Moikka, täällä taas. Mitäs sitä tuli kuukausi sitten kehuttuakaan.. että viikossa menee pari vesijuoksutreeniä, kuntosali ja selkäryhmä. No, ei olis taas pitänyt nuolaista ennenkuin tipahtaa, kyllähän tässä mentiin taas ojasta allikkoon! Muuten, ettei vaan viimeinen pisara olis ollut se maalaushomma.. Pikkuhiljaa vasen puoli alkoi taas kramppailla enemmän ja kuten saattaa arvata, en ottanut jälleen kerran näitä ennusmerkkejä tosissani. Nyt sitten on kuukausi mennyt ilman mitään treeniä, sen siitä saa kun liikaa yrittää. Turhauttavaa kyllä, kun olin jo näkevinäni jotakin edistystä ja halu olisi enempään. No, nyt taas näyttää vähän paremmalta. Keskiviikkona selkäryhmä ja perjantaina vesijuoksu ja kävelylenkkejä, siinäpä sitä treeniä alkuun.
Mutta palataanpa vielä vähän taaksepäin...
Munuaisten vajaatoiminnan takia mulla on rajoituksia noiden särkylääkkeiden suhteen ja mielelläni olen mahdollisimman vähällä annostuksella niin kauan kuin mahdollista. No, kun näiden kipujen ja jalkaoireen kanssa tuli sitten viime viikolla seinä vastaan, pyysin ttlääkäriltä jotain vahvempaa. Kerroin kyllä tästä munuaisten vajaatoiminnasta ja onhan asia toki mainittu papereissakin. Hän sitten määräsi pitkävaikutteista tramalia. En asiaa sen enempää miettinyt tai tutkinut, luotin toki hänen arvioonsa. Jäi vähän huomaamatta sitten lopulta mikä tämän lääkkeen vaikutus mulla oireisiin oli, koska oksensin lääkkeen ottamista seuraavan päivän ja vielä aamunkin. Lopputulos oli vuorokausi Taysin täysihoidossa, vähän nestetiputusta ja muuta kivaa. Voi elämä mikä kokemus!! Enpä olisi uskonut että lääkkeestä voi tuommoista tulla. Ehkä pienempi annostus olis sopinut, mutta en lähde enää kokeilemaan. Tarvittaessa Lyricaa kokeillaan nyt sitten pienellä annostuksella. Mutta jotain hyötyä siitä totaalilevosta oli, puristava tunne ja kipu jalasta helpotti, huoh.
Mä jaarittelen vielä tuosta hermoärsytyksestä. Sen parin vuoden takaisen kokemuksen jälkeen mulle jäi pelkotila niistä kovista hermokivuista. Kun sitten välillä tulee näitä huonompia aikoja, pakostakin iskee paniikkinomainen tunne ja pelko päälle, tälläkin kertaa. Sit vielä nuo kipulääkerajoitukset.. No, selvisin onneksi säikähdyksellä.
Kyllä tässä aika usein on sellainen fiilis että elää jarru päällä. Kun aina on työ maittanut ja paljon tullut touhuttua ni ei tämä tekemättömyys herkkua ole. No, toivotaan ny että joku kaunis päivä vielä joku työmaa kutsuisi mutta on maar odottavan aika pitkä. Yksi paikka oli jo todella lähellä ja työ olisi alkanut jo tämän vuoden puolella, mutta sieltä vedettiin liinat kiinni viimehetkellä. Tästäkin sain tietää viime viikolla, eli ei ihan nappiin mennyt tuo kulunut viikko.. Kuntoutustuki jatkuu nyt ainakin toukokuun 2017 loppuun. Hyviäkin uutisia siis :)
Mun uusi lelu :D Pasi osti Thomanilta soittokamaa ja siinä samassa satsissa tuli tämä kotiin! Siis en koskaan ennen ole edes kokeillut Djembeä, mutta jotenkin käsillä soittaminen on kiehtonut. Sen verran olen testannut että sain sorminiveleen jo turvotusta ja mustelman aikaiseksi. Eikähän noilla youtuben lukuisilla videoilla pääse alkuun.
Kun tuntui että se työkokeilupaikka oli lähes varma, suunniteltiin jos lähdettäis pienelle reissulle ennen töiden alkua. No kun mutkia oli matkassa taholla jos toisella, ajateltiin että jos ei kuitenkaan. Mutta nyt mieli muuttui. Kerranhan täällä vaan ollaan ja koskaan ei tiedä tulevasta. Eilen sitten varasin meille matkan Pariisiin :D Norwegianin alelennoilla mennään joulokuun alussa, neljä yötä perillä. Aivan mahtavaa!!!!!!
Mutta palataanpa vielä vähän taaksepäin...
Munuaisten vajaatoiminnan takia mulla on rajoituksia noiden särkylääkkeiden suhteen ja mielelläni olen mahdollisimman vähällä annostuksella niin kauan kuin mahdollista. No, kun näiden kipujen ja jalkaoireen kanssa tuli sitten viime viikolla seinä vastaan, pyysin ttlääkäriltä jotain vahvempaa. Kerroin kyllä tästä munuaisten vajaatoiminnasta ja onhan asia toki mainittu papereissakin. Hän sitten määräsi pitkävaikutteista tramalia. En asiaa sen enempää miettinyt tai tutkinut, luotin toki hänen arvioonsa. Jäi vähän huomaamatta sitten lopulta mikä tämän lääkkeen vaikutus mulla oireisiin oli, koska oksensin lääkkeen ottamista seuraavan päivän ja vielä aamunkin. Lopputulos oli vuorokausi Taysin täysihoidossa, vähän nestetiputusta ja muuta kivaa. Voi elämä mikä kokemus!! Enpä olisi uskonut että lääkkeestä voi tuommoista tulla. Ehkä pienempi annostus olis sopinut, mutta en lähde enää kokeilemaan. Tarvittaessa Lyricaa kokeillaan nyt sitten pienellä annostuksella. Mutta jotain hyötyä siitä totaalilevosta oli, puristava tunne ja kipu jalasta helpotti, huoh.
Mä jaarittelen vielä tuosta hermoärsytyksestä. Sen parin vuoden takaisen kokemuksen jälkeen mulle jäi pelkotila niistä kovista hermokivuista. Kun sitten välillä tulee näitä huonompia aikoja, pakostakin iskee paniikkinomainen tunne ja pelko päälle, tälläkin kertaa. Sit vielä nuo kipulääkerajoitukset.. No, selvisin onneksi säikähdyksellä.
Kyllä tässä aika usein on sellainen fiilis että elää jarru päällä. Kun aina on työ maittanut ja paljon tullut touhuttua ni ei tämä tekemättömyys herkkua ole. No, toivotaan ny että joku kaunis päivä vielä joku työmaa kutsuisi mutta on maar odottavan aika pitkä. Yksi paikka oli jo todella lähellä ja työ olisi alkanut jo tämän vuoden puolella, mutta sieltä vedettiin liinat kiinni viimehetkellä. Tästäkin sain tietää viime viikolla, eli ei ihan nappiin mennyt tuo kulunut viikko.. Kuntoutustuki jatkuu nyt ainakin toukokuun 2017 loppuun. Hyviäkin uutisia siis :)
Mun uusi lelu :D Pasi osti Thomanilta soittokamaa ja siinä samassa satsissa tuli tämä kotiin! Siis en koskaan ennen ole edes kokeillut Djembeä, mutta jotenkin käsillä soittaminen on kiehtonut. Sen verran olen testannut että sain sorminiveleen jo turvotusta ja mustelman aikaiseksi. Eikähän noilla youtuben lukuisilla videoilla pääse alkuun.
 |
| Ranska ja romanttinen Pariisi, here we come! |
Kommentit
Lähetä kommentti