Luonto keväästä kesään, osa 2: Peltojen vierailijat, kurki, töyhtöhyyppä, räkättirastas, kuovi, joutsen, valkohäntäpeura ja rusakko
Kevään koittaessa Pirkanmaan peltoaukeilla käy kova kuhina. Kevään muuttajat ovat pysähtyneet syömään pelloille ja jotkut linnut jäävät myös pesimään sinne. Ja toki lintujen lisäksi pelloilla ruokailee ja pesii muitakin eläimiä. Lähtekäämme tutustumaan näihin peltojen vierailijoihin. Itseoikeutetusti matka lähtee käyntiin kevään odotetusta pitkäkaulasta, kurjesta.
Kurkia on vanhan kansan parissa kunnioitettu monistakin syistä. Niitä on pidetty haltijoiden uskottuina lintuina ja niiden on uskottu kantavan kivipiirassa etelästä kultakimpaleita ja jalokiviä. Suomessa kurkia on harvemmin syöty, Virossa on tiettävästi harrastettu kurkijahtia.
Jos kurki on tullut epätavallisen lähelle ihmisasumusta, sitä on pidetty kuoleman enteenä. Ennen nykyaikaisen tieteen syntyä kurkia ja haikaroita pidettiin sukulaisina. Virossa onkin aikoinaan aiheuttanut kattohaikaroiden levittäytyminen maahan asumusten välittömään läheisyyteen pelkoa ja sekaannusta.
Kurki esiintyy pesimälintuna koko maan laajuudella. Palaa Suomeen suurissa äänekkäästi auramaisissa parvissa maalis-toukokuussa Pohjois-Afrikasta, Lähi-Idästä sekä Kaakkois- ja Lounais-Euroopasta. Jokakeväinen odotettu näky pelloilla muuton aikaan. Ne viihtyvät hyvin vilja-, rypsi- ja perunapelloilla. Suomessa ylivoimaisesti suosituin levähdyspaikka on Vaasan lähistöllä sijaitseva Söderfjärdenin 2300 hehtaarin suuruinen peltoaukea. Syksyisin siellä voidaan tavata kurkia jopa 10 000 yksilöä.
Lähteet: Luontoportti, Wikipedia, Luontoliitto kevätseuranta, Tiede-lehti artikkeli 4/2010
Kuuluu kurmitsat-heimoon ja se taas kuuluu kahlaajalintujen lahkoon. Maailmanlaajuisesti kurmitsojen heimoon kuuluu lähes 70 lajia, suomalaisista lajeista työhtöhyypän lisäksi esimerkiksi pikkutylli.
Suomalaiset töyhtöhyypät talvehtivat Länsi-, Etelä-, ja Lounas-Euroopassa. Saapuu ensimmäisten muuttolintujen mukana Suomeen jo maaliskuussa. Päivämuuttaja.
Pesii laajoilla peltoaukeilla, laitumilla, märillä nevoilla, kosteikoilla ja rantaniityillä. Tekee pesänsä laakeaan syvennyksen maahan. Käyttää niukasti pesäaineksia. Munii huhtikuussa 4 munaa ja molemmat emot hautovat 20-29 vrk. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät ravintonsa itse jo hyvin pieninä.
Entistä voimakkaammat kevätpeltojen muokkaukset ovat aiheuttaneet hyyppäkantojen taantumista. Pesät tuhoutuvat ja tehokkaan salaojituksen vuoksi peltoaukeat jäävät suojattomiksi. Myös maapetojen (esim. kettu ja supikoira) runsastuminen on vähentänyt pesinnän onnistumista. Pesimäkannaksi on arvioitu 70-120 000 paria. Rauhoitettu.
Syysmuutto alkaa jo varhain kesäkuussa. Silloin pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet parit muuttavat pikkuparvissa lounaaseen.
Lähteet: Luontoportti, yle.fi artikkeli 26.4.2017, Kaleva-lehti kolumni 20.6.2008, Wikipedia
Kuvat: Teija Sorjonen
Kaikkihan me tunnemme räkättirastaan, tämän puutarhoista marjojamme rosvoavan tihulaisen. Jos ei muuten, niin vähintäänkin "räkättävän" äänen perusteella. Oheisen yksilön bongasin pellolta, keväällä on vielä etsittävä muualta ruokaa syötäväksi.
Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa ja palaa Suomeen huhti-toukokuussa. Hyvinä marjavuosina voivat myös talvehtia Suomessa.
Pesii puussa sekametsien reunoilla harvana yhdyskuntana. Munii huhtikuussa 3-7 munaa. Vain naaras hautoo (11-14 vrk). Pesii lähes koko Suomessa, pesimäkannaksi on arvioitu 1-2 miljoonaa paria. Rauhoittamaton suurimman osan vuodesta.
Lähteet: Luontoportti
Kuva: Teija Sorjonen
Vanha kansa tiesi varoittaa: "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle" Kuovi on vanhalta nimeltään isokuovi. Se on Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu. Kuovi suosii laajoja peltoaukeita, joilla se voi pesiä ja kasvattaa poikasensa. Etelä-Pohjanmaalla laajat peltoaukeat, suot ja rantaniityt tarjoavat kuoville oikein otollisen elinympäristön. Pesii painanteeseen. Esiintyy Suomessa yleisimmin Oulun ja Pohjois-Karjalan korkeudelle saakka. Puuttuu täysin Tunturi-Lapista.
Kuovi on kurppiin kuuluva kahlaaja. Se on suurikokoisin kahlaajalajimme. Naaras on koirasta kookkaampi. Naaraan nokka on myöskin pidempi kuin koiraan tai nuoren linnun.
Talvehtii Länsi-Euroopassa ja palaa Suomeen huhti-toukokuussa. Keväällä uros ilmaisee pesimäreviirinsä huilumaisella lurituksellaan. Voimakkaat kutsu- ja soidinäänet kiirivät koko pesimäkauden ajan yli peltoaukeiden.
Munii huhti-toukokuussa neljä munaa ja molemmat emot hautovat. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät ravintoa itse jo hyvin nuorina. Naarailla on takaisin lähtö aikaisin, niiden syysmuutto alkaa jo touko-kesäkuun vaihteesta alkaen. Koiraat ja nuoret linnut jäävät vielä hetkeksi, niiden muuttoajankohta on heinä-elokuussa.
Hankkii ravintonsa pääasiassa matalasta vedestä ja rannasta. Käyttää ravintonaan hyönteisiä, lieroja, äyriäisiä ja marjoja.
Rauhoitettu Suomessa. On yksi kolmesta meillä tavattavasta, silmällä pidettäväksi luokitellusta lintulajista.
Lähteet: Luontoportti, Yle artikkeli 9.7.2004, Wikipedia
Ja kuinkas ollakkaan, näiden joutsenten mukana oli sulassa sovussa kaksi valkoposkihanhea.
Tänä keväänä on näitäkin valkohäntäkauriita, eli valkohäntäpeuroja näkynyt pelloilla todella suuria määriä. Kun ilta alkaa vähän hämärtyä, ilmestyvät nämä ketterät hirvieläinlajiin kuuluvat valkohäntäiset söpöläiset peltojen reunoille evästämään. Valkohäntäpeuroja on nyt enemmän kuin koskaan ennen, lähes 100 000 yksilöä, mutta pienestä se aikanaan lähti.
Suomeen valkohäntäpeura on tullut amerikasta, se on ihmisen siirtämä vieraslaji. Laji tuotiin Suomeen 1930- ja 1940-luvulla. Koko kanta polveutuu alle kymmenestä Suomeen tuodusta yksilöstä. Ensimmäiset valkohäntäpeurat tuotiin Laukon kartanoon Vesilahdelle vuonna 1934 (neljä naarasta ja yksi uros, Tilda, Jenny, Fanni, Soki ja Uros). 1937 syntyi kaksi vasaa. Paikallinen nimi onkin laukonpeura.
Tekee pesänsä avoimen maaston tiheän kasvillisuuden sekaan. Kaivaa pesäsyvennyksen noin 10 cm syvyiseksi. Kohta on tavallisesti sellainen, josta näkee helposti ympäristöön. Tekee usein kolme pesuetta vuodessa. Rusakko voi risteytyä metsäjäniksen kanssa.
Kuvat: Teija Sorjonen / Canon EOS 77D, tamron sp 150-600mm f/5-6.3 di vc usd
Seuraavassa osassa lähdemme jälleen vesille ja tutustumme seuraamiemme Naarlahden lintujen poikasia.
Kurki
 |
| 5.5.2019. Yleisväritys on harmaa. Poskilla ja kaulan sivuilla valkoinen juova. Päälaen takaosassa on punainen laikku. Harmaahaikara on samaa kokoa kurjen kanssa, mutta erotat kurjen harmaahaikarasta kurjen tuuhean pyrstöröyhelön avulla. Koivet ovat mustat ja silmän värikalvo punainen. |
 |
| 22.4.2019. Tässä kuvassa näät päälaen takaosassa olevan punaisen laikun. Olen kuvatessa tarkkaillut kurkea pariin otteeseen aika läheltä autosta käsin ja kurki todellakin on lähes kokoajan nokka maassa. Ruokaa on saatava. |
Kurkia on vanhan kansan parissa kunnioitettu monistakin syistä. Niitä on pidetty haltijoiden uskottuina lintuina ja niiden on uskottu kantavan kivipiirassa etelästä kultakimpaleita ja jalokiviä. Suomessa kurkia on harvemmin syöty, Virossa on tiettävästi harrastettu kurkijahtia.
Jos kurki on tullut epätavallisen lähelle ihmisasumusta, sitä on pidetty kuoleman enteenä. Ennen nykyaikaisen tieteen syntyä kurkia ja haikaroita pidettiin sukulaisina. Virossa onkin aikoinaan aiheuttanut kattohaikaroiden levittäytyminen maahan asumusten välittömään läheisyyteen pelkoa ja sekaannusta.
 |
| Kurkiaura Naarlahden yllä (Siuro) 21.4.2019. Kurkiauran tunnistaa helposti. Kurki on iso lintu, joka lentää kaula pitkänä, roikottaa jalkojaan suorana perässään ja lyö siivillään harkitun rauhallisesti. Jo ennen kuin näät auran, ääni kantautuu hyvin korviisi. V:n muotoisessa aurassa voi parhaimmillaan olla satoja lintuja. Auran kärjessä lentävää vaihdellaan. |
Kurki esiintyy pesimälintuna koko maan laajuudella. Palaa Suomeen suurissa äänekkäästi auramaisissa parvissa maalis-toukokuussa Pohjois-Afrikasta, Lähi-Idästä sekä Kaakkois- ja Lounais-Euroopasta. Jokakeväinen odotettu näky pelloilla muuton aikaan. Ne viihtyvät hyvin vilja-, rypsi- ja perunapelloilla. Suomessa ylivoimaisesti suosituin levähdyspaikka on Vaasan lähistöllä sijaitseva Söderfjärdenin 2300 hehtaarin suuruinen peltoaukea. Syksyisin siellä voidaan tavata kurkia jopa 10 000 yksilöä.
Pelloilta kurki siirtyy soille ja rantaniityille pesimään. Pesintä järvien ja merenlahtien ruoikoissa on lisääntynyt kokoajan. Kun ne saapuvat pesintäpaikoille, alkavat soidinmenot. Kurjet muodostavat elämänikäiseisen parisuhteen. Ne alkavat pesiä vasta 4-6-vuotiaina. Pesä rakennetaan maastoon suon tai ruoikoin vaikeapääsyisimpään kolkkaan, mm. korkeakasvuiseen ruoikkoon. Munii jo huhtikuun loppupuolelta alkaen 1-3 munaa. Molemmat puolisot hautovat yhteensä yli 4 viikkoa. Syövät pesimäaikaan erilaisia pikkueläimiä, hyönteisiä ja sammakoita, syksymmällä siirtyvät kasvisravintoon.
Soidinmenoja
 |
| Soidinmenoja 19.4.2019. Tanssahtelua, toitotusta, kumartelua ja hypähtelyä. Päästiin Pasin kanssa tätä onnekkaasti seuraamaan tätä seremoniaa eräällä ajelureissulla täällä Siuron lähistöllä. |
On Pohjois-Pohjanmaan maakuntalintu. Kurki on aiheena Tervolan vaakunassa. Elinvoimainen, rauhoitettu Ahvenanmaata myöden. Määrä kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana, kannaksi arvioitu 40 000 paria.
 |
| Tervolan vaakuna (Wikipedia) |
Kuvat: Teija Sorjonen
Töyhtöhyyppä
 |
| 5.5.2019 |
Töyhtöhyyppä on vakiintunut Suomen pesimälajistoon 1800-luvun lopulla. Etelä-Ruotsissa tiedettiin odottaa märkää kevättä ja kesää kun töyhtöhyyppä muni munansa korkealle paikalle ja kuivaa kun se normaalisti muni painanteeseen. Sörmlantilaisen uskomuksen mukaan hyypän sydän vasemmassa saappaassa tuotti onnea. Jos töyhtöhyypän pesästä löysi monivärisen kiven, tapahtui kummia; Kiven kantaja muuttui näkymättömäksi.
Että tällaista tarustoa.. Suomessa ei ainakaan Kaleva-lehden artikkelin mukaan tunneta juurikaan uskomuksia töyhtöhyypästä.
Kuuluu kurmitsat-heimoon ja se taas kuuluu kahlaajalintujen lahkoon. Maailmanlaajuisesti kurmitsojen heimoon kuuluu lähes 70 lajia, suomalaisista lajeista työhtöhyypän lisäksi esimerkiksi pikkutylli.
Suomalaiset töyhtöhyypät talvehtivat Länsi-, Etelä-, ja Lounas-Euroopassa. Saapuu ensimmäisten muuttolintujen mukana Suomeen jo maaliskuussa. Päivämuuttaja.
Pesii laajoilla peltoaukeilla, laitumilla, märillä nevoilla, kosteikoilla ja rantaniityillä. Tekee pesänsä laakeaan syvennyksen maahan. Käyttää niukasti pesäaineksia. Munii huhtikuussa 4 munaa ja molemmat emot hautovat 20-29 vrk. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät ravintonsa itse jo hyvin pieninä.
Entistä voimakkaammat kevätpeltojen muokkaukset ovat aiheuttaneet hyyppäkantojen taantumista. Pesät tuhoutuvat ja tehokkaan salaojituksen vuoksi peltoaukeat jäävät suojattomiksi. Myös maapetojen (esim. kettu ja supikoira) runsastuminen on vähentänyt pesinnän onnistumista. Pesimäkannaksi on arvioitu 70-120 000 paria. Rauhoitettu.
Syysmuutto alkaa jo varhain kesäkuussa. Silloin pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet parit muuttavat pikkuparvissa lounaaseen.
Kuvat: Teija Sorjonen
Räkättirastas
 |
| Räkättirastas 5.5.2019. Keväällä kelpaavat madot, etanat, hyönteiset ja hämähäkit. |
Kaikkihan me tunnemme räkättirastaan, tämän puutarhoista marjojamme rosvoavan tihulaisen. Jos ei muuten, niin vähintäänkin "räkättävän" äänen perusteella. Oheisen yksilön bongasin pellolta, keväällä on vielä etsittävä muualta ruokaa syötäväksi.
Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa ja palaa Suomeen huhti-toukokuussa. Hyvinä marjavuosina voivat myös talvehtia Suomessa.
Pesii puussa sekametsien reunoilla harvana yhdyskuntana. Munii huhtikuussa 3-7 munaa. Vain naaras hautoo (11-14 vrk). Pesii lähes koko Suomessa, pesimäkannaksi on arvioitu 1-2 miljoonaa paria. Rauhoittamaton suurimman osan vuodesta.
Lähteet: Luontoportti
Kuva: Teija Sorjonen
Kuovi
 |
| Kuovi Kuljuntien varrella pellolla evästämässä 5.6.2019 |
 |
| Kuovi pellolla 21.4.2019 |
Kuovi on kurppiin kuuluva kahlaaja. Se on suurikokoisin kahlaajalajimme. Naaras on koirasta kookkaampi. Naaraan nokka on myöskin pidempi kuin koiraan tai nuoren linnun.
Talvehtii Länsi-Euroopassa ja palaa Suomeen huhti-toukokuussa. Keväällä uros ilmaisee pesimäreviirinsä huilumaisella lurituksellaan. Voimakkaat kutsu- ja soidinäänet kiirivät koko pesimäkauden ajan yli peltoaukeiden.
 |
| Kuovi Kuljuntien varrella 5.6.2019 |
 |
| Iltahämärän koittaessa, jänöjussi ja kuovi evästämässä pellolla. 4.5.2019. |
Rauhoitettu Suomessa. On yksi kolmesta meillä tavattavasta, silmällä pidettäväksi luokitellusta lintulajista.
Lähteet: Luontoportti, Yle artikkeli 9.7.2004, Wikipedia
Laulujoutsen
Tänä keväänä laulujoutsenia on näkynyt runsain määrin pelloillamme ja sulapaikoilla. Siirtyy toki pesimään vesistöjen ääreen, mutta vierailee pelloilla ravinnonhaussa. Lisää laulujoutsenesta aiemmassa postauksessani: https://tepander.blogspot.com/2019/05/naarlahden-kaislikossa-suhisee-part-3.html.
Pellolla ruokailemassa 13.5.2019.
Valkohäntäpeura
Tänä keväänä on näitäkin valkohäntäkauriita, eli valkohäntäpeuroja näkynyt pelloilla todella suuria määriä. Kun ilta alkaa vähän hämärtyä, ilmestyvät nämä ketterät hirvieläinlajiin kuuluvat valkohäntäiset söpöläiset peltojen reunoille evästämään. Valkohäntäpeuroja on nyt enemmän kuin koskaan ennen, lähes 100 000 yksilöä, mutta pienestä se aikanaan lähti.
Suomeen valkohäntäpeura on tullut amerikasta, se on ihmisen siirtämä vieraslaji. Laji tuotiin Suomeen 1930- ja 1940-luvulla. Koko kanta polveutuu alle kymmenestä Suomeen tuodusta yksilöstä. Ensimmäiset valkohäntäpeurat tuotiin Laukon kartanoon Vesilahdelle vuonna 1934 (neljä naarasta ja yksi uros, Tilda, Jenny, Fanni, Soki ja Uros). 1937 syntyi kaksi vasaa. Paikallinen nimi onkin laukonpeura.
Ajatus valkohäntäpeurojen tuomisesta Suomeen virisi pohjoiseen Minnesotan osavaltioon muuttaneiden suomalaisten keskuudessa. Tarinan mukan konsulina ollut Eino A. Aaltio olisi saanut idean maukkaan peurapäivällisen jälkeen. 1930-luvulla elämä oli Suomessa niukkaa ja muut isot riistaeläimet olivat lähes hävinneet Suomesta. Hirvikantakin oli tuhoutumisen partaalla. Amerikansuomalaiset halusivat lahjoittaa vanhalle kotimaalleen uuden riistaeläimen. Amerikansuomalaiset mahdollistivat kalliin kuljetuksen keräyksen turvin. Laukon kartanossa kauppaneuvos Haarlan valvovan silmän alla valkohäntäpeurat elivät tarkkojen säännösten mukaan rakennetussa aitauksessa ja vaihtelevassa maastossa vuoteen 1938 saakka. Peurat pääsivät karkuun puun painosta rikkoutuneesta aitauksesta. Urosta lukuunottamatta kaikki saatiin kiinni. Maatalousministeriö antoi tässä kohtaa luvan päästää loputkin maastoon. Nykyisin kanta on levinnyt koko eteläiseen Suomeen ja myös kartanon maillamailla elää satoja yksilöitä. Lue lisää valkohäntäpeurojen mielenkiintoisesta historiasta linkin takaa.
Käyttää ravintonaan monenlaista kasvisravintoa, kuten viljaa, jäkälää, heinää, puunkuorta, marjoja, järviruokoa.
Pirkanmaan maakuntaeläin.
Vertailun vuoksi kuva metsäkauriista. Sirompi ja väritykseltään vaaleampi ja tietenkin häntä on erilainen. Törmättiin tähän söpöläiseen tuolla peltojen poikki ajellessa. Harvemmin näitä tulee nähtyä, vaikka niidenkin kanta on aikalailla runsaslukuinen. Ensimmäinen tänä keväänä.
 |
| Metsäkauris 5.6.2019 |
Lähde: Luontoportti
Kuvat: Teija Sorjonen
Rusakko
 |
| Siurossa Knuutilan pellolla 4.6.2019. Voikukkaa. |
Toiselta nimeltään peltojänis. Rusakko on Suomen suurin jäniseläin. Naaras on hieman koirasta suurempi. On talvella hiukan vaaleampi kuin kesällä, mutta ei kuitenkaan niin valkoinen kuin metsäjänis. Juoksunopeus jopa 70 km/t. On metsäjänistä riippuvaisempi heinistä, ruohoista ja muista viherkasveista. Käyttää puuvartisia kasveja ja niiden kuorta vasta myöhemmin talvella ravinnokseen.
Rusakko levisi ilman ihmisen apua Aasian aroilta Eurooppaan ja Suomeen 1800-luvulla. Nykylevinneisyys on saavutettu 1970-luvulla.
 |
| Rusakon levinneisyys (Wikipedia). |
Rusakko suosii avointa maastoa, jossa on matalaa kasvillisuutta, kuten niittyjä ja viljelysmaita. Reviiriin laajuus on 25-300 ha.
 |
| Väijytys |
 |
| Katsotaan ny vähän |
 |
| Meniks se jo |
Tähän loppuun vielä Pasin kuvaama video Lehmon pellolta "Rusakkoralli"
Kuvat: Teija Sorjonen / Canon EOS 77D, tamron sp 150-600mm f/5-6.3 di vc usd
Seuraavassa osassa lähdemme jälleen vesille ja tutustumme seuraamiemme Naarlahden lintujen poikasia.
Kommentit
Lähetä kommentti