Lomailua kotiseuduillani Pohjois-Karjalassa

Pari viikkoa sitten alkoi meidän neljän viikon mittainen kesäloma. Ihanaa, vapaus! Ehdin olla kokonaiset pari viikkoa töissä sairasloman jälkeen ja tuntuipa loma tulevan jo tarpeeseen....hmm. lähinnä murtuneen jalan takia. Jalka rasittui edelleen töissä kävellessä liikaa ja lomalle pääsy oli helpotus. Nyt jalka alkaa vihdoinkin olla kutakuinkin kunnossa, mutta varoa saa jonkin verran edelleen.

Matkalla

Minnepäs sitä muualle, kuin kotiseuduille Enoon, Lehmoon ja Joensuuhun näin alkajaisiksi. Rokkiviikko oli aluillaan ja perinteisesti me muutenkin aloitamme lomat aina kotiseutulomailulla. Koirat lähtivät tottakai mukaan. Tällä kertaa ajeltiin määränpäähän reittiä Heinola-Mikkeli-Savonlinna. Ajelimme pitkin kauniita maisemareittejä.

Upea Saimaan järvimaisema. Tieltä nro. 62, Lietvedentien järviosuudelta. Yle listasi suomen kauneimmat matkailureitit, jonka perusteella valitsimme tämän reitin. Todella kaunista, suosittelen!

Tutulla pysähtymispaikalla. Tätä samaa reittiä ajelimme eräänä menneenä kesänä kun Donnakin oli vielä kanssamme (ks. kuva alempana). Ehdimme hetken tässä ihailla maisemia, kunnes huomasimme paikan tutuksi.

Pasi ja Donna kymmenen vuotta sitten, 2004

Savonlinnassa ollaan pikaisella tauolla. Pasi legendaarisen SS Heinäveden kannella. Vuosina 1981 ja 2006 laiva toimi Tuuliajolla-kiertueen risteilylaivana.

Tunnelmia Enosta

Enossa (on nykyään osa Joensuuta) asuvat edelleen minun vanhempani. Siellä aloittelimme lomaamme matonpesu-urakalla. Saatiinpa sekin homma heti alkuun pois päiväjärjestyksestä.

Äiti vaihteeksi pesurin varressa kiinni.

Isällä huilitauko. Hepolammen rannalla ollaan.

Pasi tätinsä kainalossa Pamilonkoskella

Pamilonkoskella

Edelleen Pamilonkoskelta, metsän erikoisuudeksi nimetty, 7-haarainen mänty

Enon kylälle saavuttaessa tällainen näkymä avautuu sillalta. Kaunis Pielisjoki.

Synttärikakkua :)

Mansikkalinjalla jatketaan.. Lettuja mansikoiden ja kermavaahdon kera, nami

Kolme upeaa vastaa äidin tekemiä, itse sain aikaiseksi säälittävän rimpulan jolla sitten sitkeästi kylvin ja pysyihän se kasassa!

Rakkaan Hepolammen rannalla.

Kaupungin humussa

Janikan kanssa viihteellä

Ranen kanssa perinteisesti Jokiasemalla kahveella.

Joensuun taitokorttelissa, Surakan pihalla sijaitsee tämä Kesälato-pizzeria.

Rucolaa, päärynää, saksanpähkinää ja vuohenjuustoa. Kuulostaa erikoiselta mutta oli muuten hyvää!

Taitokortteli

Joensuun torikahviossa

Tämä kaveri asustelee Lehmossa Pasin vanhempien asunnon liepeillä. Yritti eräänä iltana tulla väkisin sisään, onneksi portiksi viritetty pyykkien kuivausteline esti koirien ja siilin kohtaamisen.

Meille tarjoitui tilaisuus vielä loppumetreillä päästä katsastamaan kulttuuritarjontaa kesäteatterin muodossa. Kesäteatteri sijaitsee Utran Uittotuvan komeassa miljöössä. Ammattilaiset olivat asialla Markku Pölösen ohjaamassa Rikkaan rakkaus-musiikkikomediassa. Erittäin viihdyttävä esitys, suosittelen.

Punainen talo

Äidin ja minun jokakesäinen vierailukohde. Tällä kertaa äiti ei päässyt mukaan, joten Pasi pääsi ensimmäistä ketaa tutustumaan tähän Enolaiseen hienoon kulttuurikohteeseen. Kohde sijaitsee Ahvenisella ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tästä lisäinformaatiota.

Sisätiloissa runsaasti käsitöitä myytävänä

Poimintoja ulkotilan maalaishahmoista.

Ahvenisen uimarannalla. Tässä on nostalgiaa kerrakseen. Taitaapa olla reilusti yli 20 vuotta, kun olen viimeksi täällä käynyt.

Kotiinpaluu

Puolitoista viikkoa toisten nurkissa lomailtuamme oli jälleen aika taas palata kotiin. Lähtö on aina haikeaa, mutta toisaalta omaan kotiinkin on mukava palata.