Autoreissu upeiden Balkanin maiden maisemissa 20.6.-27-6.2017 osa 2/2

Pohjois-Albaniassa moottoritielläkin saa pitää varansa, tämä söi aivan tien pientareella heinää.

Jatkuu..

Albania-Kosovo

Noniin, taas lähettiin :D

Berisha-autolautta oli klo n. klo 13 Fierzen satamassa. Lastaus ulos oli nopeaa, ennen ulosajoa etin käsiini rahastajan ja maksoin kyytimme. Läksimme ajamaan kohti pohjoista, kohti Tropojea. Miksi Tropoje? Alkukantaisuus, kauniit maisemat, villihevoset... Kylän Face-sivusto sattui yllättäen silmään ja sieltähän niitä kuvia on tullut katseltua :D

Lähestymässä

Tropoje, kyläkauppa

Poikkesin kyläkaupassa ostaakseni meille lisää juotavaa. Astuin sisään ja koin todellakin paluun menneisyyteen, sellaiseen jota täällä Suomessa isovanhempani elivät aikoinaan.Pitkä ja kapea tila, jonka halkaisi pituussuunnassa todella pitkä tiski. Siellä tiskin takana kylän mammat ja ukot ja odottelivat vuoroaan ja yksi myyjä hitain, varmoin ottein palveli juuri asiakasta. Kauppaneitejä oli muutama, mutta he kiikuttivat ykkösmyyjälle pyynnin mukaan tuotteita tiskiin. Mä menin seisoskelemaan tiskin taakse ja aloin siinä katsella muita asiakkaita. Todella moni odotteli tosiaan vielä palvelua, ostaakseen ties mitä. Yhdistäessäni tuon palvelun ylettömän "kiivaan" tahdin ja odottavien asiakaiden määrän, totesin ettei mulla ehkä niin jano olekkaan ja palautin ovensuussa olleesta pulloröykkiöstä ottamani jääteepullot. Noinkohan olisin saanut itse niitäkään siitä käsiini ottaa, tiedä häntä.. Vähän harmittaa kun en päässyt kokemaan itse kauppatilannetta.

Nämä nyt eivät tainneet villihevosia olla, mutta kyllä me niitä oikeasti kauempana vuoristossa lopulta näimme Kosovon rajalle ajaessamme.

Fierzestä on Kosovon rajalle ainoastaan reilu parikymmentä kilometriä. Kaikki sujui jälleen oikein hyvin, ilman jonottamista, auton vakuutusta lukuunottamatta. Vuokra-automme hintaan kuluva lisävakuutus ei kuitenkaan kattanut ajoa Kosovossa. Pulitimme tulliin 15 euroa, leimattu vakuutuspaperi mukaan. Pääsisimme samalla planketilla takaisinkin, voimassaoloaika on 15 vuorokautta. Saavuimme muuten jälleen virallisesti Euro-alueelle.

Jatkoimme matkaa kohti Prizreniä.

Bishtatzhin

Prizren, Kosovo

Prizren on Kosovon toiseksi suurin kaupunki. Vuorten ympäröimän kaupungin läpi virtaa Bristica-joki. Pääosa väestöstä on albaaneja. Ottomaanien aikaan (1400-luvulla) kaupunki oli Kosovon kulttuurikeskus. Keskustan tuntumassa, ylhäällä vuoren päällä sijaitsee Ottomaaneille tärkeä, keskiaikainen linnoitus.

Vaikka kaupunki on melko pieni, keskustan tuntumaan ajettuamme, ruuhkaa oli ihan riittämiin. Keskustan tuntumasta löytyy maksullisia parkki-alueita, joissa 1e hintaan saa viipyä kylillä ainakin kolmisen tuntia. Alkoi olla jo nälkä, joten suuntasimme kohti kävelykatua ja sen ravintoloita.

Yhdet parhaimmista juustopihveistä. Viiden N. 5e annos tässä. Halpaa ja hyvää.

Syötyämme läksimme pikkuhiljaa jatkamaan matkaa, oli vilä ehdittävä Makedoniaan, Skopjeen ja edessä läpiajo Shar Mountain-kansallispuiston läpi, joka tietenkin hidastaa matkantekoa.

Shar Mountain Park

Prizrenistä Shar Mountain Parkin rajalle on ainoastaan n. 10 km. Tie alueen läpi on yllättäen erittäin hyvä ja joutuisa ajella, tiukista mutkista huolimatta.

Kosovo-Makedonia-raja

Rajanylitys meni jälleen erittäin joutuisasti ja pääsimme hienosti jatkamaan matkaa kohti seuraavaa yöpaikkaamme Skopjea. Matkaa rajalta etelään n. 20km

Lehmiä raja-alueella laiduntamassa, enpä ole tällaistakaan ihmettä vielä nähnyt, kaikkee sitä :D Rajanylityspaikka Hani i Elezit. 

Skopje 22.-24.6.

Skopje on Makedonian pääkaupunki. Makedonian oikeistohallitus aloitti keväällä 2011 Skopje-2014 projektin, jonka tuloksena Skopjeen pystytettiin 200 miljoonalla eurolla patsaita ja kirkkoja. Hankkeen tarkoituksena oli vahvistaa makedonialaista identiteettiä. Kansan enemmistön vastustuksesta huolimatta muokattiin Skopjen kaupunkikuvaa monietnisen maan identiteetistä piittaamatta yhden ryhmän nationalistisen näkemyksen mukaiseksi. Keskusta on täynnä suuria suihkulähteitä ja marmoripintaisia museoita.
Lähde: Wikipedia

Ensimmäisenä iltana katselimme suu auki kaupungin keskustan valoloistoa rakennuksineen ja patsaineen. Valaisematonta kohdetta ei juuri löytynyt.

Skopjesta löytyy näiden sosialismin erikoisuuksien lisäksi tutustumisen arvoinen Carisja-basaarialue kapeakujaisine sokkeloineen. 

Tässä baarissa oli niin kiva tarjoilija ja hyvät kahvit, että kävimme toisenkin kerran sumpilla.

Ramadanin aikaa. Ensimmäisenä iltana kävelimme uuteen keskustaan vanhan kaupungin kautta. Aivan älyttömästi porukkaa, arki-ilta ja sellainen hulina. Uudella puolella jatkui sama homma, aukio oli täynnä kaikenlaista toimintaa lapsiperheille. 

Kale-linnoitus

Aamu alkoi oikein hyvällä hotelliaamiaisella ja sitten tutustumaan kaupunkiin. Lämpötila huiteli jo yli 20 asteessa ja luvassa oli todella kuuma päivä. Linnoitukselle ei ole juurikaan kiipeämistä, mutta kuitenkin ihan riittävästi senhetkisen kuntoon nähden. Puuskuttaen ja jalat hapoilla pääsin kuitenkin lopulta kohteeseen. Alueella oli rakennustöitä menossa, joista huolimatta alueelle kuitenkin pääsi. Ei sisäänpääsyä. Kaupunki avautui upeasti eteemme linnoitusen reunalta.

Albania oli oikea lihansyöjän paratiisi, Makedoniassa sama juttu. Joitain helmiä joukosta kuitenkin aina löytyy.

Keskusaukion läheisyydestä, joen varrelta löytyi vilvoittavilla sumuttumilla varustettu terassi, jossa oli vielä kaiken lisäksi todella hyvää ruokaa tarjolla. Ateria koottu monesta pienestä annoksesta. Siihen nähden, että ravintola ykköspaikoilla, edullista edelleen.

Helteen uuvuttamana päätimme palata välillä hotellille viilenemään. Illalla läksimme vielä uudestaan liikenteeseen.

Toisena päivänä jatkoimme kaupunkiin tutustumista. Hieno, erikoinen, eläväinen kaupunki. 

Vähän perinteisempään patsasvalikoimaa..

Äiti Teresa syntyi Skopjessa.

Kohti hiekkarantoja

Upeat pari päivää takana ja on aika mennä taas. Läksimme aamusta ajamaan kohti Albaniaa, Velipojaa. Teimme päätöksen kohteesta edellisenä päivänä ja minä varasin Bookingin kautta hotellin rantakohteesta. Vuoristosta johtuen suoraa reittiä Albanian rannikolle ei ollut. Nopein ja järkevin reitti oli tehdä koukaus pohjoisen kautta, eli jälleen kosovoon ja sieltä Albaniaan. Rajanylitykset sujuivat jälleen oikein mutkattomasti.

Bunkkeri, muisto kylmän sodan ajalta.

Velipoje

Velipoje on paikallisten suosima rantakohde Albanian rannikolla. Upeat hiekkarannat, hyvät palvelut, mitäpä muuta sitä rantalomaltaan kaipaa.

Meille oli varattu huone hotelli Valzista parinsadan metrin päästä merenrannasta. Ihan ok hotelli. Englanninkielentaito tosin heikkoa. Lisäksi tuli kuva, että omistajan koko suku asui hotellissa ja muiden vieraiden määrä oli marginaalissa :D

Hotelli

Terassilla lehmä, why not?

Rantsussa

 Kaksi yötä täällä, ihanan rentouttava rantaloma <3. Lämmintä piisasi täälläkin riittämiin. Rannalla olimme heti aamusta ja ennen puoltapäivää poissa.

Loma lähenee loppuaan, vielä yksi kohde jäljellä

Lähdimme jälleen heti aamusta liikkeelle. Meillä oli edessä kaksi rajanylitystä ja auton palautuksen deathline oli klo 16.00 Dubrovnikin lentokentälle.

Ennen Montenegron rajaa matka tyssäsi yllättäen, tuli vastaan jono, joka sitten osoittautui jonoksi rajalle. Parisen tuntia siellä sitten meni, pikkuhiljaa etenimme. Vähän meinasi huumori loppua kieltämättä, kello meinaan tikitti. Rajalla meno oli aika sekavaa, raja-asema tuntui ehdottomasti liian pieneltä liikenteen määrään nähden. Tällaiset ruuhkat aamupäivästä ja vieläpä arkena. Siellä sitten yritettiin ottaa tolkkua ohjauksesta. Lopulta saatiin passit auton papereineen esitettyä ja matka jatkui. Onneksi Montenegron ja Kroatian välinen raja ylittyi huomattavasti kivuttomammin. Lopulta olimme palauttamassa autoa ihan viimeminuuteilla.

The jono

Kotorin lahti, vielä kerran

Cavtat

Kentältä läksimme vielä yöksi Dubrovnikin ja lentokentän välissä sijaitsemaan pieneen, suomalaistenkin suosimaan rantakohteeseen, Cavtatiin.

Siinä pikakelaus meidän reissusta, toivottavasti olette nauttineet matkasta mukanamme.