Mennään metsään

Siuro, lähimetsää. Monitoimikentän kyljessä ollaan.

Maailman metsäpäivä 21.3.2020

Tiesittekö, että eilen vietettiin maailman metsäpäivää. Maailman metsäpäivää on vietetty vuodesta 2013 lähtien. Etenkin meille suomalaisille metsällä on tärkeä merkitys elämäämme. Se on ollut aina lähellä niin fyysisesti kuin henkisestikin ja tulee sitä toivottavasti olemaan jatkossakin. Nyt näinä Korona-viruksen aiheuttamina epävarmuuden aikoina metsän arvo nousee arvoon arvaamattomaan. Hiljaisuudessa on voimaa!

Metsä tarjoaa meille ajanvietettä, ruokaa, energiaa, virkistystä, mielenrauhaa. Metsä on hiljainen elinympäristömme urakkatyöläinen, se suojelee maaperäämme ja puhdistaa ilmastoa. Suomalaiset metsät ovat osa maapallomme keuhkoja.

Suomessa suojeltuja metsiä on kaikkiaan 2.7 miljoonaa hehtaaria, joka on 12% kokonais metsä- ja kitumaapinta-alasta. Tästä pinta-alasta vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluu 320 000 hehtaaria. Suojellut metsät koostuvat lakisääteisten suojelualueiden metsistä sekä talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteista. Natura 2000-verkostossa on näiden lukujen lisäksi 30 000 hehtaaria sellaisia Etelä-Suomen metsiä, jotka eivät kuulu mihinkään suojeluohjelmaan, mutta joista osa on luokiteltu vanhoiksi metsiksi.

Kyllähän tuo suojeltujen metsien pinta-ala ja prosenttiosuus metsien kokonaispinta-alasta vaikuttaa todella pieneltä. Tehokas metsätalous on saanut jyllätä vuosikymmeniä ja vanhat metsät ovat ikävä kyllä harvinaisuus. Surullista että näin on käynyt tässä Euroopan metsäisimmässä maassa.

Upeaa kuusimetsää. Ei aivan Siurossa, mutta lähellä. Tämäkin lähes luonnontilassa.

Historiaa

Suomi oli noin 1500-luvun puoleen väliin metsäistä, asumatonta, metsittynyttä erämaata. Vuonna 1542 Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa julisti asumattomat erämaat jumalan, kruunun ja kuninkaan omaisuudeksi. Valtion maanomistus sai tästä alkunsa. 1800-luvulle tullessa Suomen metsät olivat jo voimakkaassa käytössä. Merkittävimpiä käyttömuotoja 1800-luvulle saakka olivat kaskeaminen sekä tervan tuotanto. 1800-luvun alkupuolella puun käyttö sahateollisuuden tarpeisiin lisääntyi ja samalla tervanpoltto jäi taka-alalle. 1800-luvun puolivälissä viranomaiset alkoivat huolestua metsien häviämisestä, sillä puun käyttö oli jo niin runsasta. 1851 säädettiinkin tiukka metsälaki ja myöhemmin 1859 alkoi Metsähallituksen historia.

Luonnan taidetta.

Avohakkuut ovat aiheuttaneet paljon puhetta näinä päivinä. 1900-luvun alkupuolella laki salli ainoastaan poikkeusluvalla tehtävät avohakkuut. 1940-47 mentiin aivan päinvastaiseen suuntaan kun tuli voimaan velvoitehakkuu polttopuuhuollon turvaamiseksi ja myöhemmin teollisuuden raaka-aineeksi. Sotakorvauksiakin maksettiin puuna tai puujalosteina. Tämä tietenkin nopeutti voimaperäisen metsänhoidon yleistymistä, metsätalouden kehittäminen sai vahvoja valtiovetoisen suunnitelmatalouden piirteitä.

Metsähallitus aloitti avohakkuukeskitykset 1946 ja Euroopan suurin avohakkuualue 21 000 hehtaaria hakattiin paljaaksi Pohjois-Pohjanmaalla 1940-50 lukujen taitteessa. Sotakorvaukset oli lopultakin maksettu 1952, mutta voimaperäisestä metsän hyötykäytöstä ei päästy eroon, se oli tullut jäädäkseen. Surullista, mutta kului vuosikymmeniä aikaa ennen kuin jatkuvan kasvatuksen salliva laki astui voimaan vuonna 2014. Kyllä on tuossa ajassa ehditty pistämään huolella tukkia pinoon...

Siuron Metsät

siuron metsien yleisilmettä voisi kuvailla levolliseksi. Rauhoittavasta sammalpeitteestä kohoa korkeuksiin kilpikaarnaisia mäntyjä. Puiden runko-osat ovat osin sammalpeitteen valtaamia. On kelopuuta, naavaa riippuu oksilta. Kivet ovat sammalpeitteen verhoamia, käävät ovat löytäneet asuinsijan kelopuuston ja kantojen pinnoilta.

Lähimetsä, taikametsä

Meidän lähimetsä alkaa jo takapihalta, kallion laelta ja ei lopu kesken! Puusto on pääosin vanhaa ja osittain metsä on saanut olla pitkään aloillaan. On onni omistaa näin upea ympäristö ihan muutaman askeleen päässä kotiovelta. Ympärillä on kalliota, sammamättäitä, naavaa, vanhaa havumetsää, vanhoja lehtipuita, kelopuuta, upea ympäristö.

Mystiikkaa..

Siuron kalliot ovat tuliperäisiä muuroksia ja jäänteitä muinaisesta vuoristosta.

Tämä näkymä💓 

Tänä talvena ei lunta ollut juuri nimeksikään, saimme kuitenkin nauttia metsän upeista vihreän sävyistä.

Näkymä Mihairintien suuntaan.

Kun noustaan pururadan viereistä polkua ylös, pästään näihin näkymiin.

Halaus

Rungot, kannot ja käävät, juuret..

Vanha koivu seisoo tukevasti.

Kanto💓 kääpien kera.

Siuron metsien käävistä on tehty selvitystyötä. Lue täältä lisää.

Mustikanvarvun varsi on saanut ajan myötä sammalpeitteen.

Ruutanan luonnonsuojelualue

Ruutanan upea suojeltu metsäluonto on Siuron tunnetuin luontoalue. Ruutanan luontopolulle pääsee kätevästi lähetemään Haukankadun päässä sijaitsevan parkkipaikan välittömästä läheisyydestä. Reitti on helppokulkuinen ja kokonaisuudessaan nelisen kilometriä pitkä. Puolivälissä matkaa pääset vaikkapa makkaranpaistoon Ruutanajärven rannalla sijaitsevalla nuotiopaikalla. Kävin viimeksi varsinaisella luonnonsuojelualueella reilu pari vuotta sitten; https://tepander.blogspot.com/2017/06/alkukesan-retki-ruutanajarvella.html.
Tutustu ihmeessä!

Tulevana kesänä olisi kyllä tarkoitus taas yrittää muutaman pitstopin kera kävellä jälleen tuonne. Olemme toki Mimmin kanssa käpsytelleet alkutaivalta ja onpa ollut ihanaa tänä talvena päästä tuonne kun ei niitä latuja ole ollut.. Laavupaikka on muuten meille sopivan matkan päässä ja maasto onkin siellä hiukan muusta poikkeavaa, tulee sellainen minilappi-fiilis. Löytyy jäkälää, maasto on muutoinkin karuhkoa, vähäpuista. Erikoisuutena laavun takaa nousee aivan uskomaton "kivivalli" kiviä alueella on muutoinkin runsaasti. Keväällä lienee tarpeen muistuttaa käärmeistä, koirien kanssa erityisen tarkkana.

Laavun läheisyydessä jäkälämaton päällä näreessä pönttö. 

Hakavuori

Hakavuoren luontopolku, opaste.

Hakavuori sijaitsee Siurossa, parkkipaikalle löytää osoitteella Penttilänmäentie 23. Parkkipaikalla tilaa löytyy kahdelle autolle.

Sitten lähdetään matkaan.

Kivutaan rinnettä ylös mäntypuiden katveessa.

 

Sammalpeitteen päällä

Hakavuoresta löytyy luonnonsuojelulain avulla suojeltu pähkinäpensaslehto. Hakavuori eli Hakamäki on myös arvokasta kallioaluetta. Kallioperä on pääasiassa grauvakkaa (hiekkakivi) ja osaksi hapanta vulkaniittia (tulivuoriperäinen). Kallion laelle noustaan mäntypuiden lomitse. Laen maasto on metsäinen, metsätyypeiltään vaihteleva. Pähkinäpensaslehdon lisäksi on (jota en ymmärtänyt käydessäni etsiskellä, mutta sellainen pitäisi löytyä), lehtomaisia kankaita ja kuivia kuivia kalliokankaita. Itse olin ihastunut alueen vanhaan, jylhään puustoon sekä koskemattomaan metsäpohjaan, se on aina kaunista katsottavaa.

Kuivaa kalliokangasta

Auringon valo käy kauniisti kelottuneiden puiden naavaisiin oksiin. Olemme Mimmin kanssa päässeet kallion laelle, tasaiselle osuudelle.

  Eteläreunalta avautuvat maisemat Kulovedelle. Maaston epätasaisuuden vuoksi minulta jäivät Kuloveden maisemat näkemättä, en uskaltanut aivan niin "kauas" mennä. Todellisuudessa matka ei ole todellakaan pitkä normaalikuntoiselle liikkujalle. Etkä taatusti eksy, rohkeasti vaan!

Kuvat on koostettu tähän kahdelta vierailukerralta kevättalvelta. Jalkojen hermo-oireilun takia en uskaltanut ihan sinne näköalapaikalle saakka mennä, sillä poispääsy olisi ollut vähän niin ja näin. Kuvat otettu ihan polun varrelta tai välittömästä läheisyydestä. Varmasti tulee vielä kevään mittaan käytyä ja ehkäpä sieltä bongaa muutaman linnunkin, sillä pönttöjä on todella paljon, oikeasti niitä ei voinut olla huomaamatta. Hienoa, että lintusille on pesintäpaikkoja! Aivan autenttisen rauhalliseen metsäkokemukseen ei pääse, koska tie kulkee sen verran läheltä aluetta, että auton äänet kyllä kuluvat polun varteen. Seuraavalla kerralla etsin sen pähkinäpensaslehdon. Käy sinäkin ihmeessä tutustumassa tähän upeaan paikkaan!

Kuvat: Teija Sorjonen

Lähteet:
https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/maailman-metsapaiva / 21.3.2020
https://mmm.fi/metsat/monimuotoisuus-ja-suojelu/metsien-suojelu-suomessa / 21.3.2020
https://www.metsa.fi/metsahallituksenhistoria / 21.3.2020
https://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojeluohjelmat
Avohakkuiden Pakkovallan kausi, Panu Kunttu / 21.3.2020
https://visitnokia.fi/kohteet/ruutana/