Syksyisten luontoelämysten lumoissa Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa

Puurijärven kosteikkoalueella 11.10.2020. Voisin sanoa että oli kuivaa ja todella hiljaista. Viimeksi tosiaan keväällä käymässä ja en muista että oltais koskaan oltu näin myöhään syksyllä täällä. Tuo kuivuus yllätti todella, aivan kuin vettä ei olisi koskaan tuolla ollutkaan. 

Reissua pukkaa

Jees, viime viikonloppuna tuli käytyä jälleen kerran tähystämässä lintuja Puurijärvellä. Upea aurinkoinen syyssää sai meidät jälleen liikkeelle. Tällä kertaa Monakin pääsi mukaan ajelulle. Ajatuksena oli siis mukavan syksyisen ajelureissun lisäksi bongailla vielä viimeisiä muuttolintuja ja ihan vaan nauttia ihanasta säästä. 

Nämä lokit kuvattu matkalta, Kokemäenjoen liepeiltä.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto / Kärjenkallio

Noniin, olemme nyt saapuneet Puurijärvelle, auto jäi Kärjenkallion parkkipaikalle ja nyt matkalla kohti luonnontarkkailulavaa. Matka on onneksi sopivan lyhkäinen meille huonompijalkaisille, minulle ja Monalle :D. Ja muuten, tämä myös liikuntaesteisille tiedoksi, lavalle on tosiaankin matkaa alle puoli kilometriä ja lavalle pääsy on esteetön. Lavalla pääsee myös liikkumaan estettömästi. Tosin nyt lavalle oli tuotu pöytä ja penkkejä, en tiedä liekkö kyse pysyvästä ratkaisusta.

💓

Polun varrella nähtyä

Kannattaa pysähtyä myöskin ihailemaan tätä polun varrelta avautuvaa kaunista, koskematonta metsää. Upean sammalpeitteen katselu rauhoittaa ihanasti.

Metsän pieniä ihmeitä

Laitumella

Poikkesin juuri ennen lavaa polulle (suunta oikeaan), joka vie niityn kupeeseen. En odottanut näkeväni tilan lehmiä aivan näin hyvältä kuvausetäisyydeltä. Lehmien aitauksethan ulottuvat todella suurelle alueelle Puurijärvellä ja Kärjenkallion tornillekin mennessä saa sähkölankoja varoa kun niitä kulkuaukkojen kohdalta nostelee syrjään. Nyt paimenissa ei tuntunut enää sähköä olevan siellä suunnalla.

Ny jäi syöntikin kesken ku kesken kaiken lappaa turisteja paikalle.

Kuinka kauniit silmät.

Lehmissä on jotain sellaista mielenkiintoista ja hellyttävää. Rauhallisesti ne tuolta minua tiirailivat kun heiluin kamerani kanssa sähköpaimenen vierellä.

Skippasimme lavan koska siellä oli nyt sen verran porukkaa, mutta lähdimme kävelemään pitkin tornille vievää reittiä. 

Oli muuten aika hieno näky kun tällainen koko rintaman mitalla kaakattava hanhilauma ilmestyi taivaanrantaan. 

Eli ainakin yksi hieno lintuhavainto Puurijärven puolelta. Seuraavaksi ajamme Kauvatsan kylän kautta Isosuolle

Mona oli oikein reipas matkaseuralainen.

Kauvatsa

Kun nyt ajelutuulella olimme, kävimme pyörähtämässä lähistöllä olevassa Kauvatsan kylässä. Kaunis kylä ja kaunis luonto kylän ympärillä kertakaikkiaan upea. 

Kauvatsanjoki. Joki laskee Puurijärveen.

Mutilahti

Ennen kuin lähdemme suolle, käymme ihastelemassa Mutilahdessa näkymiä itse Puurijärvelle. Eli päästäksesi tänne ajele Mutilahdentielle ja olet määränpäässä kun näkyy matala lintutorni ja P-paikan merkki. Isosuo ja kulku suolle on tässä aivan vieressä.

Oi, niin kaunis Mutilahti! Lintujakin näkyi, tosin matkan päästä, tunnistettavasti ainakin sinisorsia sekä nokikanoja. Juuri kun olimme lähdössä huomasin jonkun ison vaalean linnun lentävän ylitse ja ajattelin että onpa siinä iso lokki. Vasta kotona kuvia selaillessa huomasin että harmaahaikarahan se siinä.

Isosuo

Näkymä lintutornista. Juuri kuvaushetkellä ei lintuauroja näkynyt, mutta voi että tätä riemua, kyllä niitä näkyi ja kurkiaurat aiheuttivat aivan erityistä hurmosta. Tuolta kauempaa kuului aivan mahdoton hanhien elämöinti, jollakin pellolla oli varmasti satoja jollei tuhansia hanhia. Liikenne oli kovaa edestakaisin. Juuri kun olimme poistuneet tornista kuului valtava hanhien yhtäaikainen lentoonlähdön ääni. Varmasti olisi ollut upeaa kuvattavaa.

Kurkiauroja

Valkoposikihanhia

Metsähanhia

Tosiaan pieni piipahdus Isosuolla ja lähdemme ajamaan kotia kohden. Ei aikaakaan kun jälleen tulee kurkiaura vastaan. Tällä reissulla näimme kuin näimmekin peräti neljä kurkiauraa ja kaikki aikas suuria. 

Räkättirastaat muuttomatkalla

Hajaantuminen :D

Ja valkohäntäpeuroja, niitä tuntuivat olevan pellot väärällään. Keväällä yritimme bongata niitä väkisin iltahämärissä, huonoin tuloksin. Nyt näitä sai jatkuvasti vahdata. No mutta, hienosti pääsimme kotiin ja jälleen uusia kokemuksia rikkaampana.

Ensi keväänä viimeistään uutta reissua pukkaa jälleen näille suunnille. 

Jos kiinnostusta löytyy, tästä pääset tutustumaan keväiseen postaukseeni Puurijärveltä, vuosi oli 2017