Vuodenvaihteen tunnelmia

Pasin kanssa Joulutorilla <3

Heips, taas on vuosi vaihtunut. Jotenkin on sellainen dejavu-fiilis. Poljen paikallani, ei voi mitään. Näitä selkähommeleita kun on tullut podettua nyt jo tovi ja kohta on jo vuosi leikkauksestakin. Ja nyt nuo rytmihäiriöt vielä päälle. Edelleen siis niistä kärsin, kuukauden sisällä tullut jo neljä pitkää kohtausta, viimeisin toissapäivänä. Nykyinen lääke ei selvästikään toimi. Tänään lääkäri vaihtoi lääkkeen toiseen, katsotaan tepsiikö. Mutta siitäkin huolimatta, hymy ei ole hyytynyt. Eiköhän se joku ratkaisu näihin asioihin vielä jostakin löydy, pakko uskoa. Elämä olis vaan niin paljon helpompaa, jos en olis tällanen tunteilija. Mutta kyllä Juti sen tietää, "Mennään eteenpäin"!:D

Tampere, Laukonsilta

Pakko tunnustaa, en juurikaan ollut edes ajatellut nuorten jääkiekon MM-kisoja. Heräsin vasta näihin viimeisiin otteluihin ja voi veljet mitä meininkiä! Uskomaton joukkue ja mitä tahtojen taistelua! Hiukka oli äänihuulet tässäkin osoitteessa koetuksella. Eräänkin maalin jälkeen Mimmi työnsi päätään sohvalla sohvatyynyjen väliin piiloon :D Mää elän tunteella ja urheilun seuraaminen mun kanssa on just tota!

Muuten, sain Pasilta joululahjaksi Nikonin mikrojärjestelmäkameran 1 J5. Suurin osa kuvista on sillä kuvattu tähän blogiin. Mulla on edelleen Nikonin 5000 normi digijärkkäri, joka on hyvä, mutta todella painava ja iso kuljetella ympäriinsä. Lenkille sitä ei voi todellakaan ottaa, kun koiran kanssa yleensä olen liikkeellä. Olen ollut tosi tyytyväinen uuteen kameraan, käyttöjärjestelmä on tutunoloinen, mutta käyttöohjeisiin täytyy vielä ajan kanssa tutustua. Viisitonnisen objektiivit sopivat sovittimen kanssa, mutta luultavasti ostan jossain vaiheessa mikrojärkkärin omia objektiiveja pienemmän koon vuoksi. Sovitin maksaa yhden objektiivin verran.

Palataan jouluun..

Joulufiiliksessä oli vähän hakemista, mutta oli tosi kiva viettää joulua läheisten kanssa Itä-Suomessa. Ajokelit olivat onneksi kohdillaan ja luojan kiitos nää pakkaset jaksoivat odottaa tähän vuoteen. Itään satoi aaton vastaisena yönä sopivasti valkoinen joulu. Lunta tuli oikein tuiskuten, winterwonderland siellä perillä odotti. Siellä oli kovasti nähty kummankin kotona vaivaa jouluvalmistelujen suhteen. Syötävää olisi riittänyt vaikka koko pitäjälle. Vatsat pullollaan, tyytyväisinä palasimme pyhien jälkeen kotiin.

Sankarihaudat, Eno. Kotipihani sijaitsee aivan tässä kirkon vieressä. Jaksan muuten aina ihastella myös tätä kaunista porttia.

Äidin ja Mimmin kanssa ollaan lenkkeilemässä. Mun selästä loppui puhti tuolla raskaassa lumessa tarpoessa, mutta kyllä siellä jonkunmoinen lenkki saatiin aikaiseksi. 

Kyllä se joulukuu menee kaikkine härdelleineen sitten nopeasti! Yhtäkkiä ollaan jo uudessa vuodessa ja tuijotellaan raketteja taivaalta. Meidän hyvä ystävä Rane tuli meille aattona Joensuusta. Ranen pikkuruiseen valkoiseen petoon pakkauduimme ja läksimme illalla kohti Tamperetta ja Yo-taloa. Mulla oli illalla taas alkanut rytmihäiriökohtaus ja olo oli koko illan todella tukala. Onneksi kohtaus loppui ennen lähtöä. Turha olisi ollut riemuita, tykytys alkoi taas uudestaan autossa. No, eipä voinut mitään, oli vaan kestettävä. Pasi meni suoraan Yo-talolle ja me jatkettiin Ranen kanssa rakettinäytöstä seuraamaan Eteläpuiston laitamille. Onneksi tykyttelyt loppuivat ja pystyin nauttimaan raketeista.

PunrockXmas-festareiden kolmantena päivänä Atomirotta heitti aivan sairaan hyvän keikan. Ne jätkät antaa aivan kaiken itsestään! Rane Raitsikan ja Rotan kommunikaatio keikan aikana toimi jälleen ilmiömäisen hyvin ja musa oli rautaa!! Mitä iistimpää, sitä siistimpää, Rotta niittikaulapannassa ja sixpack paljaana, toimi!!!! Rane Raitsikan sanat "jätkähän alkaa strippaa" :D Aivan huikee meno!

Atomirotta. Yksikään mun ottama ei tainnut olla tarkka kun kundit ei vaan paikallaan pysy hetkeäkään :) Kännykällä kuvailin kun kamera jäi lähtöhötäkässä kotiin.

Sellainen oli se vuodenvaihde. Kivaa oli noista rytmiongelmista huolimatta. Rane kyläili meillä vielä muutaman päivän. Sillä miehellä on sydän paikallaan <3, ikävää kun niin kaukana asuu.

Siuro

Ei tää talvi ja pakkanen ole mun juttu, kesän lapsi kun olen, mutta kyllä täytyy myöntää että kauniita valoilmiöitä on parin päivän aikana taivaalla näkynyt. Tänäänkin kävin näpit jäässä vielä iltapäivästä jäällä kuvaamassa. Koiraa en enää raaskinut mukaan ottaa, aamuisella lenkillä kun nosteli tassujaan kun vähänkin pysähdyttiin. Tässä vähän kuvasatoa.

Viikonloppuna oltiin koko porukalla liikkeellä

Tänään aamulenkillä Mimmin kanssa, tämä on toinen kerta kun nään tällaisen haloilmiön. Upea! 

Lämpimästi sohvalla :)

Onneksi tuo pakkanen alkaa pikkuhiljaa laskea. Meidän sähkölämmitteiset kaakeliuunit huutaa jo täysillä eikä täällä siltikään oli kuin reilu 20 astetta lämmintä. Enää reilu kolme kuukautta ni helepottaa :D