Leikkaus

Tunnelmia ennen leikkausta

Leikkauspäivää edeltävä päivä oli vaikea. Päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia kaikesta kokemastani ja oli epäilyksiä leikkauksen onnistumisesta. Tiesin että tässähän pitäisi olla riemuissaan, kun leikkauspäivä vihdoinkin koittaa. Ahdistus oli kuitenkin melkoinen. Ahdistus ei johtunut pelkästään selän tilanteesta vaan mieleen vaikutti myös sydämensiirtoa edeltänyt sairausjakso. Oli tunne, että en enää kestäisi sitä jos jostain syystä leikkaus ei auttaisikaan. En kestäisi enää rajoitettua elämää. Tosiasiassa kyllähän sitä kestää jos pakko on. 

Leikkausaamu

Leikkausaamuna heräsin vähän levollisemmin mielin. Pasi vei minut töihin mennessään Taysiin. Osastolla minun oli määrä olla yhdeksältä ja leikkauksen oli tarkoitus alkaa kymmeneltä. Lopulta leikkaus alkoi sydänkeskuksen salissa puolenpäivän jälkeen. Esilääkettä annettiin jo osastolla, mutta ei juuri vaikuttanut. Salissa oli oikein mukavaa henkilökuntaa. He tiedustelivat kuinka on jännityksen laita ja sanoin että kyllä aikalailla jännittää. Rauhoittavaa laitettiin suoneen tulemaan ja hetkenpäästä sitten sammuinkin. En enää muista leikkauspöydälle nostoa, seuraavan kerran aukaisin silmäni leikkauksen jälkeen heräämössä.

Sellainen haava, tänään jo poistin siteet päältä. parin viikon päästä oon niittien poisto.

Leikkaus oli sujunut suunnitelmien mukaan. Irmola ja Vihtonen leikkasivat.  Sieltä poistettiin pullistuma, kysta ja juuriaukkoa avarrettiin. Ahdasta oli ollut. Oikeaa L5-hermoa jouduttiin venyttämään operaation aikana, mutta on nyt vapaa. Siinäpä kansantajuisesti tärkeimmät, mitä siis ymmärsin. Irmola kävi minua katsomassa peräti kolme kertaa ennen kotiinlähtöä. Kertoi leikkauksesta ja kyseli miltä tuntuu. Vähän huolissani olin jalassa edelleen tuntuvista oireista. Hän rauhoitteli, että oireita on edelleen koska sitä hermoa jouduttiin venyttämään. Myös osaston hoitaja kertoi että hermo-oireita voi esiintyä pitkäänkin leikkauksen jälkeen, koska hermo oli niin kauan puristuksissa. Erittäin tyytyväinen olen koko hoitohenkilökuntaan, hyvää huolta siellä pitivät. 

Kotona

Kotiin pääsin eilen iltapäivästä, reilu vuorokausi leikkauksen jälkeen. Paaritaksilla tuotiin kotiovelle. Nyt sitten kolme viikkoa täytyy välttää kumartelua, kiertoja, maitotölkkiä raskaampaa ei saa nostaa, istumista korkeintaan 10 min. kerrallaan... Eiköhän tuo samalla draivilla menne kuin edelliset kolme kuukautta. Sen jälkeen alkaa kuntouttaminen. Nuo kolme viikkoa on pakko jaksaa, vääristä liikkeistä voisin saada aikaiseksi uuden pullistuman seuraavaan väliin. Sitä en missään tapauksessa enää halua! Koska skolioosia ei korjattu (vaatisi ison leikkauksen), joudun jatkossa kiinnittämään erittäin tarkasti huomiota ryhtiin. Syvien lihasten kunto on erittäin tärkeässä asemassa, lihasten täytyy tukea rankaa. Luvassa siis fysioterapiaa ja täytyy löytää jokin sopiva harjoitusmuoto, salille ei toistaiseksi ole paluuta.

Seuranta leikkauksen jälkeen on tarkkaa, tapaan minut leikanneen Ortopedin (Irmola) 4-6 vko päästä ja 8 vko päästä leikkauksesta. Osastolle saa ottaa koska vaan yhteyttä jos kysyttävää. Taysin selkäpuolen fysioterapeuttiin otan yhteyttä huomenna. Eiköhän tämä tästä, maaliskuun loppuun on näillänäkymin sairaslomaa ja jos se vapaus sitten viimeinkin koittais!!

Nämä ihanant ruusut olivat minua kotona odottamassa <3