Noin viikko sitten palasimme reissusta ja nyt yritän saada ajatukset kokoon ja lomafiilikset ja kuvat koottua yhteen. Loma oli aivan mahtava! Voin kyllä suositella lämpimästi Marrakechia lomakohteeksi. Kolmessakin päivässä ehtii yllättävän paljon. Shoppailulle kannattaa jättää aikaa, koska ainakin mahdollisuuksia löytyy. Etsin jotain tarunhohtoista ja sitä löysin, tosin vähän sitä vastakohtaakin, lukekaa ihmeessä koko stoori.
Matkapäivä
Linnatuulessa antauduttiin flipperin vietäväksi
Norwegianin lento lähti kahden jälkeen Helsingistä ja lentoaika Marrakechiin on reilun viisi tuntia.
Lentomatkalta
hupaisa huomio; Eräs kanssamatkustaja oli nauttinut lennolla vähän
liikaa väkijuomaa. Kun lento laskeutui Marrakechiin oli ilmeisen
epäselvää missä sitä ollaan. "Jokos sitä ollaan Suomessa?" Toivottavasti tyyppiä ei kovin
pahasti ole jujutettu reissun aikana..
Saavuimme
Marrakechiin pimeän tultua. Ennen tullimuodollisuuksia on hyvä muistaa täyttää matkan varrelta, täyttöpisteestä löytyvä maahantulolipare. Ihan yksinkertainen, kun vaan tiedät mihin hotelliin/osoitteeseen olet menossa. Sama meininki pois lähtiessä. Meillä tuo kaavake täytettiin hotellin toimesta sitten lähtiessä.
Lentokenttä on tosi hieno, uudenaikainen ja visuaalisia oivalluksia löytyy paljon.
Kun
astuimme kentältä ulos, siellä odotti erinäisten kylttien kanssa
porukkaa ja niin myös meidän kuskimme. Paikalliseen hintatasoon
nähden kuljetus oli tietenkin kallis, mutta halusimme ottaa
varmanpäälle kun saavuimme aika myöhään.
Taksikuskeilla on erityisoikeudet ajaa Djemaa El F-naa aukion läpi normaalisti. Tällä kertaa kuitenkin kulku oli estetty 2018 Marrakech International Film Festivalin takia. Neuvonpidon jälkeen lupa sitten kuitenkin järjestyi ja pääsimme ajamaan ihmisjoukon läpi aukion toisella laidalla olevalle hotellille. Vastaanoto oli suorastaan kuninkaallinen. Ei missään ikinä ole ollut näin mieleenjäävää vastaanottoa. Palvelija toi laukut sisään ja ensimmäisenä meidät istutettiin aulaan istumaan, tuotiin käsienpesulaput, tarjoiltiin teetä ja keksejä. Seuraavaksi esiteltiin koko upea hotelli. Ihastuksen uokailulta ei voinut välttyä. Tämän kaiken jälkeen hoidettiin viralliset hommat kuntoon. Huh, hun, tunsipa sitä itsensä jotenkin todella tärkeäksi.
Näkymä vastaanottoaulasta uloskäynnille
Vastaanottotilan takana oleva toinen "vastaanottotila" Tämän pöydän ääressä nautimme tee- ja keksitarjoilusta.
Astutaan sisään huoneeseen.
"ovimatto"
Ruusun terälehtiä vuoteessa.
Ikkuna käytävälle.
Kyllä pääsi "wau" suusta kun astuimme tähän huoneeseen. Viimeisen päälle viimeisteltyä ja todella hieno sisustus.
Meidän huone vasemmanpuoleisella käytävällä keskikohdilla.
Lisää hotellista myöhemmin. Seuraavaksi lähdetään nauttimaan paikallisen ravintolan antimista.
Kasviscouscous. Nyt en muista ravintolan nimeä, mutta tosiaan lähes hotellin vieressä, kattoterassilla varustettu. Palvelu on täälläkin oikein ystävällistä. Pasi otti listalta vegetaginea
Ajattelimme, että noinkohan saadaan nukuttua, mutta no worries, kyllä siellä oli aivan hiirenhiljaista. Tällaista se metakka tuolla torilla oli aivan jatkuvasti, aamupäivästä vähän vaimeampana versiona tosin.
Kävimme pyörähtämässä torilla pikaisesti ja sitten unten maille.
Päivä 1
6.12., Suomen itsenäisyyspäivä. Tästä se lähtee. Hotellin aamupala on todella hyvä ja palvelu pelaa. Meillä aamupala kuului huoneen hintaan. Alkuun tarjoiltiin pöytään kahvit ja tuorepuristetut mehut. Omeletin saa omilla miksauksilla tuoreeltaan paistettuna. Kasvisvaihtoehtoja oli riittävästi ja makean nälkään löytyi jos jonkinmoista vaihtoehtoa.
Näkymä terassilta
Aamiaisen jälkeen kohti seikkailua. Haimme respasta kartan ja siellä kyllä neuvottiin ystävällisesti kädestä pitäen kaikki tärkeimmät kohteet, joissa kannattaa käydä. Olimme jo päättäneet, että ensimmäinen kohde aika lähimaastossa on Bahia Palace. Virkailija kertoi, että aivan hotellin vierestä lähtee lähes suora reitti kohteeseen. Eikun matkaan siis.
Tästä se lähtee, Riad Zitoum Lakdim
Katu on aivan pullollaan kauppoja ja kaupustelu on, sanoisinko agressiivista. No, mutta täällä saa tähän kyllä tottua. Medinan alueella pieniä liikkeitä on paljon, aivan vieriviereen. Tavaraa löytyy lähes jokalähtöön. Hinnat eivät 98% tapauksista ole kiinteitä, joten tinkivaraa on ja paljon.
Reitin varrella intialainen ravintola. Upeaa mosaiikkityötä.
Palatsin vieressä oleva aukio. Lähellä turistikohdetta ollaan, sillä hevosrattaat ja taksit ovat asemissaan.
Palais Bahia
Palatsiin savutaan sisään puutarhaan. Kun astut kaariaukosta sisään, lipunmyynti on heti oikealla. Hinta on 70 dirhamia, eli 7 euroa. Opastettuja kierroksia varmasti löytyy, mutta me läksimme omine nokkinemme tutustumaan
Jo sisääntuloa koristaa runsas puutarha
Sana bahia tarkoittaa arabialaista loistokkuutta. Palatsin on rakennuttanut vuosien 1866 ja 1867 välillä herra nimeltä Si Moussa. Hän oli onnistunut nousemaan orjuudesta suurvisiiriksi. Se sijaitsee Medinan keskustassa suurella kahden hehtaarin maaperällä. Palatsissa on 150 huonetta.
Erikoista oli se, että kuljimme pitkin kapeita käytäviä erilaisten tilojen, huoneistojen ja sisäpuutarhojen läpi.
Selfie-peili
Paljon, paljon erilaisia sitruspuita alueella..
Carrara-marmorilattia
Upea puukatto
Ovetkin ovat koristeellisia.
Todella upea kohde, suosittelen todella.
Seuraavaksi ajattelimme käväistä Mellahissa, juutalaiskaupunginosassa. Mellah sijaitsee aivan Medinan kyljessä.
Mellahissa
Mellahissa emme muita turisteja nähneet. Kaupunginosa vaikutti köyhemmältä. Oli ihan mukava vetää välillä vähän happea agressiivisen kaupittelun jälkeen. Täällä ei nimittäin kukaan tyrkyttänyt yhtään mitään.
Jälleen tällä aukiolla. Vedämme hetken happea.
Tällaisia kapeita kujia on paljon, kaksipyöräinen on kulkuvälineenä vissiin aika käyttökelpoinen.
Henna Art Cafe
Nälkä alkaa vaivata. Olin lukenut alustavasti Trip Advisorista Riad Zitoum Lakdimin varrella sijaitsevasta Henna Art Cafesta ja sen kasvisruokavaihtoehdoista. Etenkin meitä kiinnosti se, että ravintolasta saa falafelejä. Bongasimme ravintolan jo Bahialle mennessä ja suuntasimme nyt välittömästi sinne.
Otimme falafelipatongit salaatin kera. Ei nyt ollut ihan sitä, mitä odotimme. Ihan hyvää, mutta parempaakin on syöty. Ja toisekseen aika kallis paikka. Hinta kaksinkertainen eilisiltaisiin pöperöihin nähden.
Lisää hotellista
Seuraavaksi päätimme lähteä hotellille hetkeksi elpymään uima-altaalle.
Hotellin sivuilta poimittu kuva
Tarjoilu pelasi altaallakin. Kylläpä maistui kahvi hyvälle. Kuten näkyy, tungosta ei ollut.
Esittelen nyt tässä vaiheessa lisää hotelliamme.
Riad
Sana riad on peräisin arabian termistä puutarha. Riad on perinteinen marokkolainen talo, jossa on yleensä vähintään kaksi kerrosta ja sisäpuutarha suihkulähteellä varustettuna. Riadit olivat parempiosaisten kaupunkikoteja. Kun katselin Marrakeshin majoitusvaihtoehtoja, pääosin tarjolla on riadeja. En ollut koskaan aiemmin törmännyt tällaiseen erikoisuuteen. Meidän hotellissamme on yhdistetty uutta ja vanhaa. On uusi hotellin puoli, jossa meidän huoneemme sijaitsee ja sitten on tämä riadin puoli. Upea combo.
Näkymiä hotellilta Djemaa el-Fna:lle
Kuvat otettu aamulla, väkimäärä taitaa olla aikalailla minimissään ja äänitasokin aika hillittyä. Tämän torin poikki kuljettiin joka ikinen päivä vähintään pariin otteeseen. Kannattaa muuten olla varovainen Henna-tatuointeja tarjoavien suhteen. Olin lukenut, että he voivat tarttua käteen ja tehdä väkisin jotain "ilmaiseksi". Näitä hunnutettuja naisia tuli vastaan aivan joka kerta torilla ollessa ja kerran eräs yritti tarttua kädestä kiinni, mutta vetäisin äkkiä käden pois ja jatkoin vaan matkaa. Huusi perään vielä että "for free".. joop, no se siitä. Kaikenlaisia kaupustelijoita riittää, siihen voi varautua. Tekohampaatkin voit saada halavalla..😀.
Kharbouch-moskeijan torni sieltä erottuu
Päiväsaikaan aukiolla on käärmeenlumoajia. Vaikka paikat tunnistaa musiikista kun lumous on käynissä, kannattaa kuitenkin katsella vähän jalkoihinsa kävellessä. En viitsinyt kuvata, luultavasti oilisi joutunut maksumieheksi. Ja ne riimun päässä olevat apinat, vai marakatit.😓 Niiden kohtalo todella suretti. Kyllä niitä herkästi yritettiin saada ihmisten harteille ja maksua sitten siitä. No, kaikkea ei vaan voi ymmärtää.
Hedelmämehukojuja
Park Lalla Hasna
Sitten jälleen baanalle. Itse asiassa tarkoitus oli mennä Le jardin Secret-puutarhaan, mutta jotenkin olin lukenut karttaa väärin ja jäimmekin sitten tähän Koutoubia-moskeijan takana sijaitsevaan puutarhaan. Eipä siinä, hienohan se oli tämäkin ja kaikenkukkuraksi saimme vielä erään tapahtuman johdosta lopulta aikamoiset naurut.
Kotoubia-moskeija.
Ja mitäs tässä tapahtuu...
#jymäytys
Ennen reissua ajattelimme että ainakaan meitä ei nyt kukaan jymäytä!! Kuinkas kävikään, huijaus numero 1 tapahtuu juuri tässä. olin puskia kuvailemassa, kun tämä lyhyenläntä kaveri tässä alkoi jututtamaan Pasia keksien kera. Kuinka tämä herra olikaan vaikuttanut niin vilpittömältä ja aidolta ja jotenkin sympaattiselta. Hän ihan ilmaiseksi tarjosi keksiä. Ensinnäkin, sääntö numero 1. Älä missään tapauksessa koskaan tuolla syö mitään mistä et ole aivan varma!! Ja tottahan me tämän tiesimme, mutta siinä me sitten yllättäen mutustelimme tämän sympaattisen miehen tarjoamia keksejä😂. Sitten kun aloimme tehdä lähtöä, eivät keksit enää "yllättäen" olleetkaan ilmaisia. 200 dirhamia kaveri niistä pyysi. No, Pasi kaivoi setelin taskustaan miehelle. Kaveri sai setelinsä ja kinusi vielä lisää. Siihen jo sanoin, että tämä riittää. Ukko lähti lätkimään ja Pasi rupesi katsomaan, että olihan antanut kuitenkin vain 20 dirhamia eikä 200. Kuinka ollakaan, käppänä olikin saanut sievoisen voiton, 200 dirhamia, eli 20 euroa!! Siinä se, ensimmäinen huijauksemme. Loput kekseistämmekin päätyivät roskikseen. Lopun päivää sitten pelkäsimme jonkun karmean vatsataudin iskevän, näin ei onneksi käynyt.
Atlas-vuoret siintää takana.
Earth Cafe
Tämä Earth Cafe sijaitsee saman kadun varrella, kuin Henna Art Cafe.
Aukiolta tullessa ravintolan kyltti näkyy kapealla kujalla, oikealla.
Sisustuksesta tykkäsin tosi paljon. Karkea toteutus, mutta värit äärimmäisen hienot. Tilattuamme sapuskat kiipesimme aivan yläkerrokseen odottelemaan. Ruoka oli ihan hyvää, mutta joku erikoinen mauste tunki liikaa läpi. Juomaksi otin punajuuri-inkivääri-appelsiinijuomaa. Se oli superhyvää! Hintataso jälleen korkea, samaa luokkaa kuin Hennas Art Cafe:ssa.
Queliz
Tuk tuk kyytiä
Illasta päätimme lähteä vielä käymään uuden kaupungin puolella. Otimme torin hotellinpuoleiselta laidalta tuk tuk-kyydin. Hotellin respasta kerrottiin, että luvan liikennöidä tuk tukeilla saavat ainoastaan jollain lailla vammaiset henkilöt. Tuk tukit ovat todella pieniä mopoautoja, joita on ulkonäöltään moneen lähtöön. Tämä meidän ensimmäinen oli varustettu komealla valaistuksella. Monenkirjavat valot kiersivät koko autoa. Kuljettajalla on oma koppi ja takana on kaksi penkkiä.
Komea on ilme sisältä myös
Hinta kannattaa tarkastaa etukäteen kuskilta. Kerran yritin päiväsaikaan tinkaista hintaa alaspäin, mutta kyllä se 50 dirhamia eli 5 euroa taitaa olla aivan vakio. Matka aukiolta Quelizin kaupunginosaan on vajaat 3 kilometriä. Parempiselkäinen olisi varmasti kävellytkin, mutta tässä vaiheessa päivää se ei ollut enää vaihtoehto.
Tämä Quelizin kaupunginosa on aivan toista maata kuin Medina ympäristöineen. Laatoitettua aukiota löytyy, on länsimaisia kauppoja ja ravintoloita ym. Ruoka ravintoloissa on tuolla huomattavasti halvempaa. Sanotaanko, että ainakin puolet edullisempaa. Oltiin juuri syöty, eli ei nyt ollut tarvetta käydä syömässä. New Yorkerin liikkeessä poikkesin sisällä, mutta siellä taas hintataso on aivan sama kuin Suomessa. Olimme aika myöhään tuolla liikenteessä ja liikkeet olivat jo suurelta osin kiinni. Juurikaan katseltavaa täältä ei löytynyt. Otimme ihan normaalin taksin alle ja hurautimme hotellille. Hinta se sama 50 dirhamia.
Fiiliksiä Djemaa el F-Na:lla
Jäimme ennen aukiota pois kyydistä ja kävelimme sen poikki. Kyllä sieltä löytyy kaikenlaista toimintaa. Täällä paikalliset eivät pidä siitä että heitä kuvataan. Siksi en juurikaan viitsinyt kuvailla, vaikka kuvattavaa olisi ollut mielin määrin. Oli useita "soittorinkejä" Soittajat rumpuineen olivat ringin keskellä ja ympärille oli koottu tuoleja, johon sai mennä kuuntelemaan ja katselemaan esitystä (useinkin soitto oli jo käynnissä ja kaikki istuma- ja seisomapaikatkin viety, ettei ringin sisälle nähnyt mitään) Kolehtia tietenkin oli tarkoitus kerätä. Kaikenlaista viritystä löytyi. Äänimaailmat vaihtuivat aina paikasta toiseen siirtyessä. Esimakua tästä muuten saat kun katsot yllä olevan tuk tuk-videon.
"ongitetaan" pulloa.
Lyhtykauppaa.
Tämän kierroksen jälkeen jälleen hotellille. Vielä yksi kokonainen päivä edessä.
Shoppailua soukeilla, eli markkinoilla
Marrakech on todellakin shoppailijan mekka, mutta heikkohermoiselle ei välttämättä paras mahdollinen ostoskohde😄 Hermoja todellakin vaaditaan tinkimiseen. Aloita aina riittävän matalalta, myyjät oikeasti nostavat hinnat huomattavan korkeaksi, niissä on kyllä reilusti tinkivaraa. Soukeilla shoppailevat niin turistit kuin paikalliset asukkaat, löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Itse ostin varta vasten laukkupaikan koneeseen, ettei vaan jää harmittamaan kun tänne saakka tullaan. Laukku oli kotiin lähtiessä todellakin täynnä!
Historiaa
Kaupankäynti on alunperin lähtenyt Arabialaisista markkinoista ja tarkoitettu nimenomaan paikallisille asukkaille. Marrakech on sijainnut hyvien kulkureittien varrella ja kulkukauppiaita on tullut kaupunkiin tekemään kauppaa. Alkujaan keskeisellä paikalla jo tuolloin sijainnut Djemaa el-Fna-aukio toimi kauppapaikkana. Kun asukasmäärä kasvoi, Soukeja alettiin perustaa lähemmäs ihmisten asuinpaikkoja ja näin ne levisivät laajemmalle. Käsityöläisten osuus kaupungissa kasvoi. Käsityöläiset alkoivat perustaa omia putiikkejaan lähelle työpistettään. Ja näin Arabialaismarkkinoista on kasvanut äärettömältä tuntuva pikkuruisten kauppojen alue.
Soukien kiertämiseen on tosiaankin mahdollista saada opas. Varmasti ihan järkevää, jos pystyt kiertelemään loputtomia kujia ilman suurempia taukoja pitkän rupeaman. Näin varmastit näät enemmän ja toisaalta jos sinulla on jotain tiettyä ostettavaa mielessä, sinut osataan ohjata oikeille Soukeille. Monet Soukit löytyvät nimellä kartasta. Netistä löytyy Marrakechin shoppailuoppaita, ei kun tutustumaan!
Rumpukaupoilla. Tämän liikkeen osoitteen Pasi oli katsonut kartasta etukäteen, Rue Kennarin varrella (Rue Kennarin ja Rue Debachin risteys suunnilleen). Rummulle oli käyttöä heti samana iltana The Sorjosten videolla. Hinta taisi olla lopulta 250 dirhamia, pyynti oli 400. Todella mukava kaveri tämä myyjä. On kuulemma käsintehty tuo hänen käsissään pitelemä rumpu. Se lähti lopulta mukaamme. Kitaratkin olivat muuta toista kuin ne turisteille kaupattavat värikkäät tekeleet.
Ostoskujia, (siis todellakin kujia, sillä tiet siellä ovat todellakin kapeita) on loputtomasti. Meidän loman näimme vain murto-osan kaikesta siitä tarjonnasta. Jos majoituksesi on Djemaa el F-na:n lähistöllä, olet shoppailutaivaan keskiössä. Liikkeet ovat pieniä ja aina tulee jotain mielenkiintoista vastaan. Kävimme yhdessä antiikkiliikkeessä, mutta hintataso siellä oli niin korkea, että ei oikein meidän matkabudjetilla kovin pitkälle pötkitty. Antiikki on huomattavasti kalliimpitasoista kuin meillä.
Väriä, väriä, väriä.. Paljon ihania kirkkaita värejä. On mausteita, kankaita, lyhtyjä, keramiikkaa, nahkatuotteita, ihan mitä vaan. Kaikkialta tuntuu löytyvän jotain mielenkiintoista. Jos osoitat pienintäkään kiinnostusta jotakin tuotetta kohtaan, myyjä aivan varmasti hyökkää kimppuusi. Ei tullut mieleenkään että sinne jäisi hypistelemään, jos ei todella vakavissaan ole ostoaikeissa.
Ihania, ihani lyhtyjä..Pari ostin kotiinkin, enempää ei matkalaukkuun mahtunut. Tällaisia vastaavia lyhtykauppoja on kymmeniä Marrakechissa.
Tämän tuotteen funktio ihmetyttää edelleen.. Ontto sisältä, osa tällaisia ruskeita, osa värikylläisiä. Kertokoon, ken tietää.
Romukauppaa Rue Boutouille. Siinä kaveri kiillottaa mun ostamaa aarretta.
Lataa ihmeessä puhelimeesi Googele maps tai vastaava jo koto-Suomessa. Etenkin Soukeilla eksyy todella helposti, kaikkialla näyttää samanlaiselta. Karttasovellus pelastaa pinteestä.
Djemaa el F-Na
Rakennusten alaosissa liikkeitä ja ylhäällä ravintoloita. Aukion laitaa.
Hotellia kauemmaksi ei olisi kyllä tarvinnut mennä, parin askeleen päässä oli turisteille shoppailtavaa tarjolla.
Ovesta astuessa vasemmalla..
Ja oikealla..
Mehumyyjä.
Päivä 2
Aamupalalla taas käyntiin
Suunnitelmana oli käväistä alkuun Soukeille ja sitten ihastelemaan Jardin Majorellen maagista puutarhamaailmaa. Kävimme hakemassa jo yllä mainitun rummun illan soittosessioon ja lyhyen kierroksen jälkeen otimme aukiolta jälleen tuk tukin ja hurautimme kohteeseen.
Jardin Majorelle
Puutarha sijaitsee lähellä vanhaa kaupunkia, Quielizin alueella. Sen on luonut ranskalainen maisemamaalari Jacques Majorelle vuonna 1923. Puutarhakokonaisuus on levittäytynyt kahden hehtaarin alueelle. Puutarhasta puhutaan Yves Saint Laurentin puutarhana. Hän osti kompleksin vuonna 1980 kumppaninsa Pierre Bergen kanssa vuonna. Puutarha oli heidän omistuksessaan Yves Saint Laurentin kuolemaan saakka 2008. Perimmäisestä nurkasta löytyy muistomerkki, jonne hänen tuhkansa on myös ripoteltu.
Puutarhaan on koostettu erilaisia kasvikokonaisuuksia yhteen. Siellä kävellessä mielen valtaa ihmeellinen rauha. Turisteja on jonoksi saakka, mutta ei kuitenkaan liikaa. Matka jatkuu puutarhan ympäri pitkin kiemurtelevaa polkua.
Hetki paratiisissa. Pääsymaksu puutarhaan on 70 dirhamia.
Atlas-vuoret
Kierroksen jälkeen otimme taksin ja ajoimme Menara Mall-tavarataloon. Ylimmästä kerroksesta löysimme oikein kunnon ravintolamaailman ja mitkä huikeat näköalat Atlas-vuorille!!
Mahtavan päivän ilta
Asterix ja Obelix kiinnostaa aina, mutta seuraaminen oli hiukan huteraa kun tuo ranskan kielen osaaminen puuttuu..
The Sorjosten Marrakechin videotaltionti nauhoitettiin hotellin terassilla tänä samaisena iltana. Tsekkaa YouTubesta.
Päivä 3
Koittaa viimeinen lomapäivä. Lento lähtee vasta kuuden jälkeen illasta, mutta huone täytyy luovuttaa jo tietenkin puoliltapäivin. Shoppailukiintiö oli vielä vajaana. Söimme aamiaista ajoissa ja eikun matkaan. Aamupäivästä tulikin sitten yllätyksellisempi mitä osasimme odottaa... Päädyimme ns. ketjujohdatuksen "uhreiksi". Olimme jo alkujaan vähä kaikonneet normaalilta turistireitiltä ja pyyteettömän ystävällisesti meidät ohjailtiin pois asuinalueelta kohti ostoskujia. Siinä huumassa sitten läksimme hetken kuluttua johdateltavaksi...
Juttu meni siis näin: Eräs kaveri vinkkasi meille että jossain vartin matkan päässä pidetään tänään viimeistä päivää berberimarkkinoita. Berberit siis ovat tulleet myymään vuorilta tuotteitaan ja markkinat päättyvät tänään. No, mehän ajattelimme että mikä tilaisuus ja kun vielä saattajakin löytyi niin mikäpä ettei.
Saattaja
Meille kerrottiin, että tämä kaveri on menossa kotiinsa ja ystävällisesti opastaa perille. Näytti ja tuntui jälleen todella vilpittömältä ja kyllä hän jossain vaiheessa sanoikin että koti on tässä ja jätti pyörän siihe, neuvoi meitä kuitenkin vielä eteenpän ja alkoi tulla fiilis että mihinkähän tässä joudutaan, matka tuntui jo pitkältä.
On vileä aikainen aamu, turut ja torit on tyhjillään
No, monen mutkan kautta olimme "kohteessa" ja meidät esiteltiin jälleen uudelle miehelle. Kaveri tumppas meille samointein minttuniput käteen ja hetken päästä selvisikin miksi, oltiin nahkan käsittelyn ytimessä. Haju oli aikas tuhti!
Nahkan jatkokäsittelyä.
Kesäisin altaat ovat värikkäiden nesteiden täyttämiä.
Seuraavaksi sitten yllätys, yllätys nahkakauppaan. Sielläkin niin ystävällisesti esiteltiin nahkatuotteita ja että katselkaa rauhassa vaan jne. jne. ja tähän se ketju sitten loppui. Nyt oli pakko jo sanoa, että anteeksi nyt vaan, on jo kiire takaisin ja alettiin tehdä lähtöä. Ja sitten oli maksun aika. Kaveri, joka esitteli meille sitä nahkan käsittelyä, pyysi käsi ojossa 200 dirhamia. Sanoi suoraan, että kun meille oli niin moni esitellyt paikkoja, kaikille, täytyy maksaa. Huoh, no, ei ollut pienempää rahaa kuin se 200, joten tyrkkäsin sen kouraan ja läksimme kävelemään takaisin. Siinä ukko vielä viittoi että seuratkaa nuorta poikaa (joka opasti kahdelle ilmeisesti saman kokeneelle turistille tietä pois) Jättäydyttiin selvästi taa, ettei vaan nyt enää mitään pyydetä. Ilman karttasovellusta olisi kieltämättä ollut hankala löytää takaisin. Soukit olivat nimittäin heränneet eloon ja alue näytti yllättäen täysin erilaiselta.
Ja niin joo.. ne berberimarkkinat, ei niitä sitten tainnut ollakkaan. Älkää siis todellakaan uskoko kaikkea, mitä teille tuolla puhutaan, vaikka vaikuttaisi kuinka uskottavalta.
Paluumatkalla teimme vielä vähän ostoksia ja kerkisimme ajoissa hotellille.
Uloskirjauduttuamme läksimme käymään pizzalla paikallisessa Napolissa (ks. facebookista Pizzalla Napolissa-sivustomme) ja sieltä tullessamme jäimme vähän vielä shoppailemaan, aukion toiselle laidalle.
Sen pituinen se. Oli kyllä mahtava reissu, ei voi muuta sanoa. Kyllä näin minilomallakin näköjään ehtii aika paljon ja kokemusten nälkäkin jäi vielä. Seuraavaa reissua jälleen odotellessa....
Kommentit
Lähetä kommentti