Syksyinen (talvinen :)) Miniloma Lappiin

Olen seurannut ahkerasti Facebook-ryhmää kansallispuistot tutuiksi. Mahtavia luontokuvia ympäri suomen kansallispuistoista ja eritoten Lapista. Kun tuli tällainen lapin reissu meillä kotona puheeksi, silmissäni siinsivät ne mahtavat kuvat tuntureilta, upeat revontulet, putoukset ym. ym. Olin myyty. Tietenkään autolla ei parhaimmille paikoille pääse, mutta jotain sentään näkee. Emme olisi ehtineet vaeltamaan tuntureilla, eikä mun selkä olisi kummoista matkaa kestänytkään.

Toiveisiini ei nyt aivan vastattu, mutta jotain muuta saimme tilalle. Lapin ruska meni menojaan lumen myötä, mutta saimmepa kokea upean ensilumen! Revontulet näimmme kotimatkalla takaviistosta ja vesiputouksien sijaan muutama koskinäkymä tuli bongattua.

Jo viikkoa ennen suunniteltua lähtöpäivää alkoi näyttää siltä, että pohjoisessa tulee oikein kunnolla lunta meidän loman aikana. Talvirenkaiden vaihto oli aivan must. Vähän evästä mukaan, keitin kaiken varalta ym. tuikitärkeää ja matkaan!!

Tässä Matkareittimme. Siuro - Oulu (Yirrat-Alavus...) - Pudasjärvi - rovaniemi - Kemijärvi - Pyhä-Luosto - Pelkosenniemi - Sodankylä - Kittilä - Pajala - Pello - Ylitornio - Tornio - Haaparanta - Oulu - Raahe - Siuro.

Halki pohjanmaan kohti Kempelettä

Ensimmäinen etappimme oli Kempele ja siellä Booking.comin kautta varaamani Kempeeleen Moottorimaja.

Virrat, Alavus, Sievi, Vimpeli, Ylivieska.. Sellaista reittiä pitkin ajelimme upeassa syyssäässä. Perillä Kempeleellä olimme iltamyöhään. Koirien takia majoitusvaihtoehdot ovat tietenkin rajalliset. Kempeleen Moottorimaja oli mukavasti reitin varrella. Majoitusta en tosin voi suositella kenellekään, parhaalla tahdollanikaan. Heti ovelta tulvahti homeen haju nokkaan ja huone oli epäsiistin oloinen. Kyllä siinä nyt sen yhden yön nukkui, mutta siinä se.

Koirat sai oman aamiaisensa hotellilla ja me söimme oikein hyvän aamupalan läheisellä Shell-huoltamolla.

Ihan kohta lähdössä. 

Oulu-Rovaniemi-Kemijärvi

Seuraavaksi läksimme taittamaan matkaa Oulun, Pudasjärven ja Ranuan kautta kohti Rovaniemeä.

Koitelinkoski

Aivan alkumatkasta, Kiimingin kohdilla bongasin kyltin koskesta ja päätimme käväistä tsekkaamassa, millainen on kyseessä. Onneksi menimme, sillä olihan tämä todella hieno. Lunta alkoi sataa tässä vaiheessa jo vihmoen ja kosken yli saarille menevät sillat olivat todella liukkaita. Muutaman kuvan sain napattua.

Tästä matka jatkuu kohti Rovaniemeä

Näkyvyys oli huonoa ja rajoitus tällä tiellä 100 km/h. Onneksi huomattiin nämä porot pientareella. 

Rovaniemi

Ensin tapauduttiin Santaparkiin..

Joulupukin Pajakylä

Mutta sitten löytyikin se ihka oikea Joulupukin Pajakylä

Ihana joulu vuoden jokaisena päivänä :D

Pajakylässä oli meidän lisäksemme muutama ulkomaalainen turisti. Joulupukki oli varattu, mutta näimme sentään parrasta vilauksen.

Matka jatkuu kohti Kemijärveä..

Kemijärvellä poikkesimme pizzalla Napolissa ja mahat turvoksissa siirryimme seuraavaan majapaikkaamme, Pyhäjoen rantamaisemiin. Olin varannut Nettimökin kautta kelomökin yhdeksi yönseuduksi hintaan 60e.

Kemijärvi, Keloviitonen

Keloviitonen

Kun saavuimme räntäsateen keskeltä sisälle, ihana lämpö tuli vastaan. Viimeöiseen majoitukseen verrattuna olimme taivaassa. En ole koskaan aiemmin ollut kelomökissä ja täytyy sanoa etta tuntuipa heti tosi hienolta. Kun lähdin varaamaan meille majoituksia reissulle, ajattelin että ainakin yhden yön haluan nukkua kelomökissä ja se toive toteutui💓. Vedimme hetken happea, ennen kuin aloimme lämmittää saunaa.

Keloviitonen. Aika iso pihapiiri käytettävissä

Tuvan takka lämmitettiin ihan vaan parin soijanakin takia :) Hyvää oli!

Ennen pimeän tuloa ei ehditty ympäristöä tutkailemaan ja aamukin oli sen verran harmaa ja sateinen, ettei me rantaa pidemmällä käyty koirien kanssa kävelemässä. Mona sai rannassa itsensä pienoiseen kiipeliin könytessään rannan hetteikössä ja Pasin meni auttamaan hätiin joutunutta. Tuloksena kummallakin märkä sukka ja kenkä, joita sitten kojelaudalla kuivateltiin matkan aikana tovin😀.

Kemijärvi-Pyhä-Luoston kansallispuisto-Pelkosenniemi-Kittilä

Seuraavaksi lähdemme katsastamaan Pyhä-Luoston kansallispuistoa.

Näitä pitkiä suoria oli ihan kiitettävästi. 

Ei ole huippua näkyvissä. Keli edelleen surkea, mutta ei se mitään, tämä kaikki on joka tapauksessa uutta meille.

Jatkamme suoraan kohti Pelkosenniemieä

Pelkosenniemi

Pelkosenniemen raitti oli kovin hiljainen. Napsimme kuvat muistoihin Andyn patsaasta ja joimme munkkikahvit läheisellä huoltoasemalla.

Pelkosenniemen huoltoasemalla oli löytynyt kätköistä retrokortteja. Tämä lähti mukaan. Olisiko 80-lukua?..

Sodankylä

Sodankylätalon edessä pronssinen Poromies-patsas. Taiteilija Ensio Seppänen, 1970.

Sodankylän vanha kirkko

Sodankylän vanha kirkko on yksi Suomen vanhimmista puukirkoista (1689). Se on rakennettu Keski-Lapin väestöä varten. Avoinna kesäisin. 

Sodankylä, joen rantaa

Sodankylä-Kittilä

Sää alkaa ihanasti kirkastua

Porotokka 

Alkoi kiinnostus heräämään :)

Kittilä

Kittilä-Pajala (tie 80) - Pello

Tyttöjen pissatauko alkumatkasta. Nää oli ihan tohkeissaan tuosta lumesta ja sitä todellakin oli täällä!

Kiiltää.

Yllästunturi

Luistelevia poroja. 

Pajala (SE)

Rajan yli mentiin että heilahti.

Pajala

Ajetaan pitkin tietä 99. Eipä juurikaan tälläkään pätkällä vastaantulijoita ollut. Maisemat olivat osittain metsävoittoisia, mutta kun lähemmäs rantaa päästiin, saimme ihastella upeita joenrantamaisemia. Tällä Ruotsin puoleisella rannalla talot näyttivät olevan hiukan isompia kuin vastarannalla, punamultaa enimmäkseen. Levähdyspaikassakin oli tyyliä.

Pakollinen poropysähdys

Suomessa ollaan jälleen ja aurinko alkoi jälleen paistaa. Lumelle saimme heittää hyvästit.

Tornionjoki

Ollaan jo pitkällä iltapäivän puolella. Harmikseni aurinko alkaa pikkuhiljaa painua mailleen. Vielä on kuitenkin aikaa ajella pitkin joen vartaa ennen pimeän tuloa. 

Pello, Eero Mäntyrannan patsas

Ensio Seppäsen vuonna 1997 suunnittelema ja valmista pronssipatsas. Sijaitsee Pellon keskustassa.

Matka jatkuu kohti Ylitorniota

Napapiiri

Vastarannalla näkyy Svanstein

Näin aurinko laski mailleen ja kuvaaminen ei enää loppumatkasta onnistunut.

Ylitornio

Todella upea kokemus kertakaikkiaan. Viimeisen yön vietämme Ylitorniossa Torniontien varrella. Vuokrasin mummonmökin meille Airbnb:n kautta. Koirat olivat tietenkin tervetulleita.

Perillä

Oikein makoisat yöunet takana. Lenkille raikkaaseen sunnuntaiaamuun.

Ihana aamu. Niin hiljaista ja vain me neljä liikenteessä tällä joenvarteen vievällä kylätiellä.

Tornionjoki jakautui tässä kohtaa useammaksi pienemmäksi joeksi, näitä saarekkeita välissä.

Mummonmökki pihapiireineen.

Olipa kivat maisemat. Kasasimme kamat nopeasti kasaan, teimme pikasiivouksen ja eteenpäin kohti Torniota

Ylitornio - Tornio&Haaparanta

Kukkolankoski

Kukkolankoski avataan toukokuussa ja on avoinna lokakuulle saakka. Kausi oli siis mennyt ohi jo tässä vaiheessa. Siitäkin huolimatta, vaikkei kosken kuohuja nähtykään, paikka oli oikein kaunis. Kukkolankoski on Suomen suurin koski. Koskella voi harrastaa koskenlaskua, melontaa, lohenpyyntiä.. Talvikaudella tietenkin talvikalastusta.

Tornio ja Haaparanta

Tornionjoki

Tornion obeliski "Särkynyt lyhty" (2013). Taiteilijaparin Teija ja Pekka Isorättyän käsissä syntynyt taideteos. Obeliski on kaupungin kunnianosoitus Terveet kädet-yhtyeelle.

Haaparannan kaupunginhotelli

Svefi Vandrarhem. Vanha vesitorni taustalla.

Pieni "Amanda" nymfi. Kukitetaan joka vuosi kesän tulon merkiksi. Haaparannan torilla

Takana taideteos Sillat. Edustalla olevan patsaan tietoja en löytänyt. Sijaitsee Haaparannan torilla.

Tuttu monelle Haaparannan matkaajalle jo vuosien takaa.

Torniosta löytyi aivan ihana kirpputori, nimeltään Vaarin Vintti. Retrokeräilijän unelma. Paljon laadukasta tavaraa ja hinnat kohtuullisia. Suosittelen!!

Tornio-Kemi-Oulu

Upea muraali Kemissä

Oulu

En ole koskaan käynyt Oulussa. Vaikka kotiin oli vielä pitkä matka ja päivä jo iltapäivän puolella, kurvasimme kuitenkin Oulun ytimeen.

Pisti vähän hymyilyttämään tuo ylimmäisen parvekkeen varustus.

Tori

Toripoliisi

Kauppatorilla seisoo pronssinen patsas, "Toripoliisi". Patsaan on valmistanut kuvanveistäjä Kaarlo Mikkonen. Patsas on nimettu vuosina 1934-1979 torilla alueen järjestystä valvoneen kolmen toripoliisin mukaan. Valokuvauksellinen tyyppi.

Ranta-aitat

Aitat ovat perinteisiä oulun kauppiaiden satamavarastoja. Edelleen ne ovat varasto- ja myymäläkäytössä. Vanhimmat aitat ovat 1700-luvulta. Ne tunnetaan myös suola-aittoina.

Raahe

Pietari Brahe (18.6.1602-12.9.1680)

Pietari Brahen patsas sijaitsee Raahessa keskellä Isotoria (vuodesta 1888). Patsas on Walter Runebergin veistämä.

Pietari Brahe oli ruotsalainen valtiomies, sotilas, kreivi ja Suomen kenraalikuvernööri. Hän uudisti ja kehitti Suomea merkittävästi 1600-luvulla. Hän perusti Raahen vuonna 1649 kaupankäynnin edistämiseksi. 

Pietari Brahe

Isotori

💓

Ihastuin Raahen rakennuskantaan. Isotori ympäristöineen on todella kaunis ja kauniita vanhoja rakennuksia löytyy lisää Vahan Raahen alueelta.

Tämän jälkeen emme juurikaan enää pysähdelleet. Takana on aivan ihan reissu. Kyllä kolmenkin vuorokauden reissusta saa paljon irti. Oli tosi hienoa päästä reissuun koirien kanssa. Tämä ei varmasti jää viimeiseksi lapin reissuksemme. Ehkä unohdamme keväältä sen Odessan ja hurautammekin Lappiin ja tällä kertaa mennäänkin ylös saakka👧👦🐶🐶🚘