Tuon ylläolevan kuvan otin tänään päivälenkilläni ja siinä on jo häivähdys kevättä. Ohitin tämän paikan kertaalleen, mutta palasin takaisin, jotain ihanaa tunnetta tulevasta tämä näkymä viesti. Lumi suli puiden oksilta ja tippui vesipisaroina maahan. Pimeys alkaa olla selätetty, kohta on kevät :)
Toivottavasti on pimeys selätetty myös tämän minun sairauden osalta. Kun kolme kuukautta sitten jäin sairaslomalle pahojen kipujen hallitessa elämääni, ei olisi tullut tuolloin mieleenkään, että vielä kolme kuukautta myöhemmin olisin edelleen kotona ja poissa työelämästä. Ajattelin tuolloin että kuukausi tai korkeintaan pari tässä menee mutta sitten taas mennään.. No, eipä oo menty. Karikkoinen ja kivikkoinen on tämä tie ollut ja kaikkeni olen tehnyt paranemisen eteen. Epätoivo on iskenyt moneen otteeseen, eihän tästä tule yhtään mitään!!!!
Lääkärikäyntejä on takana lukuisia, joista erikoislääkärivisiittejä peräti neljä. Viimeistä edellinen erikoislääkärin visiitti oli ratkaiseva. Työterveyspalveluja tarjoava lääkäriasema vaihtui meillä ja omalääkärin kautta pyysin uuden lähetteen uudelle Fysiatrian erikoislääkärille. Latelin jälleen kerran oirelistan pöytään ja epäilin, onko tästäkään taas hyötyä.. Lääkäri vaikutti kiinnostuneelta ja kertoi minulle välittömästi, että nykyisten oireideni syy on fasettinivelkysta. Hän katsoi vielä kuvat ja oli aivan varma asiasta. Kysta painaa siis oikean jalan L5 hermoa. Hän kertoi minulle että kysta olisi helposti leikattavissa ja paranisin. Siis hetkinen, minulla on vielä toivoa!!!!! Olin aivan haltioissani ja kotiinpäästyäni itkin onnesta. Tunne tuntui aivan uskomattomalta, siis mä oikeasti voisin vielä palata normaaliin elämään! Huippua.
No, seuraava vaihe oli sitten ortopedille pääsy. Onneksi olin kaukaa viisas ja jo lokakuussa pyysin päästä Taysin sydänpuolen kautta ortopedin vastaanotolle. Ortopedin aika olisi Fysiatrin tapaamista seuraavalla viikolla. Paremmin ei olisi voinut käydä. Ortopedi vahvisti leikkaustarpeen ja leikkaukseen olen nyt sitten menossa viikon päästä perjantaina. En voi sanoa, etteikö jännittäisi, mutta leikkaus on tehtävä, en pääse muuten kystasta eroon.
Vähentyneistä kivuista päätellen välilevynpullistuma on vetäytynyt takaisin, joka olisi erittäin hyvä juttu. Kipulääkkeitä en enää joudu syömään. Hermoärsytys on siis lievempää, keskittyy lähinnä pakaraan ja reiden sivuun. Nykyään saan sentään jo aamulla sukat ja kalsarit jalkaan, jotain helpotusta mieheni arkeen :) Eli kumarrella ei saa ja istuminista täytyy rajoittaa. Paikallaan seisominenkin tekee tiukkaa. Mikäs tässä muuten, tää on sitä slow laiffia, ihan itteensä. Onpa oppinu laskemaan sataan ja suhteellistamaan asioita. Ja pitämään terveyttä taas arvossa.
Ennen vedin salilla himotreeniä ja olin tyytymätön tuloksiin. Nykyään teen erittäin pienimuotoista selkärangan pieniä lihaksia vahvistavaa treeniä ihan kotioloissa. Tulokset eivät näy ulospäin, mutta tehoon on pakko uskoa. Selkärangan lihaksisto täytyy saada leikkauksen jälkeen kuntoon, ennenkuin pääsen taas lähellekään normaaleja treenimuotoja. Punttitreeniä en uskalla vielä edes ajatella, vesijuoksu kuulostaa turvallisemmalta. Luultavasti jooga ja pilates tulevat myös tulevaisuudessa olemaan osa elämääni, uutta, terveempää elämää. Tähän ei ole enää paluuta
Terveemmät elintavat
Kun tässä muutenkin on mietittävä näitä terveysasioita, täytyy yrittää katsoa vähän tarkemmin sitäkin mitä suuhunsa pistää. Sain siis joululahjaksi tämän tuoremehulingon ja kovassa käytössä on ollut. Aamu lähtee mukavasti käyntiin. Monenlaisia variaatioita on tullut tehtyä ja tämä mehu pitää sisällään seuraavaa:
1 appelsiini (164g)
3 luomuporkkanaa (284g)
24g lehtikaalia
2 sellerinvartta (96g)
pala inkivääriä
päällä on ripaus leväjauhetta
Että sellainen mehu, maku ihan hyvä ja väri olisi parempi, jos sekaan ei laittais tuota lehtikaalia. Koneeseen jääneen massan heitin tälläkertaa menemään, joskus käytän sen kasvispihveinin tai syön vaikka raejuuston kanssa sellaisenaan. Ennen en muuten käyttänyt selleriä lainkaan vapaaehtoisesti. Olet mitä syöt-ohjelmaa seuratessani pistin merkille, että joka ikisessä jaksossa puristellaan sellerimehua. Jotain ihmeellistä siinä pötkyläss täytyy olla. No sieltä löytyy kuitua, C- ja B-vitamiineja ja on erittäin hyvä diureetti. Eikä sellerin maku tule onneksi mehussa niin vahvasti esiin.
Siinä tyttöjen tyylinäytettä meidän pihasta ja jäältä. Vaikka en nyt ole pystynyt niitä lenkkeilyttämään, olen kuitenkin päivittäin ollut Pasin kanssa mukana koiralenkeillä, välillä tytsyt ovat tosiaan päässeet tuonne jäälle irrottelemaan, lintubongareiden ja pilkittäjien kauhuksi :)
Vaikka nyt tämä tulevaisuus onkin ollut epävarmaa viimeaikoina, kesän matka on jo kuitenkin buukattu. Kesäkuussa vietämme 20-vuotishääpäivää ja hääpäivänä on tarkoitus olla Dubrovnikissa, Kroatiassa. Ihanaa, on jotain kivaa odotettavissa :), mutta matkasta myöhemmin lisää..
 |
Kommentit
Lähetä kommentti