Keväinen luontoreissu Vaasan seudulle (Moikipää-Bräckskäret-Björköby-Vaasa) 13.-15.5.2021

Rantasipi, Siipyyn lintutornin rantakivikko 15.5.2021

Pitkästä aikaa reissuun, lintureissua pukkaa. Jo pitkään olen haaveillut pääseväni seuraamaan kevätmuuttoa Suomen etelä- tai länsirannikolle. Nyt oli oikea hetki, sillä menojalkaa alkoi jo vipattamaan koti- ja työympäristöstä vähän kauemmaksi. Ilmassa on myöskin juhlan tuntua, sillä sydämensiirrosta tulee ihan hetken päästä täyteen pyöreät 30 vuotta. Missäpä muualla sitä juhlistaisi kuin rakkaan harrastuksen parissa. 

Monia lintukohteita tuli mielessä pyöriteltyä eteläistä Hankoa myöden. Lopulta päädyimme kuitenkin Vaasan alueen saaristoon ja siellä sijaitseviin luontokohteisiin. Ajatuksena oli että pääsisimme mahdollisimman lähelle merta ja sen myötä näkemään uusia lintulajeja ja tietenkin nauttimaan meri-ilmastosta. 

Varasin Airbnb:n kautta mökin kahdeksi yöksi Korsnäsin kunnasta, Moikipään pienestä kalastajakylästä. Tai oikeastaan kyseessä oli pieni erillinen tuparakennus talonpoikaistalon pihapiirissä. Alkujaan toiveissa oli jokin kohde aivan meren äärellä, mutta todellisuudessa sellaisten kohteiden hinnat nousivat pilviin, joten tämä oli nyt lähimpänä sitä mitä hain. 

Matkapäivä 13.5.

Heti aamusta matkaan ja siinä alkuun Monan tipautus hoitolaan. Reittisuunnitelma oli Kankaanpää-Isojoki-Kurikka-Moikipää. Kurikassa pidimme pienen jaloittelutauon. Löytyihän sieltä Juha Miedon patsaskin.

Kurikassa ollaan.

Mietaahan se siinä.

Kurikan kirkon ovi.

Matka jatkuu ja pian olemmekin jo perillä.

Meidän pieni vuokratupa💓 

Siis aivan ihana, niin sisältä kuin ulkoa. 

Kun astuimme ulos autosta, varpushaukka lenteli juuri tuvan yläpuolella. Ei uutta pistettä, mutta sainpa kuitenkin nyt kuvattua lennossa. 

Siis tämä meidän vuokratupa oli ällistyttävän ihana. Majoittajamme Sonja ja Viking asuivat talonpoikaistalossa pihapiirissä ja varmasti olisimme saaneet tarvittaessa apua. Olimme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että tuolla sai kyllä olla ihan omassa rauhassaan ja toki ulkotilat olivat yhteiskäytössä. Sonja ja Viking olivat kyllä ajatelleet aivan kaikkea, tuvassa oli tehty kunnon koronasiivous ennen tuloamme ja siistiä oli. Pöydältä löytyi esitteitä tärkeistä kohteista yms. Ja mitä parasta, tunnelma oli todellakin kohdillaan. Voin siis ehdottomasti suositella tätä kohdetta. 

Björkö 

Huilasimme hetken ja päätimme lähteä seuraavaksi kohti Raippaluotoa ja Björkön saarta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Björkö olisi ollut ohjelmassa perjantaina, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmaa sääolojen takia. Perjantaille oli luvattu kovaa pohjoistuulta ja asteita hiukka vähemmän. Nyt siis matka kohti Raippaluodon siltaa.

Björkö on osa Merenkurkun saaristoa ja Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luontoperintökohde kansainvälisellä Unescon maailmanperintölistalla. 

Lue lisää: https://www.vaasa.fi/koe-ja-nae/merenkurkku/maailmanperinto-pahkinankuoressa/

Siellä taustalla se Suomen pisin silta, Raippaluodon silta komeilee. Vaasan suunnasta tullessa tällä kohtaa on Frädskärin uimaranta ja kiva P-aluea pöytineen ja nuotiontekomahdollisuuksineen.

Raippaluodon lintuhavaintoja.

Pikkukuovi. Uusi piste 100-lintulajia-kisaan ja nyt ollaan jo lähellä tavoitetta, koossa tämän myötä 99/100. 

Punajalkaviklo oleili samaisella tienvarsipellolla kuin pikkukuovikin. Paikkana Raippaluoto. Tavoite on täytetty 100/100. On muuten ensimmäinen kerta kun nään tämän punajalkaviklon ja rehellisesti sanottuna en aiemmin tiennyt tällaista olevankaan, mutta siinä se nyt vaan kököttää. 

Ja mikäs se siinä, kyllä se on lapintiira. Pirkanmaalla tätä on hankala nähdä, mutta täällä Merenkurkussa näitä on paljon. Lapintiiralla on aivan punainen nokka, kun taas kalatiiralla on musta nokan pää. Lapintiiralla on myös pidempi pyrstö. 101/100

Svedjehamnin kalasatama ja Saltkaretin näköalatorni(Björkö)

Svedjehamin kalasatamaan on helppo löytää, ajellaan vaan Björköntietä rannikolle saakka ja perillä ollaan. Kohteena meillä oli Svedjehamnin kalasatama sekä Saltkaretin näköalatorni. Aivan tornin juurelle ei pääse autolla, maksulliselta parkkipaikalta kävelymatkaa on n. 800 m. Hinta parkkeerauksesta oli aivan nimellinen. Parkkipaikalle voi tulla myös asuntoautolla oleilemaan, hinta oli asuntoautolle hiukan korkeampi.

Opastetta vaellusreitille.

Tie tornille käy Svedjehamnin kalasataman kautta, huh huh että oli idyllistä. 

Venevajoja

Näiden venevajojen jälkeen alkoi kuulua tiirojen pesimisalueelta aikamoista kaakatusta, hurjaa syöksyilyä ja älämölöä.

Vanha tuttavamme silkkiuikku. 

Siellä kalastajamajojen katveessa pyllisteli tällainen uusi tuttavuus, liejukana. Kuvia olen tästä nähnyt,  mutte en koskaan aiemmin tätäkään livenä. Upea väritys tällä lajilla kyllä. 102/100.

Ja sitten ollaankin jo tornilla. Kyllä täytyy sanoa, että hiukan kauhun sekaisin tuntein katselin tuon tornin korkeutta ja ajattelin että noinkohan tuonne ylös pääsee..

Saltkaretin näköalatorni

Ja täällähän sitä ylhäällä ollaan! Portaat olivatkin yllättävän mukavat kiivetä, sopivasti tasanteita matkalla ja askelkorkeus sopiva. Etualalla kuvassa näkyy Svedjehamnin stama ja sen sydän, suolaamorakennus Saltariet. Laitureita ja vajoja alettiin siirtää Bodbackenilta Svedjehamniin 1940-luvulla maankohoamisen takia. Lähde: Saltkaretin näköalatornin infotaulu

De geer-moreenit. Jääkauden loppuvaiheessa sulavan mannerjäätikön reuna vetäytyi kohti luodetta. Meren pohjaan syntyi tuolloin jäätikön reunan suuntisia n. 5 m. korkeita ja enimmillään 100 m. leveitä moreeniharjanteita, joita kutsutaan de geer-moreeneiksi. Niistä muodostuu maailmanperintöalueen vanhanaikaista pyykkilautaa muistuttava maisemakuva. Lähde: Saltkaretin näköalatornin infotaulu.

Kyllä sieltä tornista nyt jotain muutakin kuin maisemia näkee.. Tiiroja kyllä oli runsain määrin havaittavissa, mutta onneksi jotain muutakin. Tässä harmaasorsapariskunta, ensimmäinen havainto koskaan. 103/100.

 Hetken päästä harmaasorsaparin vanaveteen laskeutui jälleen uusi tuttavuus. Tässä laji numero 104/100, heinätavi. Komea lintu tämäkin.

Erittäin hyvä kokemus tämä torni, suosittelen käymistä jo maisemienkin takia. 

Haarapääsky langalla

Venevajojen läheisyydessä törmäsimme jälleen uuteen tuttavuuteen, mustakurkku-uikkuun. Tämäkin kuvista tuttu, mutta livenä ei ole tullut nähtyä. Laji 105/100.

Sitten onkin aika jatkaa matkaa. Käymme kulkiessa katsastamassa Björköbyn kirkon.

Tämä upea punaiseksi maalattu kirkko on saanut nimensä Aleksanteri II:n puolison Marian mukaan. Rakennusvuosi on 1859.

Seuraavaksi poikkeamme Replothamnissa (Replot kyrkby), edelleen olemme Björkön saarella. Kohteeseen pääsee Kyläsatamantietä.

Kylä on kasvava saaristokylä, jossa on noin 350 kotitaloutta. Kävimme pikaisesti vaan ihastelemassa näitä kalastajavajoja ja näkymiä merelle. Täältä myöskin hyvät näkymät Raippaluodon sillalle. 

Jos kiinnostusta löytyy, esimerkiksi täältä löydät lisää tietoa kylästä.

Ennen Raippaluodon siltaa löytyy lisää lintukohteita kuvattavaksi.

Tukkasotkapari.

Kyhmyjoutsen ilta-auringossa.

Raippaluodon silta

Raippaluodon silta. Aurinko laskee.

Ensimmäisen päivän kuulumiset olivat tässä. 100 lintulajia-kisan lintumäärä kasvoi mukavasti kuudella uudella lajilla. 

Päivä 2: Bergö-Strömsö-Vanha Vaasa

Toisen matkapäivän aamuun heräsimme todella tuulisessa säässä. Eipä siinä mitään, tämähän oli tiedossa ja sen mukaan lähdetään liikkeelle. Kunnon vaatekertaa alle ja aamiaisen jälkeen menoksi. Moikipäästä on erittäin lyhyt siirtymä Bergön lautalle. Ajamme pitkin Sjövägeniä ensin Moikipään rantaan ja siitä eteenpäin Bräcksäkretin läpi. Seuraavaksi saavumme lauttarantaan.

Tietoa merenkurkusta

Edellinen lautta oli juuri lähtenyt, joten ehdimme vähän katsella ympärillemme. Lauttoja menee n. 20 minuutin välein, eli ei tässä pitkää odotusaikaa onneksi ole. 

Ja lautalla ollaan. Aika väljää oli tällä kertaa.

Bergön lauttaranta. 

Tukkakoskelupari. Uusi havainto eiliseltä, 106/100. Nyt vasta sain kunnon kuvan, kuvattu yllä olevassa Bergön lauttarannassa.

Mitään erityistä suuntaa meillä ei Bergössä ollut, ihan fiiliksen pohjalta ajelua ja tutkailua. Pieni saarihan tämä Bergö on ja pian läpikotaisin ajeltu, mutta kyllä kannattaa käydä. Jälleen kerran kalasatama oli oikein idyllinen ja rakennuskanta muutoinkin sisämaasta poikkeavaa.

Bredhällan kalasatama

Bergön historiaa

Bergön kylä ja satamat kuvastavat Pohjanmaan rannikon merenkulkua, kalastusta ja veneenrakennusta harjoittanutta saaristoyhdyskuntaa. Bergön väestö on aina saanut pääosan elannostaan kalastuksesta, hylkeenpyynnistä, veneenrakennuksesta ja merenkulusta. Kalasatamat Prisgrund saaren itärannalla ja Brädhallan länsirannalla muodostavat kylän päätepisteet. Bergöstä löytyy rakennuskantaa 1800-luvulta saakka. Lähde: Museovirasto. Lisätietoja Bergöstä ja historiasta Museoviraston sivuilta.

Meriharakka kivikolla.  Bergö/Brädhallan kalasatama.

Jep, kävimme pyörähtämässä myös Prisgrundin kalasatamassa, mutta tuulen takia viihtyvyys vähän kärsi ja jatkoimme matkaa nopsaan. Seuraavaksi jälleen matka kohti lauttaa ruuanlaittoon kämpille..

Ihan mukavaahan tämä on, aurinko paistaa ja kaikkee!

Nyt oli vähän tiiviimpää matkantekoa kuin menomatkalla. Oli muuten tuo Teboilkuski äkkinäinen liikkeissään. Me oltiin aivan keulassa menossa lauttaan ja ensimmäisenä lähtövuorossa. 1-kaistalle, eli meille paloi ensimmäisenä vihreä. Olimme juuri päässeet lautalta maihin kun mahdoton tuuttaus kuului takaa. Siellä oli sattunut sitten pienoinen kolari, Teboilkuski oli ampaissut 2-kaistalta heti meidän perään ja tuo sininen auto jäi jalkoihin. Kyllä siinä hetki meni, ennenkuin nämä muut autot pääsivät lautalta liikkeelle. Eipä siinä mitään, lautalle ei ollut tulijoita, koska edessä oli liikennetukos, leveä kuljetus, toisinsanoen siirrettiin kokonaista mökkiä lava-autolla....

Härkälintupari soitimella. Siinä jonossa odotellessamme ehdin seuraamaan paria ja jokunen räpsy tuli otettua. 

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme jälleen liikenteeseen, nyt nokka kohti Strömsötä.

Strömsö

No kun kerran täällä lähistöllä ollaan niin tottahan toki täytyy käydä Strömsön huvilalla. On tämä nyt niin legendaarinen sarja ja kyllä sitä tulee edelleenkin melko aktiivisesti seurattua. Kohteessa on iso parkkipaikka. Aluetta pääsee kiertämään aivan omatoimisesti.

Minä ja ihana linnunpönttöseinä.

Pikkutikka, Strömsön puutarha. Yllättävää kyllä, olen tänä keväänä nähnyt pikkutikan parikin kertaa aiemmin ja yksi huono kuva tuloksena. Nyt vähän parempi otos. En ole tosiaankaan ole ennen tätä kevättä onnistunut bongaamaan pikkutikkaa, taitava piilottelija on.

Legendaarinen Strömsön sauna.

Vanha Vaasa

Seuraavaksi nokka kohti Vanhaa Vaasaa. Mulla alkaa jo selkä temppuilemaan, kovinkaan paljoa ei pysty enää kävelemään, mutta jos nyt vähän kuitenkin vilkaisisi palaa Suomen historiaa.

Tälle vanhalle 1300-luvulta peräisin olevalle kauppapaikalle perusti Ruotsin kuningas Kaarle IX Vaasa kaupungin vuonna 1606. Tulipalo tuhosi kaupungin 1852. 

Vanhaa puustoa, Korsholmankatu.

Tällä paikalla sijaitsi Korsholman linnoitus ja latokartano. Korsholman perustaminen oli käännekohta Pohjanmaan hallinnolliselle kehitykselle. Linnoitus mainitaan ruotsalaisen mahtimiehen Bo Joninpoika Gripin testamentissa. Korsholman varustusta ja rakenteita on pidetty puurakenteisena.

Korsholman linnoituksen sijaintipaikka, Linnakumpu.

Kauppiaankadun varrella sijaitsevat Vanhan Vaasan rauniot

Pyhän Marian kirkko, rakennettu 1500-luvulla.

Kellotapuli. Vuonna 1675 valmistuneen kellotapulin kivinen alaosa säilyi kaupungin palossa.

Edustalla Triviaalikoulun rauniot, taustalla Pyhän Marian kirkon rauniot. Yksi Triviaalikoulun huomattavimmista oppilaista oli kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg.

Vanhat portaat, taustalla kellotapulin kivijalka.

Näin, todella pikainen visiitti Vanhassa Vaasassa. Mielenkiintoista Suomen historiaa, suosittelen käymään.

Nyt lähdemme kohti matalaa majaamme, Gålörenin lintutornin kautta. Käväisimme jo päivällä tornilla kertaalleen ja osoittautui niin hienoksi paikaksi, että käydäänpä vielä uudestaan. Tuulikin tuntuu jo tyyntyneen.

Gålörenin lintutorni

Gålörenin lintutorni

Gålörenin lintutorni sijaitsee muutaman kilometrin Moikipäästä pohjoiseen. Aivan tornin läheisyydessä on parkkipaikka, joten kävelymatka on lyhyt. Alue on kahlaajien suosiossa ja kuvausmahdollisuudet ovat hyvät, meitä ainakin onnisti, seuraavassa kuvamateriaalia.

Siinä niitä menee, suokukkoja (107/100), suosirrejä (108/110), lapinsirrejä (109/110) ja liroja. Ihan täytyi 100 lintulajia-ryhmästä kysyä, kun ei näistä ota selkoa. Nuo suosirrit tummine vatsanalusineen kyllä hyvin tunnistaa, mutta muut ovatkin näin lentokuvassa hankalampia.

Kuvaa tornista käsin.

Merikotka. Olipa upeaa seurata merikotkan lentoa näinkin läheltä siellä tornissa. 

Taviparvi laskeutuu.

Valkoviklo, uusi laji!! 110/100

Tämän kuvan tirpat vielä selvitysmoodissa...

Uutta lajia pukkaa jälleen, tylli tepasteli rantahietikolla, muutama yksilö näytti siellä pyörivän. 111/100.

Kerro kerro kuvastin.. Liro tepasteli matalassa rannassa. 112/100. 

Välillä tanakkaa haaraa..

Ilta alkaa olla sen verran hämärän puolella, että nyt on aika palata torpalle. Oli kyllä sen verran vilpoinen päivä, että saunan lämpöön teki mieli. Oli aivan mielettömän hieno yllätys, että isäntäväki oli täyttänyt saunanuunin pesän valmiiksi ja yhdellä tikun raapaisulla koko komeus syttyi. Eikä muuten aikaakaan kun saunassa oli jo mukavasti löylyä. Mahtava retkipäivä, huomenna lähdemmekin sitten kotia kohden..

Päivä 3: Gålörenin lintutorni-Siipyyn lintutorni-koti

Viimeinen matkapäivä koittaa. Keli on taas hiukan parempi ja fiilikset sen mukaiset. Aamiaisen jälkeen teemme pikasiivouksen ja hyvästelemme meitä hyvin palvelleen tuvan. 

Matka jatkuu Gålörenin lintutornin kautta kohti etelää.

Gålörenin lintutorni 15.5. pensastasku. Kannatti vielä pistäytyä, uusi laji nro. 112/100

Siipyyn lintutorni

Gålörenin tornilta ajoimme reilun sata kilometriä Siipyyn lintutornille. Jälleen siirtyminen parkkipaikalta tornille on helppoa, sillä parkkipaikka sijaitsee aivan tornin vieressä ja torni aivan merenrannalla.

Aikamoinen rakennelma. Hetken mietin että tuleekohan tuonne kiipeämisestä mitään, mutta kyllä se vaan onnistui, vaikka voimille ottikin. Torni kohoaa lähes 17 metriä merenpinnan yläpuolelle ja on yksi Suomen suurimmista. Lähde: http://www.saunalahti.fi/retki/krs/siipyy_t.htm

Tornin vierestä kuvattu näkymä merenrantaan.

Näkymä tornista, ollaan nimittäin puiden latvojen korkeudella. Tornissa oli ukkosenjohdattimet ja puhuttiin että ei tänne silti uskaltaisi ukkosella tulla. Ja eipä mitä, hetken päästä alkoi kauempana jyristä, kiva homma! No, jatkoimme kuitenkin tähyilyä, koska jyrinä tuntui kuuluvan niin kaukaa.

Tätä kyttäsimme pitkät tovit tornista. Ensialkuun pään pystyssä pitäminen ja tiheä sukeltelu johdattelivat kuikan jäljille. Tarkemmin kuvaa katsoessa lintu osoittautui kuitenkin merimetsoksi. Että näin, ei pistettä.

Tornissa ollaan edelleen. Tämä pari kiinnitti huomion. Nokan jykevyydestäkin voi jo päätellä että kyseessä on lapasorsa 113/100.

Noniin, ukkonen alkaa pikkuhiljaa tavoittaa sijaintiamme, joten päätämme jättää tornin ja laskeutua rantakiville. Käymme vielä toiveikkaana hakemassa eväät autossa, jos vaikka ehtisi sumpit hörpätä :D

Aloituskuvan rantasipi.

Siinä olivatkin reissun aikana kuvatut uudet lajit. Lisäksi lintuja, joista en saanut kuvaa tai kuva on julkaisukelvoton: 114/110; pikkulokki, 115/110; merikihu. Eli nyt tämän reissun jälkeen lajien määrä tälle vuodelle on 115/110. Uusia lajeja tällä reissulla tuli 17, täytyy kyllä olla erittäin tyytyväinen saavutukseen ja tosiaan kaikki kuvattu. 

Siellä se ukkos-saderintama menee...

Aika huikea luontokokemus tämäkin. Seurasimme tuota kiertävää ukkosrintamaa kahvikupposen ja donitsien äärellä kunnes tuuli alkoi yltyä ja jätimme ihanat merituulahdukset taaksemme.

toisaalla vielä kirkasta.

Telkän pönttö.

Matka jatkuu kotia kohden.

Merihanhia nurmikolla. Ei mitenkään yllättävää, että merihanhia oli runsain määrin liikenteessä, oikeastaan mitään muita hanhia ei tullut nähtyäkään.

Iso mänty

Tiesitkö, että sellaisesta paikasta kuin Sammi löytyy ikihohka, ympärysmittaa on jopa 3.3  m. No, eipä siinä, täytyihän se käydä kuvaamassa kun kerran paikalla oltiin. Komia kertakaikkiaan. Ei niinkään korkeutta, mutta paksuutta piisaa. Täältä lisää informaatiota, jos alkoi kiinnostamaan :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän nyt tämän matkareportaasin. Aivan mahtava reissu, toivottavasti sinä nautit myös virtuaalimatkasta. Ollaan kuulolla, tästä jälleen kohti uusia seikkailuja :)

Teija ja Pasi 

The Sorjoset

Kuvat: Teija Sorjonen

Lähteet: Mainittu tekstissä.