

Läksimme Pasin kanssa kevään ensimmäiselle veneretkelle ja ajatuksena oli että  samalla varovaisesti katsastamme, millä mallilla pesiminen alkaa olla. Silkkiuikku pysytteli visusti piilossa eikä tietenkään näin aikaisin poikasia vielä ole, mutt telkkä sensijaan olikin ollut ajoissa liikenteessä ja melkoisen katraan oli pyöräyttänyt maailmaan :) Olisiko tuossa tusinan verran pienokaisia emon kanssa liikenteessä.

Pieniä hyönteisiä siellä kalastellaan ruuaksi koko porukan voimin.

Emon selkään on päästävä.

Silkkiuikkuemo ehostelee pesää. Tässä vaiheessa pesä oli vielä näkyvissä, mutta kun kaisla kasvoi, se hävisi kyllä nopeasti aivan näkymättömiin.

23.5. Siuronkoski. Toinen telkkäpesue löytyy Siuronkoskesta. Tässä poikaset emän tiukan valvonnan alaisena harjoittelevat kivelle nousua.

31.5. Säkylä. Nokikanaemo poikasensa kanssa. Ensimmäistä kertaa näin nokikanan poikasen livenä. Siurossakin pesii ainakin yksi nokikana, mutta on piilottanut pesänsä sellaiseen paikkaan, että näköhavaintoa ei tänä vuonna ollut juuri aikuisestakaan nokikanasta. 

Vuorossa ihana kesäkuu. Poikaset kasvavat hurjaa vauhtia. Jatketaan matkaa.

12.6. 

Miun syntymäpäivä. Heti aamusta läksin Siuronkoskelle kuvailemaan. Ja kyllähän siellä oli jälleen kuvauskohteita yllinkyllin. 

Sinisorsan poikaset, siis pieni osa katraasta. Tästä porukka lähti emoineen uimaan eteenpäin ja..

yksi jäi porukasta jälkeen.

Siinä sitä sitten huhuiltiin, että missä kaikki on!

Telkän poikaset tarkkailevat tilannetta turvallisesti omalta kiveltään käsin.

Onneksi emo ja muu poppoo löytyivät lopulta ja koko pesue jälleen koossa.

Kalalokin poikaset ovat vielä kovin pieniä. Siellä sitä köllötellään kolmistaan. 

Ja täälläkin on päästy jo jaloilleen sen verran, että voi pari askelta ottaa. Kaksi sisarustra seuraa vierellä.

Emo tarkkana lähistöllä.

Iltapäivästä läksimme Pasin kanssa käymään Porissa ja sieltä nämä suloiset joutsenperheen kuvat.

Iltauinnilla

Aivan mahta päivä💓 Sain viettää juhlapäivää oman rakkaan harrastukseni parissa ja nähdä suloisia pienokaisia runsain määrin uuden elämän alussa. Tämän muutoin hankalan ja ei niin hyvällä tavalla ikimuistoisen kesän aikana juuri tämä päivä on palannut mieleeni valoa antavana ja tuonut valoa vaikeisiinkin päiviin. Luonto💓.

25.6. Poikastilanteen tarkkailu jatkuu Siuronkoskella.. 

Kasvua ja kehittymistä on tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa valtavasti. Tavataanpa uusiakin tuttavuuksia.

Kalalokkipari tarkkailupuuhissa.

Tämä kolmikko viihtyy pesässä edelleen, mutta kiperän tilanteen tullessa eteen löytyvät jalatkin alle. 

Mitäs nyt tapahtui..

Siinä sitä värjötellään taustalla, kun jo aiemmin tapaamamme sinisorsaemo poikasineen valtaa koko pesän🙊

Voi itku sentään..

Ja hätähän siinä tulee...

Varovasti käydään välillä vilkaisemassa, onko tilanne edelleen niinsanotusti päällä ja onhan se. Siinä sitä ilman kiireen kierää makoillaan toisten lämmittämässä pesässä.

No, eihän se muu auta kuin odotella ja vaikkapa puunata itseään tässä ootellessa..

Enpä ole ennen törmännyt moiseen pesän valtaukseen. Kyse oli tietenkin ihan "lainaamisesta", mutta kyllä kieltämättä tuntui ikävältä seurata noita sivulla värjoitteleviä kalalokin poikasia. Emoa eikä isukkia näkynyt lähistöllä. Toisaalta oli kyllä hienoa päästä todistamaan tällaistakin tilannetta luonnon ihmeellisestä maailmasta.

Toisaalla, kosken partaalla toisen poikueen poikaneen viettää omaa aikaansa kaislojen katveessa.

Isokoskelopoikue koskella, välillä otetaan ihan iisisti, aurinkokin paistaa niin mukavasti.

Ja sitten ollaankin jo heinäkuussa. Tapaamme aivan uuden tuttavuuden ja seuraamme tuttujen räpyläjalkojen elämää.

15.7. Nokia.

Kaakkurin pesintä on onnistunut ja voi että kuinka suloinen poikanen. 

Vaikuttava hetki aivan tyynellä lammella.

16.7. Tuttua porukkaa.

Siuronkoskella ollaan jälleen ja tapaamme jo tutuksi tulleet valtaajat, eli sinisorsapesueen, isokoskeloemon kosken kuohuissa ja kalalokin poikaset harjoittelevat jo kovasti lentoasentoa.

Isokoskeloemo kalatiellä tarkkaavaisena, pääseehän kolme poikasta turvallisesti alas.

Ja komeasti liukumalla sieltä tultiin alas.

Isokoskelon poikanen.

Kalalokin poikanen kokeilee lentoasentoa, harjoitus tekee mestarin.

Ja harjoitellaan myös kivellä seisomista, yksi tärkeimmistä taidoista sekin.

19.7. Kaakkuri

Jälleen kaakkuria kuvaamassa. Poikanen on silminnähden kasvanut. Jälleen kuvatessa pidin visusti huolen siitä, että en missään nimessä tule häirinneeksi emoa, enkä poikasta. 

25.7. Tiira

Siuronkoskella tapahtuu jälleen. Nyt pääsemme seuraamaan tiiran poikasten elämän alkumetrejä. Emo ja isukki kalastavat pikkusinttejä koskesta minkä ehtivät että porukka pysyy tyytyväisenä. Voi ihme sitä huudon määrää kun ruoka lentää hajuetäisyydelle. 

Ruokaa tulossa, mutta uppoaako se kaikkiin kolmeen nälkäiseen suuhun..

Eeei, vaan kyllä siellä yksi taisi viedä muista voiton, siinä sitten parivaljakko vanavedessä vesi kielellä ihmettelee kun kaveri nappasi koko saaliin itselleen.

Olisikohan lisää ruokaa tulossa..

Toivotaan..

No, ehkä sieltä jotain tippui pesään, mene tiedä, uutta saalista yrittämään samantein.

Poikaset jäävät jälleen keskenään kun tiirapari lähtee yhdessä kalaan.

Kytiksellä, koski virtaa alla.

1.8. Elokuu koittaa.

Täällähän sitä taas, Siuronkoskella kuvaamassa. Tiiranpoikaset ovat lähteneet pesästä liikkeelle ja kovasti tehdään uimaharjoituksia. Pieniä suloisia karvapalleroita nämä kaverit kyllä edelleen ovat.

Poikaskesä alkaa minun osaltani vedellä loppujaan. Tähän tutuksi tulleeseen sinisorsaperheeseen päätän tämän poikasreportaasin. Vaikka moni muu asia meni kesän aikana mönkään, onneksi näiden lintupienokaisten ja perheiden seuraaminen ja kuvaaminen toi niin paljon iloa elämään, että jaksoi läpi vaikeidenkin hetkien.

Vielä lopuksi; Olen kuvannut kaikki kuvat pitkällä putkella ja pyrkinyt toimimaan niin etteivät linnut häiriinny kuvauksesta. Etenkin kaakkurin kohdalla noudatin erityistä varovaisuutta.