Paskiainen nimeltä välilevynpullistuma

Se salakavala niljake! Miksei se huuda, tai edes vinkkaa tullessaan. Tai no, kaippa se yritti, mutta ei tullut pieneen mieleenkään että vaarattomalta tuntuneet kipuilut pakaran alueella johtuivat kokoajan selän alimpien nikamien ongelmista! Nyt tätä riemua on kestänyt jo reilun kolmisen kuukautta. Onneksi edistystä on pikkuhiljaa alkanut tapahtua, eikä pahoja kipuja enää ole. Kipujen poissaolo tosin vaatii mm. istumisen ja kumartelun välttämistä. Eihän tämä kuolemaksi ole, mutta kyllä tässä näitä vaivoja on ollut ihan riittämiin ilman tätäkin.

Sinnikkyyttä vai tyhmyyttä

Syyskuussa oireeni alkoivat pahenemaan siten, että aamulla noustessani oikea pakara tuntui erittäin kipeältä ja sukkien jalkaan laitto oli hankalaa. Sain vaivoin ajettua työmaalle (n. 10 km). Oireet hävisivät päivän mittaan töissä kävellessäni. Yöllä oireet kuitenkin tuntuivat pahenevan pikkuhiljaa, en enää saanut kunnolla nukuttua ja hain lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä. Edelleen yritin sinnikkäästi käydä töissä vaikka työkuntoni taisi olla kaikkea muuta kuin priima.

Pikkuhiljaa alkoi myös tulla hermo-oireita jalkaan ja aamut muuttuivat entistä vaikeammiksi, puhumattakaan aamun työmatkasta. Myös nivusen alue kipuili. Sinnikkäästi vaan ajattelin että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, eihän tämä nyt mitään vakavaa voi olla! Lääkkettä huuleen vaan, kyllä se kipu siitä laantuu... Laantuihan se, ainakin välillä, mutta jalan hermo-oireet olivat huolestuttavia. Pari pahaa oikean jalan kramppauskohtausta tuli koettua. Koko hermo pakaran päältä isovarpaaseen asti oli järkyttävän kipeänä ja siinä ei auttanut muu kuin lähteä tuskissaan kävelemään. Alkumetrit raahasin jalkaa perässäni, mutta lopulta kipu alkoi hellittää. Eläissäni en ole kovempaa kipua kokenut! Näiden kokemusten jälkeen mies on pukenut minulle sukat ym. jalkaan ennen liikkeellelähtöä. Pahoilta krampeilta olen tämän avulla selvinnyt.

Tuomio

Minulla alkoi olla tunne, että selkä pitäisi magneettikuvata oireiden syyn selvittämiseksi. Yksityiseen magneettikuvaan minulla ei ollut kuitenkaan varaa ja kunnalliseen olisisin saanut jonottaa liian kauan. Nyt oltiin jo menossa lokakuun toisella puoliskolla. Sitten kuulin ystävältäni Tampereella sijaitsevasta uudesta työläisen kukkarollekin käyvästä yksityisestä lääkäriasemasta, nimeltään Cityterveys. Tutkin firman nettisivuja ja totesin hinnan sopivaksi minun kukkarolleni. Jokatapauksessa jotain oli tehtävä. Seuraavaksi hankin vaadittavan lääkärinlähetteen ja tilasin ajan lannerangan magneettikuvaukseen.

Muutaman päivän odottelin vastauksia ja vastausten saavuttua jouduin myöntymään ja hakemaan sairaslomaa työterveyslääkäriltä. Lausunnossa oli paljon tekstiä, josta en paljoa ensinäkemältä ymmärtänyt. Ymmärsin kuitenkin, että ainakin pullistuma siellä tuntui olevan. Ja sairaslomaa tuli... ja sillä tiellä tässä nyt edelleen ollaan.

L4-L5-välissä haitallisin muutos on protruusio (välilevyn laakea, leveäkantainen
pullistuma), joka painaa fasettinivelkystan kanssa L5-hermoa. L5-S1-välissä on sitten prolapsi, eli välilevytyrä. Löytyihän siletä myös rappeumaa, madaltumaa ja juurikanavan ahtautta ja skolioosi..jonka jo tiesinkin.

Esimerkkikuva

Tämä kuva havainnollistaa hyvin iskiashermon kipuilua. 

Elämä välilevyongelmien kanssa

Olen aina ollut aktiivinen liikkuja ja tottunut tekemään asioita fyysisesti. Nyt kun lähestulkoon kaikki on kiellettyä, ei tätä muutosta voi sanoa millään tapaa helpoksi. Ainut eteenpäin vievä asia on usko siihen, että vielä jokupäivä oireet häviävät ja pystyn taas jatkamaan elämääni. Kuvittelin alkuun, että tämähän menee kuukaudessa ohi ja palaan taas töihin mutta ei se niin helppoa olekaan. Nyt kun asiaa ajattelen, eihän toki pitkällä aikavälillä pikkuhiljaa kehittyneet viat voi parantua aivan hetkessä. Tuo minulla jo tiedossa ollut skolioosi on sitten yksi luku sinänsä. Tässä nyt olen sitten jälkeenpäin miettinyt, entä jos olisin tiennyt sen johtavan tällaisiin vaurioihin, olisinko osannut tehdä jotain toisin? Ehkä olisinin osannut, mutta kun tuo sydänhomman hoitaminen näin ylipäätään on vienyt kaiken huomion, kaikki muu tuntuu toissijaiselta eikä niin tärkeältä. No, nyt on asiat toisin ja tässä on opittu oikein kantapään kautta.

Kuntoutus

Koska lääkäri valitsi konservatiivisen hoitolinjan, ongelmaa hoidetaan nyt levon, sopivan liikunnan, asentojen hallinnan ja etenkin fysioterapian kautta. Fysiatrian erikoislääkäri laati kuntoutusta varten ohjelman ja nyt ollaan menossa vaiheessa 2/4. Sinnikkäät jalan säteilyoireet ovat hidastaneet kuntoutusta. Mutta eteenpäin olen päässyt, se on pääasia.

Fysioterapiaharjoitteiden tekeminen päivittäin, se on helppoa, mutta tuo asentojen hallinta arjessa, se vasta haasteellista onkin. En pysty istumaan kauan, joka vaikeuttaa liikkumista ja ylipäätään olemista. Alkuun jopa söin seisten. Nyt sen vasta on oikeasti huomannut, kuinka vaikeata on toimia kumartelematta. Jos tässä yksin asuisin, en tiedä kuinka pärjäisin. Mies ruokkii koirat, pukee ne sukat aamulla jalkaan, tyhjentää ja täyttää tiskikoneen... Minä saan keskittyä pelkästään paranemiseen, Olen onnekas <3.

Myötä- ja vastoinkäymisissä <3

Henkinen kantti

Kyllä se vaan niin on, että vaikka kuinka positiivisesti ajatteleva ihminen olisi, tällaisen vakavan sairauden omalle kohdalle sattuessa joutuu myös henkisesti kovan paikan eteen. Kyllä niitä huonoja hetkiä on tullut koettua. Kun on kyse selän terveydestä, on kyse erittäin tärkeästä tukirangasta. Päässä pyörii paljon ajatauksia tulevaisuudesta. On kyse töistä ja toimeentulosta, harrastuksista, tutusta arjesta siis. Moni asia voi muuttua. Olen jo kerran kokenut vakavan sairauden, joten tavallaan kokemusta on, mutta olin silloin vielä nuori ja olin sairastanut koko nuoruusikäni. Asetelma oli aivan toinen.

Kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu ja Tepa pistää taas tuulemaan :D

Rauhaisaa joulua <3