Keppikävelyä Enpä olisi viikko sitten uskonut, että jälleen sitä konkataan näin kesän alun kunniaksi kepeillä. Voi hyvää päivää mikä tuuri! Lauantaina meillä oli Pasin kanssa menossa se porrasprojekti ja kesken kaiken portaita alas astuessani oikeassa jalkaterässäni napsahti. No, eihän se kävely enää sitten onnistunutkaan normaalisti ja kipu ei tuntunut hellittävän. Maanantaina könköttelin työterveyteen, jalka kuvattiin ja murtumahan siellä oli. Rasitusmurtuma lukee lääkärin kirjoittamassa todistuksessa. Saikkua kaksi viikkoa. Voin kertoa että otti päähän. Ei taas auttanut muu kuin rauhoittua olemaan aloillaan. Paikallaan olo on todella vaikeaa. Muistissa ovat edelleen kolmen vuoden takaiset fiilikset kun jouduin olemaan levossa Jonesin murtuman (jalkaterässä) takia monta viikkoa. Itse asiassa tapaturma tapahtui samoihin aikoihin tuolloin vuonna 2011. Toivon todellakin pääseväni tällä kertaa vähemmällä. Koska en nyt pääse normaalisti liikkumaan, selkä tuntuu tekevän täyden stopin...