Vuosi vaihtui meillä rauhallisesti Siurossa. Illalla käytiin katsomassa ilotulitukset ensin Nokialla ja paria tuntia myöhemmin Tampereella.
Ilotulitus
Todella vaikuttava esitys, kyllä nokialaiset saivat nyt mannaa mahan täydeltä. Ilotulitus oli Suomen ilotulitus Oy:n pääpyroteknikon, Sami Tammen käsialaa. Musiikin ja ilotulituksen juhlaa, joka ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi. Suomi 100 vuotta, Nokia 80 vuotta, kyllä tässä olikin syytä aloittaa vuosi isosti!
 |
| Nokian paukkuja odotellaan |
Mahdetaanko nykyään enää missään järjestää ilotulituksia vuoden vaihtuessa.. Harvassa ne kaupungit taitavat olla, Tampereellakin tuliteltiin jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Ja olipa muuten aikamoista tykitystä!
Mietteitä kuluneesta vuodesta
Paljon on ollut hyvää, mutta myös huonoa, enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä suurin vaikuttava asia on ollut se että mínulla itselläni on ollut sellainen tunne että olen kykenemätön vaikuttamaan asioihini. Tai no, olen yrittänyt parhaani mukaan kuntouttaa selkää ja muuttaa toimintaa jos ongelmia on tullut, mutta silti on tuntunut että kortit eivät ole omissa käsissä. Voitte vaan kuvitella kuinka hankalaa se on kun aina olen tottunut pärjäämään ja tekemään juttuja sata lasissa. Takapakkeja on tullut ja onhan niistä ollut pakko jotain oppia. Totuttelu rajalliseen toimintakykyyn on vaatinut aikamoista henkistä ponnistelua. Mitä tilalle?, siinäpä vasta kysymys.
Vielä viime vuodenvaihteessa vaivanneet rytmihäiriöt saatiin lääkkeillä kuriin vuoden alkupuolella ja rytmissä on pysytty :) Munuaisten vajaatoiminta diagnosoitiin, mutta onneksi se on vielä lievää, eikä vaikuta arkeen.
Niin kuin olen ennenkin sanonut, työ on minulle tärkeää ja tämänhetkinen tilanne rasittaa todenteolla. Työkokeilupaikkahan on ollut haussa koko vuoden ja ta da da daaaa!!! Vihdoinkin vuoden lopun lähestyessä alkoi näyttää aikas hyvältä... Palaan tähän myöhemmin.
Koirien sairastelu oli niin masentavaa ja rahaa paloi. Monan varpaan amputaatio (johtui siis patista varpaassa) osoittautui lopulta todella haasteelliseksi jutuksi. Haavan tulehtuminen, tikkien avautuminen, hiivatulehdus. Näiden takia Mona oli vähän väliä kauluri päässä viikkokausia syyskesästä alkaen. Jospa nyt olis pahimmat karikot voitettu 💓. Mimmillä todettiin keuhkobronkiitti ja lääkitys saatiin tasapainoon. Loppuvuodesta vatsatulehdus, joka sekin alkaa jo olla voitonpuolelle.
Mutta paljon hyvääkin menneeseen vuoteen mahtui...
Mun sydän täytti jo 25 vuotta, joka kyllä on aika huikea juttu. En olisi silloin aikoinaan uskonut että näinkin hyvää ja normaalia elämää saan elää uuden sydämen voimalla 💓
Pasin kanssa päästiin reissamaan, käytiin Baltian maissa autoreissulla kesällä ja joulun alla Pariisissa romanttisella kaupunkilomalla. Nämä reissut olivat minulle henkireikiä, tavallaan pakoa siitä välillä ahdistavastakin arjesta. Suunnittelu oli tietenkin puoli ruokaa :).
Ja eihän Suomen kesästä voi olla nauttimatta. Ilosaarirockissa oli taas kerran tosi tosi kivaa ja sitten oli loppukesällä Hämeenlinnan Keskiaikamarkkinat. Ja monta muuta pienempää tapahtumaa, keräilyjuttuja ja kaikkee.
Ja mitä vielä, rummuttelut jatkuvat ja kehitystäkin on tapahtunut :D Hakemus Kelan selkäkuntoutukseen meni läpi ja maaliskuussa alkaisi sitten se.👍
 |
| Uuden vuoden sapuskat, Falafeleja, guacamolea, tomaattikastiketta..Tortillat tehtiin itse. |
Mutta nyt uuteen vuoteen, ainakin alku näyttää hyvältä, työkokeilupaikka on vihdoinkin järjestymässä ja sen myötä toivottavasti uusi ammatti. Parempaa alkua en olisi vuodelle osannut toivoa. Huikeeta!!
Näiden tämänpäiväisten luontokuvien myötä toivotan tätäkin kautta hyvää Uutta vuotta 2017, nauttikaa!
 |
| Vihdoinkin lunta! |
 |
| Mimmi pyörähtelee lumessa, Mona jaksaa hetkeksi pysähtyä kuvausta varten :D |
 |
| Siuro |
Kommentit
Lähetä kommentti