Siirry pääsisältöön

Uusia tuulia


Seitan


Kasvissyöjänä kaipasin jotain uutta proteiinin lähteeksi tofun, soijan ja rahkan rinnalle. Seitanista olen kyllä kuullut, koskaan en ole tullut kokeilleeksi sen valmistusta. Viime viikolla päätin rohkaista mieleni ja tarttua haasteeseen. Kävin hakemassa Punnitsen ja Säästä-liikkeestä gluteenijauhoa ja gramjauhoja (kikherneistä). Edellä mainitut jauhot ovat seitanin pääraaka-aineita. Valmistin taikinan ja keitin taikinakiekkoja vedessä 30 minuuttia. Marinointimahdollisuutta minulla ei heti ollut, joten marinoin päivää myöhemmin. Suosittelen marinoimaan välittömästi, että täysin mauton seitan imisi itseensä makuja. Seitan on erittäin proteiinipitoista, gluteenijauhoissa on peräti 80% proteiinia, gramjouhoissa 22,4%. Hyvä tuote ja koostumukseltaan napakka.

Mantelimaito




Toinen ruokakokeiluni oli mantelimaito. Mantelimaito on erittäin ravinnerikasta ja mantelissa on proteiinia 24,1%. Tein tätä jouomaa sellaisella reseptillä, että 2 dl manteleita liottetaan alkuun vedessä jonkinaikaa (ei pakko, mutta helpottaa jatkossa). Seuraavaksi mantelit laitetaan tehosekoittimeen ja perään 1L vettä. Sitten sekaisin vaan tehosekoittimessa ja tuloksena valkoista vaahtoavaa mantelimaitoa. Karkean aineksen siilasin nesteestä pois ja kuivasin uunissa mantelijauheeksi käytettäväksi rahkan ja hedelmien kanssa. Suosittelen lisäämään mantelimaidon joukkoon hiukan ruskeaa sokeria tai hunajaa. Ihan hyvää terveysjuomaa, suosittelen!

Talven tuntua

Talvi taisi tulla vihdoinkin myös tänne Pirkanmaalle ja innostuin tänään kuvailemaan hiukan ihanassa kirkkaassa talvisäässä.

















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellarin täysi muodonmuutos

Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o...

Paskiainen nimeltä välilevynpullistuma

Se salakavala niljake! Miksei se huuda, tai edes vinkkaa tullessaan. Tai no, kaippa se yritti, mutta ei tullut pieneen mieleenkään että vaarattomalta tuntuneet kipuilut pakaran alueella johtuivat kokoajan selän alimpien nikamien ongelmista! Nyt tätä riemua on kestänyt jo reilun kolmisen kuukautta. Onneksi edistystä on pikkuhiljaa alkanut tapahtua, eikä pahoja kipuja enää ole. Kipujen poissaolo tosin vaatii mm. istumisen ja kumartelun välttämistä. Eihän tämä kuolemaksi ole, mutta kyllä tässä näitä vaivoja on ollut ihan riittämiin ilman tätäkin. Sinnikkyyttä vai tyhmyyttä Syyskuussa oireeni alkoivat pahenemaan siten, että aamulla noustessani oikea pakara tuntui erittäin kipeältä ja sukkien jalkaan laitto oli hankalaa. Sain vaivoin ajettua työmaalle (n. 10 km). Oireet hävisivät päivän mittaan töissä kävellessäni. Yöllä oireet kuitenkin tuntuivat pahenevan pikkuhiljaa, en enää saanut kunnolla nukuttua ja hain lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä. Edelleen yritin sinnikkäästi käy...

Naarlahden kaislikossa suhisee Part 2 / Isokoskelo ja Silkkiuikku

Isokoskelo uros 27.4. Kuten jo edellisessä osassa kerroinkin, kerron näissä Naarlahden postauksissa nyt tänä keväänä havainnoimistani siellä pesivistä tai vierailevista lajeista. Tänään ovat vuorossa isokoskelo sekä nokikanan ohella ehdoton suosikkini silkkiuikku. Naarlahti (Kulovesi, Siuro) Asuinpaikkani Siuro sijaitsee Kuloveden rantamaisemissa. Meillä on venepaikka tuolla Naarlahdella, Knuutilan venerannassa. Nyt kun vuosiin ei ole moottoria enää omistettu, veneilyt ovat jääneet vähäisiksi ja alueella on tullut käytyä lähinnä koirien kanssa, sillä toki ovathan nuo järven ranta-alueet loistavaa lenkkeilyseutua. No, nyt ei ole pystynyt lenkkeilemäänkään hetkeen, mutta sitäkin enemmän olemme Pasin kanssa huristelleet nelipyöräisellä paikalle keväisen luonnon heräämistä seurailemaan. Tänä keväänä kaislikossa on ollut erityisen paljon suhinaa. Liekkö syynä se, että innostus seuraamiseen on yllättäen herännyt uusien kuvausvermeiden myötä, vai se että nyt lintuja on yksinkertais...