Tapahtuipa kerran reissuillamme..

Ilmeisesti tässä on jo ainakin joillekin selväksi tullut että olemme mieheni Pasin kanssa intohimoisia reissaajia. Olemme olleet yhdessä vuodesta 1991 ja ensimmäisen yhteisen matkan teimme jo vuonna 1992. Tuolloin lähdimme autoreissulle ystävämme Kaitsun kanssa. Pasia parempaa matkakumppania en osaa kuvitella ja yhteiselomme aikana yhteisiä reissuja on kertynyt lukuisia. Pääosin matkat ovat olleet omatoimimatkoja. Kokemuksia on kertynyt hurjan paljon, tässäpä muutama sattuma vuosien varrelta..

Don't take pictures!!!

Joskus pitäisi miettiä kaksi kertaa, missä niitä kuvia ottaa! Oltiin Roomassa valmismatkalla ja yksi kohteistamme oli tietenkin Vatikaani. Mieleenpainuvin hetki Vatikaanin vierailusta oli se, kun lensin kahden taluttajan voimin ulos Sikstuksen kappelista, onneksi en sentään koko Vatikaanista. Minua kyllä varoitettiin kattomaalauksien kuvaamisesta parikin kertaa, mutta kun kaikki muutkin.. Ehkä vähän hävetti, Pasista puhumattakaan. Eikä niissä kuvissa muuten edes kehumista ollut, että se siitä. (Rooma 2001)

Väärässä paikassa

Hampurissa Reeperbahnilla saatiin poikien kanssa paloletkusta vesisuihkua niskaan punaisten lyhtyjen kadulla, meikäläinen ei ollut toivottu vieras kyseiselle kadulle, niin mitähän hittoa mä tein siellä.. (Autoreissu Eurooppaan 1992)

Missä me ollaan

Häämatkamme alkutaipaleella kävimme tutustumassa Puolassa sijaitsevaan Treblinkan keskitysleiriin. Taisimme olla sillä hetkellä ainoat vieraat alueella. Alue oli aikalailla luonnontilassa, lukuunottamatta aluetta jolla muistomerkit yms. sijaitsivat. Olimme kuljeskelleet jo melko kauas lähtöpaikasta ja oli aika palata takaisin autolle. Lähdimme sitten Pasin johdolla ”oikaisemaan”. Aikamme pyörittiin, eikä mitään tuttua alkanut näkyä. Alkoihan siinä tulla jo allekirjoittaneelle pikkuhiljaa hätä että ”tännekö me nyt jäädään..” Ja oli muuten kuuma. Noo, kyllähän se oikea reitti lopulta löytyi, mutta eksyksissä keskitysleirillä, pelkästään ajatus tuntuu kammottavalta! (Kuukausi Euroopassa 1995)

Autoreissu Pasin kanssa ja ollaan Alpeilla etsimässä yösijaa. Lopulta päädymme jonkun maatalon pihaan, jonne olin kartturina kuskin ohjeistanut. No, kyselemään talosta onko tämä hotelli, ei ollut ei.. Paikka ei ollut se minne minä olevinaan meidät opastin. Tämä kylä löytyi kyllä kartalta, mutta sinne ei kartan mukaan johtanut edes tietä...hmm. Kuinkas se nyt on mahdollista, häh? No, eipä mitään, täyskäännös ja uutta reittiä etsimään. Lopulta yövyimme huoltoaseman pihassa, autossa. Sinä yönä oli muuten upea ukkosmyrsky. Tapahtunutta seuraavana päivänä menimme kihloihin Venetsiassa <3. (Autoreissu Eurooppaan 1993)

Toisen kerran samaisella reissulla seikkailimme Saksassa Ruhrin teollisuusalueelle menevällä moottoritiellä (kokemus oli muuten sekin) kun piti olla matkalla päinvastaiseen suuntaan. Helpotuksen huokaus, kun pääsimme lopulta pois sieltä rekkamerestä. (Autoreissu Eurooppaan 1993)

Jotain hajosi

Ollaan tulossa kohti Suomea kierrettyämme kuukauden päivät Eurooppaa. Ruotsissa Volvon pakoputki sanoi sopimuksensa irti. Yritettiin paikata huoltoasemalla tyhjennetyllä oluttölkillä, loppumatka oli helvetillistä räminää kotiin asti. (Kuukausi Euroopassa 1995)

Meitä / minua luultiin joksikin muuksi

Olimme siihen aikaan melko hipahtavan oloinen pariskunta. Ilmeisesti meihin tuntomerkeiltään sopiva pariskunta oli etsintäkuulutettu. Italian rajalla huumekoira tutki auton, Tsekissä syynättiin tarkkaan, Tanskan tulllissa jumittiin pari tuntia ja pari tuntia myöhemmin Ruotsiin tullessa auto purettiin tullin tiloissa..(Autoreissu Eurooppaan 1993)

Matkalla Etelä-koreaan, välilaskupaikkana Malesia. Kentällä kaksi nuorta Malesialaistyttöä lähestyivät meitä kameran kanssa ja halusivat ottaa minusta kuvia, siis täh?? Nautin hetkestä ”julkisuuden” valokeilassa ;). (Etelä-Korea 2002)

Vorot iskivät

Amsterdamissa jätimme auton kanaalin varrelle keskustassa ja läksimme etsimään yöpaikkaa. Yöpaikkaa ei löytynyt ja autolle palattuamme huomasimme voron käyneen. Kaverille olivat kelvanneet meidän onnettomat autostereot, jotka olivat aiemmin päivällä imaisseet kasetin sisäänsä niin ettei sitä saanut pois. Oli pakko kuunnella vain sitä mikä jäi soittimeen sisälle. No, eipä siinä mitään, pientä hymynkaretta veti naamalle ajatus siitä mitä mahtaa tuumata stereoiden seuraava omistaja painaessaan play-nappulaa ja toosasta lähtee soimaan Remun Paholaisen masurkka. (Autoreissu Eurooppaan 1992)

Tuli vähän maksamaan

Vietetään iltaa Hampurissa Reeperbahnilla; Oli Kaitsun vuoro tarjota kierros ja päädyttiin strippibaariin sisäänheittäjän avustamana. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta oluet maksoivat yhteensä 100 Saksan markkaa. Seuraava kierros jätettiin väliin. (Autoreissu Eurooppaan 1992)

Minä ja Kaitsu 1992

Noloja tilanteita

Lontoossa hotellista kentälle lähdössä, taksi tulee noutamaan. Olen nousemassa kyytiin, kuljettajan syliin..., no onneksi en sentään ehtinyt istua. Eihän sitä muista, että ratti on siellä eri puolella. (Lontoo-Teneriffa-Lontoo 2009)

Mennään uuteen ravintolaan syömään, jonka ympäristöstä oli vaikea päätellä, löytyykö kasvissyöjälle listalta mitään. No, osasihan meikäläinen taas möläyttää; ”We are vegetables”...tarjoilijan kysyvä katse...eiku....vegetarians............. (Riika kaupunkiloma 2010)

Säästetään rahaa, kävellään

Olimme omatoimimatkalla kohti Ateenaa ja siellä järkestettäviä olympialaisia vuonna 2004. Lensimme Tjäreborgin reittilennolla Kreetalle Haniaan. Lento oli perillä Haniassa aamupäivästä. Lautta Ateenaan oli lähdössä seuraavana yönä. Aikaa siis oli. No, emme suinkaan menneet rannalle makoilemaan ja nauttimaan vapaa-ajasta, eei. Reippaana päätimme lähteä hetken Haniassa oltuamme kohti satamaa. Matkaa 10 km, lämpötila n. 30 ja painavat rinkat selässä , halooo!! No kun aikaa oli, mitä nyt taksiin turhaan rahaa tuhlaamaan. Siinäpä sitä sitten tallottiin jyrkästi kumpuilevaa maastoa kohti satamaa.. Kun satama alkoi olla jo näköetäisyydellä, pysähdyimme rannalle tavernaan lounastamaan. Syötyämme heitimme taas rinkat selkään ja katsoimme että kas, mitä tässä nyt niemenkärkeä maita pitkin kiertämään, mehän voidaan oikaista kahlaamalla vettä pitkin! Joo, olipa loistava ajatus, jossain vaiheessa vesi oli jo noussut polven yläpuolelle. No, peruuttaa ei enää voinut, siinä sitä sitten kahlattiin ja toivottiin että selvitään koitoksesta ja selvittiinhän me. Kaikenlaista sitä tulee mieleen. (Kreeta-Ateena-Kreeta 2004)

Muutama tauko oli paikallaan.



Tämäkin olisi jäänyt kuvaamatta jos taksilla oltais huristelt, hmm.

Erikoisia ilmiöitä

Etelä-koreassa käydessämme törmäsimme moneen ennennäkemättömään asiaan;Itsehuuhtelevat vessanpöntöt varustettuna musiikilla ym. ym. Eräässä hienostokaupunginosan baarissa käydessämme ihmettelimme, miksi ihmeessä nuo highquality-nuoret istuvat vaan pöydissä ja naputtavat kännykkäänsä, eikä keskustelua juurikaan kuulu. Ja mitäs nykyään täällä meillä:)Valtava, siis valtava valomainonta Soulissa. Se täytyy itse kokea, ei sitä pysty edes kuvailemaan.

Egyptissä Pasi oli parturin käsittelyssä ja istuin siinä sisällä odottelemassa. Lopuksi parturi otti jotain lankaa esiin ja alkoi sen kanssa huitoa pitkin pasin kasvoja, häh? Kaveri näytti lankasysteemiä minullekin ja pudistelin vaan päätäni. Se olikin jokin ikivanha tapa poistaa ihokarvoja ja ilmeisesti tehokas. Harmitti jälkeenpäin, olisi kannattanut kokeilla käsittelyä. (Egypti, Hurghada 2008)

Sakkoa sakkoa

Ajellaan kolmen auton letkassa viimeisenä Ruottinmaalla, nopeusrajoitus 70, kaikki autot jää ratsiassa kiinni ja sakkoahan siitä tuli. Kotimaahan palattuamme päätämme olla maksamatta sakkoa, eihän ulkomailta tulleesta sakosta kuitenkaan kuulu mitään jälkikäteen. No, karhukirjehän sieltä tuli, ulosotolla uhkasivat. Eihän se sitten muu auta kuin häntä koipien välissä hoitaa sakot pois, dam! Ruotsin konsuli auttoi osamaksusuunnitelman kanssa.

Ruokakommelluksia

Outouksia

Etelä-Koreassa olimme iltaa viettämässä eräässä paikallisten suosimassa laittomassa telttaravintolassa. Soulissa asuva korealainen ystävämme tilasi meille ruoat. Listalla oli sitten mm. toukkia. Ei siinä muu auttanut kuin syödä. Yksi haastavimmista annoksista ever oli kyseessä, mutta menihän se kun pakko oli. (Etelä-Korea 2002)

Erikoinen aamiainen

Olimme Etelä-Korean reissulla toisen ystävämme ja hänen perheensä luona kyläilemässä. Heidän luonaan saimme erittäin perinteisen aamiaisen. Aamiaiseen kuului keittoa ja riisiä, jossa oli harmaita papuja. Etenkin puuron alassaaminen oli todella työlästä. Olisi ollut äärimmäisen epäkohteliasta jättää jotain syömättä, joten kipot tyhjenivät kovalla tahdonvoimalla. (Etelä-Korea 2002)

Isäntämme Kimin kanssa jalkapallostadionilla

Kieliongelmia

Rivieralla mennään syömään paikalliseen pikkuravintolaan. Koko menu italiankielellä. Siinä sitten tilataan jotain ihan summamutikassa kun ei tuo italiankieli oikein taitu. Minä saan ihan hyvän, lämpimän pasta-annoksen ja Pasi leikkelemakkaroita. No tasan ei käy onnenlahjat.. (Kuukausi Euroopassa 1995)

Itävallassa, matkalla Wieniin, kylä Wienin eteläpuolella. Paikallisessa pubissa tilasimme mielestämme oikein mehevän bratwurst-annokset ja tiskin takaa kiikutettiin meille lajitelma erilaisia kylmiä leikkelemakkaroita, että näin. (Autoreissu Eurooppaan 1993)

Vaatetusteknikko-opintojen aikaan olin työharjoittelussa Skotlannissa. Skottimurteessa on omat kiemuransa. Erään kerran maidon saaminen kahviin tuntui turhan työläältä. Sanoin mielestäni niin selvästi kuin ikinä pystyin ”milk”, mutta kun ei niin ei. Taisi lopulta elekielellä homma mennä perille. (opintomatka Skotlantiin 1996)

Ilmaista viinaa

Vietimme iltaa Barcelonan keskuskadulla, La Ramblalla. Saimme alkuillasta käsiimme jokusen lappusen, joissa luvattiin ilmainen drinkki erikseen mainituissa baareissa. Olimme haltioissamme, edessä olisi halpa kierros. Ensimmäisen baarin tiskillä oli kova mekkala ja oli todella hankala kuulla yhtään mitään. Tyytyväisenä ojensimme saamamme lippulaput ja tilasimme juomamme. Suuntasimme ravintolan toiseen kerrokseen etsimään vapaita paikkoja. Asetuimme aloillemme ja hetken päästä baarimikko toi meille jotkin pienenpienet snapsilasilliset. Ihmettelimme, että mitäs nyt ja päätimme olla juomatta, tuntui epämääräiseltä. Ravintola oli todella täynnä, joten päätimme vaihtaa paikkaa. Snapsilasit jätimme koskemattomina paikallemme. Lappuja oli edelleen taskussa ja myhäilimme, että onpa mahtavaa, tää toimii.. No, seuraavaan baariin sisälle ja tilaamaan juomia. Ojensimme laput tiskin toiselle puolen ja mitä ihmettä, eihän niillä nyt saanutkaan kuin jonkun extrajuoman jos tilasi alkuun jotakin normaalihintaista. Eli ne ensimmäisessäkin baarissa nauttimamme juomat olisi pitänyt maksaa ja ne juomatta jättämämme snapsit olivat juuri ne ilmaiset, ilmankos baarimikko katseli vähän perään poistuessamme, portsari ei kait ehtinyt älytä. Ei sitten otettu mitään, vaan huvittuneena poistuimme takavasemmalle, voi hyvää päivää, eihän nyt ilmaista viinaa olekaan!  Kiersimme muuten koko loppureissun sen ekan baarin kaukaa :D

Siinä muutama poiminta vuosien varrelta. Kuvien taso valitettavasti huono tai kohtalainen, mutta ajavat asiansa. Jatkoa varmasti seuraa..