Siirry pääsisältöön

Perunanyyttejä ja haaveilua


Mä olen ikuinen haaveilija, voin tunnustaa. Kuinka tässä aamulla ruokaa laitellessa tulikaan mieleeni eräs joskus aikoja sitten lukemani kirja Pasaatituulet (M.M.Kaye). Kirjassa kuvailtiin Sansibarin saarta eksoottisena, tarunhohtoisena, neilikantuoksuisena paikkana. Aah, voi kun sinne joskus pääsisi. Valkoista hiekkaa, turkoosinsinistä merta... Hain tietoa tästä ihanasta paikasta ja olisihan se tietenkin kallista matkustaa sinne, mutta on siellä toinenkin asia, joka taitaa pitää meikäläisen pois alueelta, malaria... No, se siitä sitten, mutta voihan aina haaveilla! Yllä oleva kuva on oma otokseni vuodelta 2004 Haniasta, ihana paikka sekin!

Taisteluun silmäpusseja vastaan päätin lähteä ihan kokeilumielessä netistä löytämälläni vinkillä. Coctailiin kuuluu raastettua raakaa perunaa ja harsokangasta. Harsokangasta ei sattunut löytymään, mutta tukikangas ajoi asian. Pussin oli silmillä n. 20min. Ihan ok juttu, taidan kokeila tätä luomuvaihtoehtoa toisenkin kerran.



Jälkeen..Ehkä jotain muutosta..

Viikonloppuna tei myös uuden aluevaltauksen soijarouhepullien suhteen. Jotenkin pullista tai pihvistä on aina tullut jotenkin niin hauraita, että niiden paistaminen on ollut hankalaa. Alla olevien pullien "taikinaan" keitin soijarouhetta kasvisliemessä, sen jälkeen joukkoon korppujauhoja, pari kananmunaa, paistettua sipulia ja paljon mausteita. Paistetaan lopuksi pannulla, helppoa kuin mikä. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellarin täysi muodonmuutos

Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o...

Paskiainen nimeltä välilevynpullistuma

Se salakavala niljake! Miksei se huuda, tai edes vinkkaa tullessaan. Tai no, kaippa se yritti, mutta ei tullut pieneen mieleenkään että vaarattomalta tuntuneet kipuilut pakaran alueella johtuivat kokoajan selän alimpien nikamien ongelmista! Nyt tätä riemua on kestänyt jo reilun kolmisen kuukautta. Onneksi edistystä on pikkuhiljaa alkanut tapahtua, eikä pahoja kipuja enää ole. Kipujen poissaolo tosin vaatii mm. istumisen ja kumartelun välttämistä. Eihän tämä kuolemaksi ole, mutta kyllä tässä näitä vaivoja on ollut ihan riittämiin ilman tätäkin. Sinnikkyyttä vai tyhmyyttä Syyskuussa oireeni alkoivat pahenemaan siten, että aamulla noustessani oikea pakara tuntui erittäin kipeältä ja sukkien jalkaan laitto oli hankalaa. Sain vaivoin ajettua työmaalle (n. 10 km). Oireet hävisivät päivän mittaan töissä kävellessäni. Yöllä oireet kuitenkin tuntuivat pahenevan pikkuhiljaa, en enää saanut kunnolla nukuttua ja hain lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä. Edelleen yritin sinnikkäästi käy...

Naarlahden kaislikossa suhisee Part 2 / Isokoskelo ja Silkkiuikku

Isokoskelo uros 27.4. Kuten jo edellisessä osassa kerroinkin, kerron näissä Naarlahden postauksissa nyt tänä keväänä havainnoimistani siellä pesivistä tai vierailevista lajeista. Tänään ovat vuorossa isokoskelo sekä nokikanan ohella ehdoton suosikkini silkkiuikku. Naarlahti (Kulovesi, Siuro) Asuinpaikkani Siuro sijaitsee Kuloveden rantamaisemissa. Meillä on venepaikka tuolla Naarlahdella, Knuutilan venerannassa. Nyt kun vuosiin ei ole moottoria enää omistettu, veneilyt ovat jääneet vähäisiksi ja alueella on tullut käytyä lähinnä koirien kanssa, sillä toki ovathan nuo järven ranta-alueet loistavaa lenkkeilyseutua. No, nyt ei ole pystynyt lenkkeilemäänkään hetkeen, mutta sitäkin enemmän olemme Pasin kanssa huristelleet nelipyöräisellä paikalle keväisen luonnon heräämistä seurailemaan. Tänä keväänä kaislikossa on ollut erityisen paljon suhinaa. Liekkö syynä se, että innostus seuraamiseen on yllättäen herännyt uusien kuvausvermeiden myötä, vai se että nyt lintuja on yksinkertais...