Keväinen luonto- ja kulttuuriloma Kotka-Virolahti-Espoo 26.- 29.5, osa 2/2.

Tulipäähippiäinen, Villa Elfvikin luontopolku, 28.5. Ihan ensihavainto tästä erikoisesta linnusta!

Jos et vielä ole tutustunut reissun ensimmäiseen osaan, tässä linkki: https://tepander.blogspot.com/2022/06/kevainen-luonto-ja-kulttuuriloma-kotka.html

Kohti Espoota 28.5.

Villa Elfvikin ranta-alue on osa Laajalahden luonnonsuojelualuetta. Laajalahti on Etelä-Suomen parhaita lintuvesiä. Alueen toinen lintutorni sijaitsee Maarianlahdella. Torneja yhdistää lahden rantaa kulkeva pitkospuupolku, pituutta vajaa kolme kilometriä. Myös polun varrella riittää katsottavaa. Villa Elfvikin pihasta alkaa 700 metrin pituinen luontopolku, jonka varrelta tuon ensimmäisen kuvan tulipäähippiäisen bongasimme.

Villa Elfvik ja Laajalahti

Noniin, matka jatkuu Espooseen. Ensimmäinen kohteemme on jo menomatkalla ennenkuin kirjaudumme hotellille. Vettä tulee aikalailla, mutta sehän ei meitä häiritse, vaan hurautamme Villa Elfvikin pihaan ja suuntaamme pitkin luontopolkua kohti lintutornia. Parkkipaikalta on mukavan lyhyt matka tornille. Aikamme siellä tähyilimme ja kyllä siellä katseltavaa riitti. 

Villa Elfvik. Kannattaa käydä myös sisällä tässä idyllisessä rakennuksessa. Sisältä löytyy kahvio sekä luontotietoutta koko perheelle.

Elämysten Elfvik

Sade haittasi kuvaamista, mutta jotain nyt sentään. Rantasipipari kuvassa.

Saimme tornissa erittäin hyvän vinkin kokeneelta lintuharrastajalta. Tiesimme, että tulipäähippiäinen on näyttäytynyt täällä jopa edellispäivänä, mutta ei meillä ollut havaintoa, että mistä sitä pitäisi lähteä etsimään. Aikamme tornissa kiikaroituamme läksimme kulkemaan pitkin rantaa myötäilevää pitkospuupolkua. Viimeksi tulipäähippiäistä oli nähty juuri näillä pitkospuilla ruovikon katveessa ja oli jopa oikein tuppautunut kuvattavaksi. 

Pieni söpöliini <3

Jallut, eli jalohaikarat pitkospuilta kuvattuna. Nämä huomasimme jo tuolta tornista, uusi piste tälle vuodelle!

Kävelimme pitkospuut lopuun ja matka jatkui kohti Villa Elfvikiä, eikä vieläkään tulipäähippiäisestä mitään havaintoa. Ruokokerttuset ja pajusirkut kyllä huutelivat. Siinä pitkosten ja Villa Elfvikin välissä on metsäinen lyhyt pätkä ja sieltä se sitten lopultakin löytyi! Ensin kuului ääni, jonka tunnistimme aiemmin kuunnellun nauhan perusteella ja sitten se lopulta tuli kuvattavaksi, hurraa!! Siis uskomatonta että me todellakin bongattiin tämä meille harvinainen lintu, huippua! Ei olisi voinut tämä reissu paremmin onnistua :) Tornilta piste jalohaikaralta ja vielä tämä elis kaupanpäälle. Sateesta huolimatta erittäin mukava vierailu täällä Elfvikin luontoreitillä.

Tulipäähippiäinen, Villa Elfvik 28.5.

Villa Elfvikin lintutorni.

Tietoiskua lountoreitin varrelta.

Matka jatkuu eteenpäin. Ajelemme tässä vaiheessa hotellille Espooseen. Majoitumme viimeiseksi yöksi hotelliin Original Sokos Hotel Tapiola Garden. Alkoi olla aikalailla nälkä ja suuntasimme läheiseen ostoskeskukseen etsimään sopivaa ravintolaa. Tapauduimme ensin Anne's Vege-kasvisravintolaan, mutta harmillisesti se oli juuri menossa kiinni. Niinpä turvauduimme lopulta pikaruokaketjun pöperöihin... Ruokailun jälkeen lyhyt elpyminen hotellilla ja koska keli oli todella hieno, päätimme lähteä käymään vielä Suomenojan lintualtaalla.

Suomenojan lintualtaat

Suomenojan lintualtaiden lintuja.

Suomenojan lintualtaat. Kuva ei todellakaan kerro kaikkea. Tässä vetisempi kohta, jossa tarkkailimme lintuja. Tämän kosteikon ympäri saa kyllä tehtyä oikein kunnon kierroksen ja kosteikolta löytyy monenlaisia alueita. 

Suomenojan lintualtaat ovat syntyneet Finnoonlahdelle ihmisen toiminnan tuloksena. Runsasravinteiset ja ruovikkoiset altaat tarjoavat oivan pesimäympäristön useille lintulajeille. Tämä järvi / kosteikko on peräti 17 hehtaarin laajuinen. Alue on pengerretty 1963 erilleen merestä Suomenojan jätevedenpuhdistuslaitoksen saostusaltaaksi. Altaan käyttö ko. tarkoitukseen lopetettiin 1972, minkä jälkeen sitä on täytetty maa-aineksella 1980-luvulle saakka.

Sattuipa aikamoinen mäihä, olimme vasta hetken seisoskelleet tässä alueen reunalla, kun nämä vesipääskyt lensivät järvelle. Tämä yksinäinen naurulokki lyöttäytyi porukkaan mukaan. Vesipääsky oli minulle tuttu laji ainoastaan kuvista, joten olipa mahtavaa nähdä tämä parvi livenä ja vieläpä kuvat bonuksena. Elis jälleen ja uusi piste tälle vuodelle luonnollisesti.

Altaalla pesii monipuolinen ja runsas kosteikkolinnusto. Alueen erikoisuuksia ovat liejukana, harmaasorsa ja mustakurkku-uikku.

Lähteet ja lisää Suomenojan altaista:

https://www.suomenoja.fi/info/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Finnoon_allas

Mustakurkku-uikkupari hurvittelee.

Mustakurkku-uikku, Suomenojan lintualtaat.

Lapasorsakoiras ja yksinäienn naurulokki.

Harmaasorsanaaras. Uusi piste tälle vuodelle, jälleen :)

Harmillisesti liejukana jäi nyt näkemättä, mutta luultavasti sekin olisi jossakin ollut, jos oltais jaksettu kävellä pidemmälle kosteikon rantaa.

Nokikana antaa lähdöt telkälle.

Nokikana ruuanhakureissulla. 

Telkkäpoikue.

Harmaasieppo

Jees, erittäin hyvä fiilis jäi tästä paikasta. Harmi ettei useammin pääse käymään. Koska alueella pesii niin paljon linnustoa, seurattavaa riittää kyllä koko kesälle ja jälleen syysmuuton aikaan. Ihan varmasti tänne vielä uudestaan! Minua viehättää tässä etenkin se, että auton saa lähelle parkkiin ja linnut näkee suht koht läheltä ja mikä parasta, nähtävää on todella paljon! Ruovikossa muuten lauleli viskibassoäänellään myös rastaskerttunen ja jonkunmoisen otoksen sain. Elis jälleen tälle vuodelle! 

Ilta alkaa hämärtyä ja väsy painaa, joten lähdemme kohti hotellia elpymään.

Viimeinen reissupäivä

Nautimme oikein maittavan aamiaisen hotellilla ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Jäljellä on kuitenkin vielä yksi kohde, Gallen-Kallelan museo. Jälleen siis museokortille käyttöä.

Gallen-Kallelan museo

Gallen Kallelan museo. Tämä Tarvaspään ateljee on rakennettu 1911-1913. 

Gallen-Kallelan museo sijaitsee Espoossa, osoite on Gallen-Kallelantie 27. 

Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) suunnitelema ja rakentama Tarvaspään ateljeelinna avattiin yleisölle vuonna 1961 Gallen-Kallelan museona. Museo esittelee vaihtuvissa näyttelyissään Gallen-Kallelan ja hänen aikalaistensa taidetta, elämää ja nykytaidetta.

Lähde: http://www.gallen-kallela.fi/

Villa Linudd, Gallen-Kallelan museon pihapiirissä. Rakennusvuosi 1850 ja toimii nyt kahvilana ja ravintolana.

On tämä Tarvaspään ateljee kyllä hieno!

Albert Edelfelt Akseli Gallen-Kallelan mentorina.

Upea kuvioitu puinen kaappi, Gallen-Kallelan kädenjälki luonnollisesti tässä myös.

Oppilaita ja avustajia

Kullervon sotaanlähtö, Akseli Gallen-Kallela 1900. Värikynäpiirros paperille.

Carl Bengtsin maalaus; Akseli Gallen-Kallela ja Martti Raivio Kovalassa. Öljymaalaus.

Tässä vaan pari esimerkkiä museon teoksista, käy ihmeessä tutustumassa. Museosta löytyy myös museokauppa.

Tuonelan hauen pää. 

Nämä viehättävät kivirappuset näyttävät alkuperäisiltä.

Sen pituinen se. Oikeen mukava reissu, sopivasti kulttuuria ja luontoa. 

Ja mitäs sitten seuraavaksi.. No Norjaanhan sitä, ihan pohjoiseen jäämeren rannalle. Ajankohta heinäkuu kun lomat alkaa ja Yariksella hurautellaan. Palataan siis viimeistään silloin!! Katsotaan onnistuisiko livenä päivittäminen, ainakin kone lähtee mukaan :)