Aivan mahtava reissu oli Sadun kanssa ja oli niin ihanaa tutustua jälleen uuteen kaupunkiin. Tähän viimeiseen osaan jäi vielä muutama kuva julkaistavaksi. Lisäksi lisään muutaman otteen Helena Petäistön erinomaisesta Nizza, Cannes, Biarriz-kirjasta.
Vuonna 1882 tapahtui tämä kuningatar Viktorian ensivisiitti Nizzaan.
Kuningatar Viktoria oli 62-vuotias, kun hän matkusti ensimmäisen kerran Ranskan Rivieralle. Sen jälkeen hän lomaili siellä 20 vuoden ajan ja haikaili Nizzaan vielä kuolinvuoteellaan. Mutta mikä parasta, Viktoria nuortui Rivieralla. Silminnäkijöiden mukaan hänestä tuli siellä taas kuin 17-vuotias! Joka kerta, kun hän astui ulos Lontoon sumusta lähteneestä hienosta erikoisvaunustaan Rivieran aurinkoon, hengitti Rivieran tuoksuvaa ilmaa, näki sen valon ja tunsi lämpimän ilman ihollaan, hänestä tuli kuulemma iloinen, hymyilevä ja nauravainen. Buckinghamin palatsin ankara valtias oli muisto vain, kun hän hupsutteli heittelemällä parvekkeelta kukkia nuorille miehille karnevaaleissa ohikulkeviin vaunuihin tai kun hän viittoi vaunustaan sukkapuikoillaan tahtia torvisoittokunnalle kyläjuhlassa.
Nizza, Cannes, Biarritz a la Helena Petäistö
Promenade des Anglais |
Cours Saleyan liepeille oli pystytetty eräänä aamupäivänä kirjatori. Torilla myytiin vanhoja kirjoja, julisteita, kortteja yms. Olin haltioissani ja jokunen tovi siinä meni julisteita tutkaillessa. Julisteita oli laidasta laitaan, kaikenlaisia mainoksia, kasvikuvia, teknisiä piirroksia... Minä etsin lähinnä vanhoja elokuvajulisteita, mutta niitä ei juurikaan ollut ja ne harvat kohdalle sattuneet olivat liian hinnakkaita.
Mitä englantilaiset edellä, sitä venäläiset perässä. Ei Suomenlahden perukoillakaan talvisin aina aivan leutoa ole, niinpä Pietarinkin aateliset päättivät, että ajanvietto Rivieralla olisi miellyttävämpää varsinkin nyt, kun siellä oli jopa heidän arvoistaan seuraa. Lopullisen sysäyksen antoi se että itse leskikeisarinna Alexandra Fjodorovna lähti sinne talvenviettoon vuonna 1856. Hän asettui huvilaan nimeltä Villa Bermond. Vuonna 1860 Tanskan kuningatar puolestaan hankki itselleen huvilan Nizzan Boulevard Carabacelin varrelta. Nizzassa oli menossa oikea loistohuviloiden buumi, sillä raharikkaat rakennuttivat omia talvehtimispaikkojaan. Toisaalta rakennettiin myös palatsihotelleja. Vuonna 1847 Ciemiez'ssä oli jo 30 toinen toistaan loisteliaampaa hotellia.
Nizza, Cannes, Biarritz a la Helena Petäistö
Alla olevat kuvat ovat Cours Saleya-torin vieressä 26.9 järjestetystä sodanvastaisesta tapahtumasta. Keko kuvastaa sodassa jalkansa menettäneitä. En painanut mieleeni tapahtuman nimeä ja nyt kun jälkikäteen yritin tietoa etsiä, ei onnistanut. Oli kuitenkin kyse tapahtumasta, joka samaanaikaan järjestettiin muutamissa muissakin kaupungeissa.
Vielä muutama satunnainen kuva, sit tää loppuu, mä lupaan ;)
Näkymä kävellessä satamasta kohti rantakatua |
Sellainen reissu se. Näin jälkeenpäin ajatellen olisihan sitä kyllä voinut vähän enemmän antaa itse Nizzallekin aikaa, kaksi kokonaista päivää oli kieltämättä aika vähän. No, tulipa vähän ympäristöönkin samalla tutustuttua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ohjelmassa olisi ollut vielä päiväreissu Euroopan syvimmälle kanjonille Gorges du Verdonille. Varmasti aivan huikea paikka, mutta onneksi tuli järki käteen ja suunnitelmaa muutettiin. Kaikkea ei vaan ehdi kokea ja nähdä vaikka kuinka haluaisi.
Säiden suhteen kävi kyllä todella hyvä tuuri, lämmintä oli, muttei liian kuumaa. Luulenpa, että seuraavaa kertaa varten kannattaa jokunen sana ranskaakin opetella. Kyllähän tuolla englantia puhutaan, mutta ei se niin yleistä ole kuin monessa muussa Euroopan kaupungissa, edelleenkään.
Lippa vinoon ja kohti seuraavaa reissua nääs :D
Kommentit
Lähetä kommentti