Lautalla Tallinnaan ja kohti Tarttoa
Aamusta aikaisin lähdettiin Nokialta kohti Helsinkiä ja Tallinnan lauttaa. Koirat vietiin jo edellisenä iltana hoitoon. Oli juhannuksen aaton aatto. Sain muuten ennen lautan lähtöä viestiä vakuutusyhtiön konsultilta, että työkokeilupaikan kanssa neuvottelut näyttävät melko hyviltä. Olin tosi innoissani uutisista, vaikkei mikään varmaa olekkaan. Toivotaan...
Tallinnan satamassa oltiin kahden jälkeen ja käänsimme samontein nokan kohti Pohjois-Viron rannikkoa menevää tietä nro. E20. Tie löytyi yllättävän kivuttomasti ja matka alkoi taittua. Tavoitteena oli ensin ajaa Narvaan ja sieltä illaksi Tartoon. Nyt jälkeenpäin voin sanoa että ensimmäinen yö oltaisiin voitu viettää jo Narvassa tai vaikkapa aiemmin, sillä matkan pituus suhteessa katseltaviin nähtävyyksiin ja aikaan ei oikein täsmännyt :) Sieltä olisi löytynyt muutamia vesiputouksia ja kartanoita, joita olin tutkaillut jo alustavasti, mutta pieleen meni suunnitelma.
Onneksi sentään nähtiin yksi komea vesiputous heti alkumatkasta! Putouksen äärellä oli paikallisia nauttimasta päivästä ja pallogrilleissä tirisi. Hetken ihmettelimme tätä, mutta sitten tuli mieleen, että Virossahan vietetään juhannusaattoa päivää aiemmin kuin meillä.
 |
| Jägalan vesiputous. |
Seuraavaksi suunnittelemani kohde oli Lahemaan kansallispuiston pikkuteiden tarjoamat merinäköalat. Siinä matkan varrella pistäydyttiin tankkaamassa Loksassa. Hintaa ysivitoselle tuli 1.065/litra.
 |
| Tankkauspisteellä, vessa? Jos totta puhutaan, en uskaltanut tarkistaa. |
 |
| Tämä kukko ja kanoja vietti rauhakseen päivää kylätiellä kun saavuimme paikalle :) Ei kannata siis painaa sitä kaasujalkaa liikaa näillä tienoilla. |
 |
| Kuvasta ei koko totuus näy. Itäpuolella pohjoisrannikkoa tie kulkeekin rantajyrkänteen reunamilla. Toilaan päin poikettiin päätieltä. Taloja oli todella lähellä reunaa ja joistakin näytti puuttuvan turva-aita. Ei sopisi meikäläisen hermoille moinen, pelotti jo metrin päässä reunasta kun yritin hyvää kuvakulmaa hakea. |
Siinä kuvamateriaalia ennen Narvaa. Keli oli oikein mainio.
 |
Narvaan tullessa käytiin huoltoasemalta päivän lounas ja päivällinen, munahampurilaiset ranskiksilla. Alkoihan tuo ollakin jo nälkä..
Yllä Narvajoki ja Ivananlinna Venäjän puolella. Viron puoleisella rannalla sijaitsee Hermannin linnoitus. Linnoitusten sivuitse kulkee rajaliikenne. Hetken nautimme näkymistä ja jatkoimme matkaa. Mukavalta pikkukaupungilta Narvakin tuntui.
Laittelin meidän Tartton hostelliin viestiä saapumisajankohtamme viivästymisestä. Onneksi vastaanotto oli auki yhteentoista, varmasti nyt ainakin siihen kerkiäisimme. Palasimme hetken takaisinpäin tietä E20 ja Johvin kohdalta lähdimme alaspäin tielle nro. 3 kohti Tartoa.
Yksi asia, mitä halusin nähdä matkan varrella, olivat haikaranpesät. Kohti Tarttoa mentäessä niitä alkoikin näkyä oikein ruuhkaksi asti. Tämä haikarakuva on otettu Tartton jälkeen. Kolme poikastakin sattuivat olemaan näkyvillä.
Pitkin ajoreittiämme näkyi kokkoja siellä täällä. Osa poltti pieniä kokkoja pihoissaan, suurempiakin roihusi muutama. Peipsijärven rantaa ajellessamme tuli vastaan melko taajaan suitsukalaa myyviä asuntovaunuja ja muita myyntipisteitä. Savukalasta oli siis kyse. Hiukan harmitti että aikaa ei ollut minnekään enää pysähdellä, tyydyimme siis nauttimaan näkymistä autosta käsin.
 Tarto
Lopultakin yhdeksän jälkeen kaarroimme Tarttoon ja buukkaamani Looming-hostellin pihaan, huh huh mikä päivä!
  
Siinä kuvia hostellistamme ja näkymä meidän ihanalle partsille. Hostellin vastaanotto sijaitsi hissittömän rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Teki todellakin tiukkaa kaikin tavoin kiivetä sinne ja ajattelin kauhulla, että mitä teen jos meidän huone on siellä ylhäällä. No, onneksi huoneeseemme oli lopulta ainoastaan yhdet rappuset, joiden kanssa pärjäsin hyvin. Aivan ihana hostelli rennolla ilmapiirillä varustettuna. Ekohostelli, joka on juuri saanut Greek-Key ympäristömerkin. Löytyy viihtyisä kattoterassi oleskeluun. Huone oli kiva, hiljattain remontoitu. Pari yötä siinä oli nyt tarkoitus yöpyä. Hinta-laatusuhde oikein bueno.
Hetken hengähdimme ja läksimme kohti Tartton vanhaa kaupunkia, nälkä kurni jo vatsassa. Vaikka keskustaan ei nyt kovin pitkä matka ollutkaan, valitsimme helpon tien ja hurautimme autolla kohteeseen. Vanhasta kaupungista löytyi hyvin parkkitilaa. Tulipa heti ensialkuun mieleen Tallinnan vanha kaupunki pienoiskoossa.
 
Tarton Raatihuone
Hostellin vastaanottovirkailija antoi meille vinkin kaupungin juhannusjuhlista. No, jossainhan porukan täytyi olla, kun keskusta oli niin tyhjänä. Seuraavaksi bileitä metsästämään!
 
Menevää kansanmusiikkia oli ohjelmistossa. Porukka tanssi hurjasti lavan edessä, hyvä meininki.
Ja kokko oli komein näkemäni, ei se korkeus vaan muoto ja kaikki muu.
Kivat oli juhannusjuhlat, koko perheen sellaiset. Löytyi pomppulinnaa ja krääsänmyyjää. Tunnelma oli tosi kiva, kannatti lähteä.
Seuraava päivä oli sitten juhannuspäivä ja arvatkaa vaan oliko mikään aamiaispaikka auki, no ei!! Ei tullut illalla mieleen ostaa kaupasta sapuskaa jääkaappiin. Lopulta istuimme linja-autoaseman kahviossa paikallisten hanujen kanssa. Aamiastarjonta oli erittäin suppea, juotiin kahvit ja syötiin juustokierteet. Läksimme etsimään avoinna olevaa kauppaa, eikä keskustasta löytynyt ainuttakaan. Vähän kauempaa keskustasta löytyi sitten pieni ruokakauppa, josta ostimme evästä parin päivän tarpeisiin.
 
Raatihuoneen tori
                   
Toomemäelle menossa Pirunsillan alta. Silta omistettu Keisari Alexander I:lle.
 
Koska keskustan meininki tuntui niin hiljaiselta, läksimme katselemaan paikkoja Tarton ympäristössä ja lopulta ajauduimme maaseudulle ajelemaan :)
   
Kun palasimme ajelulta, keskusta oli jo hiukan vilkastunut ja terasseilla oli mukavasti porukkaa.
Toinen, eli viimeinen aamu Tartossa alkoi aurinkoisissa merkeissä ja oli tulossa todella lämmin päivä. Läheisen työmaan metelistä päätelleen oli taas arki. Valmistimme aamupalaa ja läksimme sen jälkeen käymään vielä keskustassa. Kiirettä piti, sillä uloskirjautuminen oli jo klo. 11.
  
Suuntasimme vielä ennen lähtöä Toomemäelle tutustumaan Tuomiokirkkoon ja yliopiston historiaa esittelevään museoon.
Yliopiston perustajan, Johan Skytten muistomerkki.
      
Sellainen oli Tarto. Ihan kiva fiilis jäi, vaikkakin täytyy myöntää että ajankohta ei ollut kaupunkilomalle sopiva. Koska materiaalia on niin järjetön määrä ja reissun referointi lyhempään muotoon on itselleni täysin mahdotonta, tarina oli pakko jakaa osiin.
Seuraavaksi käännämme nokan kohti etelää, kohteena Piusan luolat.
Mikäli haluat tutustua lisää kohteeseen Tarto, esimerkiksi täältä löydät lisää informaatiota.
|
Kommentit
Lähetä kommentti