Moikka, nyt se syksy sitten saapuu. Hiukan tällaisella melankoliaan taipuvalla mielellä varustettuna tahtoo pientä ahdistusta ajoittain pukata. Etenkin kun nyt tuo tilanne selän kanssa on mikä on. Osasairaspäivärahalla edelleen töissä sinnittelen, mutta tiedossa on jo nyt, että tästä syksystä tulee erilainen. Millainen, se on edelleen epäselvä. Päätöksiä odottelen.
Mutta eihän tässä maailmantilanteessa sovi nyt aivan itsekeskeisesti ainoastaan omia asioita pohtia. Jos nyt jotain pystyisi tekemään meille Suomeen tulevien pakolaisten auttamiseksi. Ainakin näin alkuun varastosta pakataan lämpöistä käyttövaatetta tarvitseville tässä viikonlopun aikana. Tampereella mm. Spr:n Kontti ottaa vastaan lahjoituksia.
Sitten vielä katsausta elokuun tapahtumiin.
Pyynikinajo oli Tampereen Pyynikillä ajettu TT-moottoripyöräkilpailu. Se ajettiin vuosina 1932-1939 ja 1946-1971 yhtteensä 34 kertaa. Pyynikinajojen kulta-aika sijoittuu vuosiin 1962-1963, jolloin Pyynikillä ajettiin MM-tasolla. Kilpailemassa nähtiin mm. Mike Hailwood ja Jim Redman, jotka olivat maailmanmestareita. Suomalaisista ajajista Raine Lampisesta tuli Pyynikinajojen suuri sankari. Hän otti osaa ajoihin peräti 19 kertaa ja voitti 500-kuutioisen luokan viisi kertaa. Hän otti osaa ja Pyynikinajojen ensimmäiseen kilpailuun 1932 ja ajoi siellä viimeisen kerran vuonna 1962
Pyynikinajoissa kuoli vuosien saatossa kolme ajajaa. Ajot kiellettiin liian vaarallisina vuonna 1971.
Kilpailut keräsivät katsojia yli puoli miljoonaa.
Pyynikillä on järjestetty muistoajot vuosina 1991,2000 ja 2015. Muistoajoissa rataa kierretään näytösluonteisesti vanhoilla kilpamoottoripyörillä.
Lähde Wikipedia
Kuvailujani ajoista
Museopyöriä ja muita näytillä olleita..
 |
| No olihan se nyt aivan must Jaguarin kanssa poseerata! |
 |
| Eteläpuiston parkkiksen laidalta kuvattua |
Sellainen Puistojuhla 29.8, paikkana Armonkallion Soukkapuisto. Oikein kiva pienehkö ilmaistapahtuma. Hyvää musaa ja hyvä tunnelma, siinä se.
 |
| Jarkko Martikainen ja Anssi Salminen, keikka oli kerrassaan huippu! |
Päätänpä tämän blogitekstin tunnelmallisiin soutelukuviin. Tänä kesänä päästiin tuplaamaan soutelukertojen määrä edellisestä. Tässä siis järjestyksessään toinen soutelukerta kesältä. Järvi oli aivan täydellisen tyyni, illan hämärtyessä liplattelimme menemään.
Ja sitten vähän tulevaa. Tällä viikolla tuli kuluneeksi tasan 15 vuotta Siurolaisuutta. Seuraavaan julkaisuuni yritän saada koostettua materiaalia aiheeseen liittyen.
Parin viikon päästä alkaa loma ja reissua pukkaa jälleen. Ja matkakohde on.... Nizzaaaa, jee!! Tuskin maltan odottaa :) Matka varattiin jo keväällä, enkä silloin osannut ajatella että mun selkä olisi nyt syksyllä edelleen epävakaassa kunnossa. Onneksi lentomatka ei ole kovin pitkä, eiköhän siitä selvitä. Matkakumppani on tällä kertaa Satu! Pasi tuossa on vitsaillut että tietääköhän Satu nyt oikeesti mihin on oikeen ryhtynyt kun mun kanssa reissuun lähtee ;) Myönnetään, mää suunnittelen yleensä meidän reissut tosi tarkkaan ja on tullut aikataulutettua myös. Jos nyt yrittäis vähän iisimmin ottaa. Majoituksen etsiminen on ollut yllättävän työlästä ja löytyihän se lopulta meitä molempia miellyttävä vaihtoehto. Löysin muuten uuden väylän hakea majoitusvaihtoehtoja. Nizzan hotellit ovat korkeissa hinnoissa ja tarkoitus oli löytää kohtuuhintainen ja kohtuutasokas majoitusvaihtoehto rantabulevardin läheisyydestä, keskustasta. Sain vinkin Airbnb-sivustosta ja sieltä löytyikin sopiva yksityisen vuokraama huoneisto aivan vanhankaupungin keskustasta ja vieläpä sopuhintaan. Mutta.. matkasta lisää tuonnempana.
Kommentit
Lähetä kommentti