Siirry pääsisältöön

Tunnepyörteitä

Kohta on kaksi viikkoa kulunut leikkauksesta. Perjantaina poistetaan hakaset selästä. Haava on parantunut tosi hyvin ja olen jo pystynyt tekemään pieniä kävelylenkkejä. Alustan suhteen on edelleen kovat vaatimukset, pitoa riittävästi, tasaista, eikä liiaksi lunta. Kaatuilla ei nyt parane. 

Tässä olis vielä viikko oleilua. Sitten pääsee taas aloittamaan fysioterapian ja tähän hetkeen sopivat harjoitusmuodot. Vesijuoksua suunnittelin ihan kärkeen, on vissiin selkäpotilaalle suositeltava liikuntamuoto. Mä kävinkin täs jokunen viikko sitten sitä kokeilemassa, mut silloin jalkojen liike piti pitää niin pienenä et altaassa tuli vilu! Ei siellä kauaa pystyny kauhomaan, olisko syy siihen et mua ei tuo vesiliikunta ole juurikaan koskaan kiinnostanut.

Se fysioterapian aloitus kunnallisella puolella ei sitten ollutkaan ihan yksinkertainen juttu.. Tk:lla ei ollut tietoa leikkauksesta. No ei kait, kun kun mä en menny ortopedille tk:n kautta ja muutenkin hoito suoritettiin työterveyden puolella. Oma lääkäri tk:sta tuli linjoja pitkin kun kyselin lähetettä fysioterapiaan, oli ilmeisesti virhe mennä ilman hänen lähetettä eteenpäin. Ei yrittänyt edes auttaa. On tämä niin kova koulu nyt ollut että itku tuntuu tulevan jo pienestäkin vastoinkäymisestä. Lääkärin puhelun jälkeen olin niin vihainen ja surullinen, kun ei enää jaksais hakata päätään seinään. Mutta periksihän ei anneta, otin sitten seuraavaksi yhteyttä tk:n fysiatrianosaston osastonhoitajaan ja hän oli oikein avulias. Kerroin hänelle koko tarinani sydänsiirrosta lähtien ja siitä kuinka monimuotoiset onhelmat minulla on selän, oikean jalan (lihaskatoa) ja polven suhteen. Hän kertoi että kyllä olen oikeutettu fysioterapiaan heillä ja että täytyisi vaan saada tiedot Taysista heille. Seuraavaksi sitten soitto Taysin fysioterapeutille ja hän lupasi hoitaa asian. Lopultakin homma on ok ja ilmeisesti mulla nyt vaan on tällainen karma elämässä, että turhan monen asian joutuu kokemaan ja tekemään kantapään kautta. Joskus tietysti toivoisi pääsevänsä vähän helpommalla.



Vaikka minulle kuinka vakuutetaan että tulen toipumaan hyvin leikkauksen jälkeen, päässä pyörii edelleen epävarmoja ajatuksia. Toiveissa oli, että hermooireet loppuisivat kokonaan. No, heti leikkauksen jälkeen niitä ei ollutkaan, mutta onhan niitä tullut takaisin. Ja lisäksi ihan uusia oireita, mutta kuulunee asiaan. Olen lukenut Selkäliiton sivujen keskustelupalstalta kertomuksia vastaavista tilanteista ja tiedän kyllä teoriassa että hermon paraneminen kestää kauan, puhutaan jopa vuodesta. On siis ihan normaalia että hermo oireilee edelleen ja että tilanne ei jatkossa tule pahenemaan. Portti normaaliin elämään on siis auki mutta luottamusta siihen minulla ei vielä ole. Oikeastaan ei uskalla luottaa, entä jos...Odotukset jatkon suhteen ovat suuret ja paljon on pelissä. Pohjalla tässä on tietenkin vanha sairaushistoria joka heijastelee ajatuksia. Ja ajattelemaan täällä yksin kotona makaillessa ehtii, ihan liian kanssa! Kaikkea maan ja taivaan väliltä pyörii päässä ja välillä tuntuu heittävän erroria. Dramatisointi kuuluu myös asiaan:) Kyllä mä kuitenkin mahdollisimman positiivisella mielellä tässä elelen ja toivottavasti voin nuo pelot heittää pian historiaan.

Adios amigos!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellarin täysi muodonmuutos

Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o...

Syksyinen päiväreissu Kustaviin

  Sunnuntaina aamutuimaan lähdimme viemään Monaa päivähoitoon hoitolaan ja sitten nokka kohti Kustavia. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Hangossa kuvausreissulla, mutta se reissu olisi vaatinut yöpymisen jossain siellä suunnilla ja sopivaa majoitusta ei löytynyt millään. Monakin olisi joutunut yöpymään hoitolassa, joten jätimme Hangon ympäristöineen suosiolla ensi kesään. Toiveissa olisi saada otettua hyviä lintukuvia ja ehkäpä joku uusi lajikin tulisi vastaan. Siuro-Yläne-Uusikaupunki-Kustavi-Vuosnainen-Kustavi-Mynämäki-Siuro Matkaan Syksyisen aamun usvaa vielä näkyvissä, vaikka aurinko oli jo aikaa noussut. Heinijärventieltä kuvattu. Hauska idea ja olipa kauniina säilynyt kukkapelto💓 Tie 249, pian Sastamalassa. Sastamalasta lähdemme ajamaan Pyhäjärven etelänpuoleista reittiä ja saavumme Yläneelle. Tieltä pilkottaa mielenkiintoisen näköinen kirkko, tutustummepa seuraavaksi siihen. Yläneen Pyhän Olavin kirkko Komea punainen puukirkko sieltä ruskan värjäämien puiden takaa pilkist...

Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Yksi tämän kesän löydöistä. Löysin tämän kirkon netissä surffaillessani, jotain tietoa holvikaarista taisin onkia. Nuo upeat holvikaaret ja etenkin seinämaalaukset iskivät tajuntaani. Kun tajusin, että Kirkon sijainti on järkevän matkan päässä kotoa, päätin vierailla paikanpäällä. Keskiaikaiset kirkot kiinnostavat aina ja etenkin tällaiset aarteet. Sisäänkäynti hautausmaan puoleisesta portista. Tälle rautakehikolle en löytänyt merkitystä. Hieno. Kellotapuli. Yläosa on vuodelta 1813. Historia Hattulan Pyhän ristin kirkko on Hämeen vanhin kirkko. Nykyarvioiden mukaan tämä täysgotiikkaa edustava kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Keskiajalla tunnettu pyhiinvaelluskohde. Asehuonetta lukuun ottamatta kirkko on rakennettu lähes kokonaan tiilestä, josta johtuen kirkon rakennusvaiheet on yhdistetty Hämeen linnan rakennusvaiheisiin. Molemmat sijaitsevat Hämeen Härkätien läheisyydessä. 1400-luvun loppupuoli ja 1500-luvun alku olivat Hämeen linnan loi...