Tepa pistää tuulemaan

Noniin, pitkästä aikaa taas kuulumisia täältä siurosta. Ja ihan hyväähän tänne kuuluu. Vähän töitä, kuntoutumista ja ihan vaan nautiskelua. Kesä on mun suosikkivuodenaikani edelleen, mutta kyllä tästä keväästäkin nauttii. Aivan ihanaa on tuolla luonnossa samoilla ja todistaa luonnon heräämistä uuteen vuodenaikaan. Tänään bongasin valkovuokkoja oikein kunnon ryppään. Mimmin kanssa oltiin päivälenkillä ja paluumatkalla mättäät osuivat silmään. Sinivuokkomeret ovat tähän saakka ilahduttaneet silmää. Terassilla lyhdyt saivat väistyä orvokkien tieltä. Onpa taas mukava viikonloppu takana. Pasin kanssa lähdettiin perjantai-iltana Klubille bändejä katsomaan. Jukka ja Jytämimmit ja 22 Pistepirkko pistivät parastaan, kiva ilta! Jukka ja Jytämimmit 22 Pistepirkko Lauantain, eli herkuttelupäivän aamupalapöytä. Churroja oli myynnissä Lidlissä ja siitä se ajatus sitten lähti.. Aamupalasta selvittyämme tuli sitten eksyttyä Teivon ravikeskukseen mopoharra...

No niin, nyt alkaa taas näyttää valoisammalta, kaikin puoli. Leikkauksesta on nyt kulunut reilu viisi viikkoa ja rajoituksia ei enää ole. Aivan mahtavaa! Ai että on mukavaa taas tehdä ihan normaaleja asioita, kuten täyttää astianpesukonetta tai vaikkapa solmia kengännauhat! Ihanaa saada taas vapaus takaisin. Mies kiittää myös, ei ole ollut hälle helppo rasti tää puolivuotinen, mutta nyt helpottaa. Toki mää en nyt lähellekkään superkuntoa vielä ole mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mä oon niin nauttinu tästä kuivasta ja aurinkoisesta keväästä, Kävelylenkkejä tulee tehtyä useita päivän mittaan ja on ihanaa seurava luonnon heräämistä. Eipä ole moista kuviointia ennen sulavan jään pinnassa tullut nähtyä. Hieno  Viimeksi kun kirjoittelin olin vielä kovin epäileväinen kuntoutumisen suhteen. Kamppailin myös sen fysioterapialähetteen kanssa. Tilanne on nyt tosiaan huomattavasti parempi. Olen päässyt käymään siellä terveyskeskuksen fysioterapeutilla neljä kertaa. Ohjaus on ol...

Kohta on kaksi viikkoa kulunut leikkauksesta. Perjantaina poistetaan hakaset selästä. Haava on parantunut tosi hyvin ja olen jo pystynyt tekemään pieniä kävelylenkkejä. Alustan suhteen on edelleen kovat vaatimukset, pitoa riittävästi, tasaista, eikä liiaksi lunta. Kaatuilla ei nyt parane.  Tässä olis vielä viikko oleilua. Sitten pääsee taas aloittamaan fysioterapian ja tähän hetkeen sopivat harjoitusmuodot. Vesijuoksua suunnittelin ihan kärkeen, on vissiin selkäpotilaalle suositeltava liikuntamuoto. Mä kävinkin täs jokunen viikko sitten sitä kokeilemassa, mut silloin jalkojen liike piti pitää niin pienenä et altaassa tuli vilu! Ei siellä kauaa pystyny kauhomaan, olisko syy siihen et mua ei tuo vesiliikunta ole juurikaan koskaan kiinnostanut. Se fysioterapian aloitus kunnallisella puolella ei sitten ollutkaan ihan yksinkertainen juttu.. Tk:lla ei ollut tietoa leikkauksesta. No ei kait, kun kun mä en menny ortopedille tk:n kautta ja muutenkin hoito suoritettiin työterveyden ...

Tunnelmia ennen leikkausta Leikkauspäivää edeltävä päivä oli vaikea. Päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia kaikesta kokemastani ja oli epäilyksiä leikkauksen onnistumisesta. Tiesin että tässähän pitäisi olla riemuissaan, kun leikkauspäivä vihdoinkin koittaa. Ahdistus oli kuitenkin melkoinen. Ahdistus ei johtunut pelkästään selän tilanteesta vaan mieleen vaikutti myös sydämensiirtoa edeltänyt sairausjakso. Oli tunne, että en enää kestäisi sitä jos jostain syystä leikkaus ei auttaisikaan. En kestäisi enää rajoitettua elämää. Tosiasiassa kyllähän sitä kestää jos pakko on.  Leikkausaamu Leikkausaamuna heräsin vähän levollisemmin mielin. Pasi vei minut töihin mennessään Taysiin. Osastolla minun oli määrä olla yhdeksältä ja leikkauksen oli tarkoitus alkaa kymmeneltä. Lopulta leikkaus alkoi sydänkeskuksen salissa puolenpäivän jälkeen. Esilääkettä annettiin jo osastolla, mutta ei juuri vaikuttanut. Salissa oli oikein mukavaa henkilökuntaa. He tiedustelivat kuinka on jännityks...

Tuon ylläolevan kuvan otin tänään päivälenkilläni ja siinä on jo häivähdys kevättä. Ohitin tämän paikan kertaalleen, mutta palasin takaisin, jotain ihanaa tunnetta tulevasta tämä näkymä viesti. Lumi suli puiden oksilta ja tippui vesipisaroina maahan. Pimeys alkaa olla selätetty, kohta on kevät :) Toivottavasti on pimeys selätetty myös tämän minun sairauden osalta. Kun kolme kuukautta sitten jäin sairaslomalle pahojen kipujen hallitessa elämääni, ei olisi tullut tuolloin mieleenkään, että vielä kolme kuukautta myöhemmin olisin edelleen kotona ja poissa työelämästä. Ajattelin tuolloin että kuukausi tai korkeintaan pari tässä menee mutta sitten taas mennään.. No, eipä oo menty. Karikkoinen ja kivikkoinen on tämä tie ollut ja kaikkeni olen tehnyt paranemisen eteen. Epätoivo on iskenyt moneen otteeseen, eihän tästä tule yhtään mitään!!!! Lääkärikäyntejä on takana lukuisia, joista erikoislääkärivisiittejä peräti neljä. Viimeistä edellinen erikoislääkärin visiitti oli ratkaiseva. T...