Mimmi ja Mona 10v

Mona ja Mimmi kyläilemässä suosikkipaikassaan, naapurin tädin luona. 

Oikein paljon onnea rakkaille karvakorville Monalle ja Mimmille  <3 <3

Noniin, näin pyöreiden kunniaksi ajattelin julkaista jotain speciaalia. Olen joskus maininnut kotisivuista, joita aikoinaan päivitin Monan, Mimmin ja sisarusten syntymästä, kehityksestä yms.. Kotisivut ovat toki edelleen olemassa, mutta jääneet unholaan. Julkaisen nyt joitakin otteita sivuilta ja pentukuvia. Tytöt ovat edesmenneen mammansa tapaan nyt jo aikalailla harmaantuneita etenkin turpavärkistään, mutta meno on edelleen kuin nuorilla likoilla.

Nyt palataan aikaan 10v sitten

Kaikki valmiina synnytystä varten.

Annan pennut syntyivät 11.2.2006. 
Kaikenkaikkiaan pentuja syntyi 13 kpl, mutta valitettavasti viimeinen syntyi kuolleena. Kulunut viikko on ollut rankka, mutta pääasia on että sekä äiti että pennut voivat nyt hyvin. Äiskän ruokahalu on vähitellen palannut parin viikon diettailun jälkeen. Pennut saavat nyt riittävästi maitoa ja painot ovatkin lähteneet kovaan nousuun. Kaikki pennut ovat aivan ihania! Koska pentuja on paljon, olemme jakaneet pennut kahteen ryhmään (eläinlääkärin suositus). Yksi ryhmä syöpöttelee kerrallaan n. tunnin ajan ja sitten vaihdetaan. Välillä emon tykönä saa toki olla koko poppoo. Tällainen järjestely vaatii nyt meiltä lähes ympärivuorokautista kotosalla oloa. Onneksi olemme miehen kanssa pystyneet järjestämään työvuorot niin, että aina on joku kotona. Pennut asustavat muuten Nokialla, Siurossa.

Mimmi syntyi ensimmäisenä, klo 8.45 ja Mona viimeisenä klo 15.25. Kummallakin oli hiukan hankaluuksia alkumetreillä, pasi joutui elvyttämään Mimmin ja Monalla oli alkuun ongelmia syömisessä. 

Pasi elvyttää Mimmiä

Mona

Sunnuntai 19.2
Viimeisenä syntyneen tytön painonkehitys huolestutti meitä hiukan, mutta lauantaina 18.2 oli painoa tullut lisää yhtäkkiä 20g! Tuntui todella hyvältä! Nyt tyttö painaa 372g. Kaikkien paino oli noussut huimasti eilisestä, suurikokoisin painaa jo n. 550 g, ei tahdo enää vaakakuppiin mahtua. Annan ruokahalu on nyt erittäin hyvä, tosin rouva ei suostu itse syömään kupista, vaan häntä täytyy kirjaimellisesti syöttää kädestä suuhun:-).  Annamme  edelleen D-Calsoria pari tablettia päivässä, kalkkishokki on yhä mahdollinen.

Mimmi tässä jossain

Kirppu eli Mona. Parhaalle tissille nostettuna

Sunnuntai 26.2
Viikko on kulunut nopeasti. Pennut kävelevät jo haparoivin askelin ja muutama on onnistunut jo pääsemään ulos laatikosta. Esimerkiksi viimeyönä herättiin kovaääniseen vinkumiseen, nimittäin iso valkoinen poika oli lähtenyt omatoimiselle yökävelylle, eikä sitten päässyt takaisin laatikkoon. Silmät ovat alkaneet avautua, mustilla ne ovat lähes täysin auki ja yhdellä valkoisella myöskin. Muilla vielä kiinni, mutta eiköhän niilläkin parin päivän sisällä ala avautua. Nähtiin muuten ensimmäinen rapsutus tänään, joo ja eilen kuului jo aivan selkeää murinaa laatikosta! Kynnet leikkasin menestyksekkäästi torstaina ja matolääkkeet annettiin tänään sekä emolle että pennuille. Pientä vastarintaa oli havaittavissa, mutta ihan hyvin nää toimenpiteet loppujenlopuks suju. Ensiviikolla meillä olisi tarkoitus aloittaa pentujen lisäruokinta. Me ilmeisesti myös siirretään koko kopla meidän makuuhuoneesta alakertaan, lisäsiipeen omaan huoneeseen. Siellä on oma uloskäynti pihalle, joka tulevaisuudessa helpottaa sisäsiisteyden opettelua. 

Mona

Sisaruksia

Sunnuntai 19.3
Pennut ovat hyvin viihtyneet omassa "luukussaan". Vapauden kaipuuta tietenkin ilmenee aika-ajoin ja jouduimme laittamaan kunnon esteet ovensuulle. Mutta on se vaan kumma, että aina sieltä joku onnistuu tulemaan yli! Tänään olis tarkoitus viedä pennut ulos ensimmäistä kertaa. Saas nähdä, mitä karvapallerot tuumaavat! Eilen mittailin vähän pentujen painoja ja painoahan on kertyny n. 1,8-2,8 kg. Ja eilenhän oli myös aika jälleen ottaa matolääkkeet. Vastarinta oli yllättävän lievää, tahnaa vaan sormeen ja sitten suuhun. Pennut kokeilevat nyt hampaitaan kaikkeen mahdolliseen, kuten emännän varpaisiin tai reiteen. Ja kyllähän se tuntuu kun sellaiset naskalit iskeytyy lihaan! Pennut ovat nyt jo vähän tehneet tuttavuutta meidän senioreihin. Donna ei ole juuri moksikskaan, mutta Nato tahtoo vähän ärähdellä moisien naperoiden lähennellessä. 

Oli se melkoista aikaa, rankka mutta antoisa kokemus. Minä halusin pitää Mimmin ja Pasi Monan.
 -> Pasilta tähän korjaus, siis Pasi halus pitää molemmat ja minä Mimmin :D ja kun tarkemmin ajattelee niin näinhän se olikin. Luojan kiitos Pasi sai pitää päänsä, Mimmi on niin miun kulta <3

Parhaat ystävät

Mimmi 

Mimmi, ensimmäisellä hihnalenkillä

Mona ja Mimmi, ensimmäinen hihnalenkki

Mona ja Mimmi ovat aina olleet toisetensa parhaat ystävät, mutta valitettavasti ajoittain myös pahimmat viholliset. Tappeluja oli aivan liikaa. Sterilisaatio toi lopulta avun. Kilpailuasetelmasta ei päästä koskaan, mutta kyllä jo nyt on mekin opittu ohjailemaan näiden käyttäytymistä, ettei ristiriitoja synny.

Kevät 2014, Anna (vas), Mimmi ja Mona viimeisellä yhteisellä eväsretkellä lähimetsässä. Leikkauksesta huolimatta syöpä vei Annan meiltä kesällä 2014 <3.

Näihin iloisiin kuviin tältä talvelta päätän tämän päivityksen. Ylemmässä kuvassa Mona viilettää kohti kameraa. Näyttääpä aivan Annalta. Mimmi taitaa alemmassa kuvassa kytätä jotain lintua, tyypillisessä kyttäysasennossaan :)