 |
Siuro, Kulovesi |
Moikka!
Tässä katselen Ylen urheilulähetyksiä tätä postausta kirjoitellessani. Urheilu on niin 💓. Mäkäräisen Kaisakin selvisi upeasti pronssille, neljästä sakosta huolimatta, mahtavaa!!! Olympialaiset kohta ovella, wohoo!
Opiskelut alkavat olla teorian osalta jo loppusuoralla, luojan kiitos! Voin kertoa että ajoittain noi stressikäyrät on ollu suhteellisen korkealla! Kaksi viikkoa enää ja viimeinen harjoittelujakso näyttöineen alkaa. Mä vaihdoin harjoittelupaikkaa ja seuraavat kolme kuukautta harjoittelen Pirkanmaan Hoitokodissa. Odottavin mielin kevääseen.
Tänään tuli pitkästä aikaa hyvä kuvausfiilis. Aamupalan jälkeen lähdin Mimmin kanssa jäälle ja onneksi lähdin, sillä ehdin juuri nähdä ja kuvat rippeet halo-ilmiöstä. On tuolla valolla muuten ihmeellinen vaikutus, mieli kirkastui hetkessä.
 |
Mimmi💓 |
Halot
Kuinka se halo sitten syntyy? Eilisessä halossa oli monia eri muotoja, mitä ne kaikki muodot ovat? Seuraavassa tekstissä pureudutaan aiheeseen.
 |
Kuva: http://www.astro.utu.fi/zubi/atphenom/halo.htm |
Tekstin ja kaaviokuvan lähde: http://www.astro.utu.fi/zubi/atphenom/halo.htm
Halot ovat valoilmiöitä, jotka syntyvät valon taittuessa ja heijastuessa jääkiteistä. Ranskalainen luonnontutkija, apotti Edme Mariotte (1620-1684) liitti ensimmäisenä halojen muodostumisen jääkiteisiin.
Kidetutkimuksen eli kristallografian uranuurtaja, ranskalainen fyysikko Auguste Bravais (1811-1863) selitti ensimmäisenä, miten valon kulku kiteissä aiheuttaa tavallisimmat halot; useimmat selitykset ovat tosin osoittautuneet osin virheellisiksi. Häneltä ovat peräisin monet haloihin liittyvät nimitykset.
Tavallisimmin halot syntyvät 5-10 kilometrin korkeudella harso- ja untuvapilvissä, jotka peittävät taivaan ohuena huntuna. Haloja voi odottaa näkevänsä, kun Aurinko paistaa ohuen yläpilvikerroksen lävitse. Muutaman kerran vuodessa haloja voi näkyä verhopilvessä ja sadejuovaisessa hahtuvapilvessä, jotka molemmat luetaan keskipilviin. Talven pakkaspäivinä lähellä maanpintaa leijailevat jääkiteet aiheuttavat myös haloja.
 |
Halo, Siuro Knuutilan kartano. 20.1.2018 |
 |
Halo, Siuro 20.1.2018 |
Taivaalla halot näkyvät renkaina, kaarina ja läiskinä. Haloja ei esiinny pelkästään Auringon läheisyydessä, vaan ne saattavat ulottua eri puolille taivasta. Halo voi pysytellä näkyvissä tuntikausia, mutta esimerkiksi sivuaurinko saattaa syttyä loistamaan ohikulkevassa cirrus-kuidussa vain muutaman kymmenen sekunnin ajaksi. Yleensä halot ovat himmeitä, mutta joskus ne voivat olla jopa sateenkaarta kirkkaampia.
Joissakin haloissa näkyy kaikkia spektrin värejä, toiset taas ovat valkeita. Eri värit taittuvat kiteistä eri tavoin. Valon heijastuessa väreihin hajoamista sen sijaan ei tapahdu. Siten värikäs halo on merkki siitä, että valo on kulkenut jääkiteen lävitse. Sekä kiteen sisään mennyt että siitä ulos tullut säde ovat taittuneet ja samalla hajonneet eri väreiksi.
 |
Halo, Kulovesi 21.1.2018 |
Koska monet halot syntyvät pilvissä, jotka näyttävät säikeisiltä tai kuitumaisilta, himmeitä valkeita haloja voi olla vaikea erottaa itse pilven kirkkaammista tihentymistä. Jos kirkastuma pysyy paikoillaan Auringon suhteen pilvien liikkeestä huolimatta, kyseessä on todellinen halo. Yläpilvet näyttävät liikkuvan usein melko hitaasti, joten taivasta voi joutua tarkkailemaan kauan ennen kuin ilmiön luonne selviää.
Varmuudella todennettuja halomuotoja tunnetaan jo viitisenkymmentä erilaista. Niistä suurin osa on kuitenkin harvinaisia. Esimerkiksi Suomessa yleisinä voidaan pitää vain kahdeksaa halomuotoa, joita tavataan ainakin kymmenen kertaa vuodessa.
Kaikkein yleisimpiin haloihin lukeutuvat 22 asteen rengas, auringonpilari, sivuauringot ja 22 asteen rengasta sivuavat kaaret. Näitä halomuotoja havaitaan Suomessa vuoden kuluessa keskimäärin jopa 2-3 kertaa viikossa.
 |
Halo, Kulovesi 21.1.2018 |
Suomessa paras aika halojen katseluun on kevät. Huhti-toukokuussa maamme yllä on runsaasti sopivia harsopilviä. Näissä pilvissä näkyvät komeimmat ja harvinaisimmat halot. Lisäksi keväisin Suomen yllä esiintyy suhteellisen vähän keski- tai alapilviä, jotka estävät ylempänä syntyvien halojen näkymisen. Talviaikaan, jolloin täysikuu loistaa korkealla, on hyvä aika Kuun halojen katseluun. Kovilla talvipakkasilla näkyy haloja myös lähellä maanpintaa leijuvissa jääkiteissä.
Maapallolla on joitakin alueita, joilla haloja näkyy paljon. Runsaasti upeita haloja nähdään Etelämantereen sisäosissa. Pohjoisella pallonpuoliskolla Suomen leveysasteilla on myös melko hyvät olosuhteet halojen havaitsemiseen.
Halot esittävät pääosia halonäytelmissä. Halonäytelmässä voi esiintyä useita erilaisia halomuotoja, mutta kyseessä voi olla myös yhden halomuodon monologi. Näytelmä voi kestää muutamasta minuutista useaan tuntiin. Parhaimmillaan halonäytelmässä on samanaikaisesti nähty yli 20 eri halomuotoa. Halonäytelmät, joissa näkyy kovin monia halomuotoja, ovat kuitenkin todella harvinaisia. Tavallisesti halonäytelmässä näkyy yhtä aikaa 1-4 muotoa. Halonäytelmät voivat näkyä samanaikaisesti laajoilla aluella. Koko Skandinavia saattaa olla harsopilven peittämänä, jolloin halonäytelmä saattaa ulottua kaikkien Pohjoismaiden alueelle.
Lähdesivustolta löytyy vielä lisää tietoa.
Mielenkiintoinen valoilmiö. Viime talvena näin haloja pariin otteeseen täällä Siurossa ja nyt taas. Upeaa, että tällainen sattuu omalle kohdalle.
Kun kuvaussää oli tänään niin hyvä, kuvia tuli myös otettua, siitäkin huolimatta että sormet olivat jo lähes tunnottomat, kylmyyden kangistamat.👧
 |
Kulovedellä 21.1.2018 |
 |
Kulovedellä 21.1.2018 |
 |
Näkymä Knuutilan rannasta Knuutilan pellolle. |
 |
Knuutila, väenpirtti |
 |
Siskokset |
 |
Mona💓 |
Kommentit
Lähetä kommentti