Joulukuvaelma

Tonttu Toiveikas asuu omassa rauhassaan metsän keskellä. Toiveikkaan mieltä kuitenkin kaihertaa eräs asia. Toiveikas oli saanut luulla, että hänen ystävänsä, tonttu Tuulispää oli joutunut hirmuisen Vuortenpeikon vangiksi.

Toiveikas oli pähkäillyt asiaa kaksi yötä ja päivää. Hän oli nyt lopulta tullut siihen johtopäätökseen, että tonttu Tuulispää täytyy pelastaa ennen kuin kello lyö kaksitoista jouluyönä.

Tonttu Toiveikas lähtee matkaan ollen tietoinen matkansa vaaarallisuudesta. Reitti on vaarallinen ja vain aniharva on selvinnyt siitä. Vuortenpeikkoa pelätään, ainoastaan naapurimajan Helga-muori on saanut yhteyden Vuortenpeikkoon.

On aatonaattoilta ja tonttu Toiveikas lähtee vaeltamaan kohti Vuprtenpeikon vuorta. Alkumatka sujuu joutuisasti, mikäpäs siinä on tallustella pitkin lumista, tallattua polkua. Toiveikas ei ole koskaan poistunut omasta metsästään kovinkaan kauas ja kaikki vastaantuleva on uutta hänelle. Toiveikkaalla on äärimmäisen hyvät telepaattiset kyvyt ja näiden kykyjen avulla hän pystyy suunnistamaan Tuulispään luo.

Ensimmäisenä vastaan tulee Tietäjä. Toiveikas tiedustelee, onko Tietäjällä tietoa Tuulispäästä. Tietäjä ohjeistaa Toiveikasta olemaan varovainen vuoren läheisyydessä, sillä vuorta ympäröi voimakas magneettikenttä, joka estää ulkopuolisia lähestymästä vuorta. Tietäjällä on kuitenkin ratkaisu pulmaan, hän antaa tonttu Toiveikkaalle eliksiiriä, jonka avulla kenttä muuttuu voimattomaksi. Tonttu Toiveikas kiittää ja jatkaa matkaa.

Toiveikas näkee jo kutsuvat kirkon valot, kun susi kiiluvine silmineen tulee vastaan. 

Tonttu Toiveikas pelästyy todenteolla, tähänkö hänen tonttuilunsa nyt sitten päättyi... Mutta onneksi tämä susihukkanen tuntui karttavan Tonttu Toiveikasta. Mahtoikohan se johtua tietäjän antamasta eliksiiristä. Tonttu Toiveikas uskalsi ottaa yhden askeleen, sitten toisen ja pikkuhijaa tihensi askeliaan ja lopulta ryntäsi kirkon ovista sisään. Huhhuh.

Tonttu Toiveikas herää ja herrajestas, mikä tuolla kajastaa!! On jouluaattoaamu. Nyt tulee kiire, matkaa on vielä pitkälti taivallettavana. Toiveikas lähtee  päättäväisesti eteenpäin. Maasto alkaa muuttua aina vaan hankalammaksi. Juuri hetkeä ennen pimeyden laskeutumista Tomera näkee edessään SEN vuoren. Samaan aikaan polulle hyppää kettu Kätyri.  

Tomera aavistaa tässä vaiheessa mitä Kätyrillä on mielessään. Kettu tiedustelee millä asialla Tomera tienoilla hiippailee. Tomera esittää olevansa menossa ilahduttamaan kaukaista naapuriaan Helga-muoria joulutervehdyksen merkeissä. Kettu Kätyri tarkastelee Tomeraa hetken aikaa ja lopulta uskoo tätä. 

Tomera vetää hetken henkeä ja yrittää saada pulssiansa tasaantumaan. Paljastuminen oli ollut hiuskarvan varassa. Tomeran on nyt käytävä ensin Helga-muorin luona, ettei juoni vaan paljastuisi viime hetkellä.

Helga-muori otta tonttu Toiveikkaan lämpimästi vastaan ja on kovin järkyttynyt kuullessaan Vuortenpeikon ottaneen Tuulispään vangikseen. Helga-muori lupautuu lähtemään mukaan Tuulispään pelastusreissulle. On vaan pidettävä kiirettä, aikaa on enää vähän.

Helga-muori ja tonttu Toiveikas lähestyvät magneettivyöhykettä. Muorilla on luontainen immuniteetti, koska hän on oleskellut koko ikänsä vyöhykkeen läheisyydessä. Toiveikas toivoo eliksiirin toimivan ja astuu varovasti vyöhykkeen läpi. Huh, se onnistui! Nyt täytyy vaan saada Vuortenpeikko harhautettua. Tonttu Toiveikas odottelee piilossa, kun Helga-muori lähestyy peikkoa. 

Peikko näyttää epäilevältä, mitä ihmeen asiaa Helgalla näin jouluaattona mahtaa olla. Helga pyytää peikkoa tulemaan vieraisille sienimajaansa. Olisi joulupuuroa tarjolla. Peikko katsahtaa epäilevästi, mutta miettii samalla, että kun kerrankin hänet kutsutaan jonnekin, eikä tarvitse yksin viettää joulua, ehkä hänen pitää suostua. 

Helga-muori ja Vuortenpeikko lähtevät peräkanaa kävelemään kohti Helgan mökkiä. Kun parivaljakko katoaa näkymätyömiin, lähtee Toiveikas juosten kohti vuorta, jossa Tuulispää on.

 Toiveikas näkee Tuulispään heiluttavan kättään iloisesti Tomeran nähdessään. 

Yhdessä he kiipeävät alas ja samalla Tuulispää kertoo, miksi Vuortenpeikko on hänet ottanut vangikseen.

 Peikko on kovin yksinäinen ja turhautunut. Häntä pelätään koska hän näyttää niin pelottavalta. Peikko oli antanut Kätyrille tehtäväksi tuoda hänelle seuraa jouluksi ja Tuulispää oli joutunut kätyrin haaviin. Toiveikas kertoi että Peikko on nyt Helga-muorin puuropadan äärellä ja ehdotti että jospa he menisivät yhdessä juttelemaan Vuortenpeikon kanssa. Tuulispää nyökkää vastaukseksi.

Tonttu toiveikas menee edellä ja pyytää Tuulispäätä odottamaan kauempana piilossa. Helga-muori on jo saanut peikon tunnustamaan ja peikko oli kertonut ettei hän pahuuttaan sitä ollut tehnyt. Hän tarvitsi vaan ystävää. Muori sanoi ettei ystäviä vangita. 

Samaan aikaan Tomera ja Tuulispää astuivat majaan. 

Tuulispää antaa kaiken anteeksi Peikolle nähdessään tämän niin suruissaan. Siinä he kaikki neljä jatkoivat sitten jouluaaton viettämistä puuropadan äärellä. Peikko lupa purkaa magneettikentän ja päästää kaikki halukkaat tutustumaan vuoreensa. Tomera kutsuu myös Peikon omaan tonttumetsäänsä.

Kun kello lyö kaksitoista jouluyönä, on rauha sienimajassa, ja sen emänällä ja vierailla hyvä tahto.

Sen pituinen se.

Hyvää joulua