Tampereella 1.3.2014
Maaliskuun alkua mennään ja talvi tuntuu jo nyt selätetyltä. Mahtavaa, kerrassaan mahtavaa! Kevät jo kuuluu ja tuoksuu, kyllä maalla on ihanaa.
Kevättalven vaihtelevat tunnelmat
No, pelkkää ihanuutta tämä kevättalvi ei ole tuonut tullessaan. Tunteet ovat vaidelleet suuresta onnesta ja ilosta ahdistukseen ja turhautumisen tunteisiin. Ahdistusta on ajoittain aiheuttanut pelko meidän rakkaan Anna-koiran menettämisestä. Anna on sairastellut nyt reilun kuukauden aikana oikein urakalla, on ollut ärhäkkää virtsatientulehdusta ja sylkirauhasen tulehdusta. Sylkirauhasen tulehdus ei kuulosta mitenkään vaaralliselta, mutta kun se pirulainen ei ole millään alkanut parantua. Nyt on menossa jo kolmas lääkekuuri ja vihdoinkin jotain parannusta tuntuu tapahtuneen. Aristus on vähentynyt tai lähes loppunut kokonaan, joka on kyllä hyvä merkki. Vaikka Anna onkin jo kohta 15-vuotias ja elänyt hyvän ja onnellisen elämän, ajatus luopumisesta saa minut tolaltani. Toivottavasti se hetki on vielä kaukana edessäpäin.
Auringonlasku kulovedellä 1.3.2014
Niin, on tää tosiaan ollu ihmeellinen talvi. Pakkaset paukkuivat tammikuussa ja siihen se sitten jäi. Autokin on kulkenut kuin unelma, tähän asti. Kaiken maaliman vikaa on korjattu ja osia ostettu, eikä sillä voi edelleenkään ajaa. Yliaikaisesta katsastuksesta tuli hylsy, blääh. Kaksi edellistä katsastusta meni heittämällä läpi. Eikös se nyt menekkään silleen, että ei kahta ilman kolmatta, häh? No, ensiviikolla uusi yritys. Nyt voisin taas manata tuon auton syvimpään helvettiin, mutta oikeesti kun aurinko alkaa paistaa, on lämmintä ja punainen paholainen kiitää taas baanalla, mä suorastaan rakastan sitä.
Laiskan miehen laskiaisköyhis.
Kamppailu selkä- ja polviongelman kanssa jatkuu. Päätin vihdoinkin mennä fysioterapeutille vaivojeni kanssa. Enhän mä nyt nelikymppisenä voi alkaa jo rampautua! Valitsin Nokialaisen yrityksen Omt-fysioterapia Huttusen. Anssi Huttunen vaikuttaa oikein pätevältä ja asiansa osaavalta kaverilta. Sain hyviä ohjeita salitreeniin. Treeni on sujunut oikein hyvin. Alkuun polven ja etenkin selän asentoon oli todella kiinnitettävä huomiota ja olen huomannut kuinka tärkeä asia se oikeasti on. Virheliikkeillä olen varmasti aiemmin aiheuttanut hallaa etenkin selälle. Koska minulla on selässäni lievää skolioosia, selän asento on luonnostaan hieman vino. Huomasimpa tuossa toissapäivänä ottavani jopa pari juoksuaskelta portaita noustessani. Sitä ei nimittäin ole tapahtunut ihan hetkeen. Eihän tuo terapointi mitään ilmaista toki ole, mutta woman got to do what woman got to do!
Sain Lumiani vihdoinkin korjattuna kotiin ja pääsin taas napsimaan kuvia kulkiessani, tässäpä muutamia lähiajan otoksia.
Tampereella 2.3.2014
Kommentit
Lähetä kommentti