Koiramaista elämää
Elämää ilman koiria, eipä sitä yhtäkkiä osaisi kuvitella. Tytöt ovat meille osa perhettä ja niiden eteen tekisi mitä vaan. Täytyy kyllä sanoa, että ehkäpä jokunen harmaa hiuskin on tullut noiden meidän tyttöjen kolttosten takia.. Enää ei pakkoja pistetä remonttiin, mutta vanha mamma Anna on alkanut vetää ihan omaa showtaan, rauhoittumisesta ei näy merkkiäkään. Aikamoinen persoona on tullut esiin.
Marley and Me
Ainakin kaikki koiraihmiset ovat varmasti kuulleet elokuvasta Marley and Me. Elokuva perustuu John Groganin omaelämänkerralliseen kirjaan, jossa kuvataan perheen elämään liikaherkän, vallattoman ja innokkaan Marley-koiran kanssa. Tuossa jokunen aika sitten tuli jälleen katsottua tuo elokuva. Huomasin, että Marleyssa ja Annassa on jotain samaa, itseasiassa aika paljon :)
Sukelletaan Annan maailmaan->
Anna ihan vauvana, huomaa Donnan hiukka tyrmistynyt ilme!
Alkumetrit Annalla Donnan kanssa olivat vähän kivikkoisia, koska Donna ei alkuun oikein sulattanut uutta perheenjäsentämme. Heti alusta alkaen Anna sai kuitenkin hyvän nukkumakaverin Donnasta. Donna oli 7-vuotias noihin aikoihin.
Tätä Anna ei olisi uskaltanut Donnalle tehdä, Natoa ei tuntunut haittaavan :)
Anna ja Nato, tuhokaksikko
Anna ja Nato olivat mahtava parivaljakko. Nato oli lähes nelivuotias, kun Anna tuli meille. Nato oli lapinkoira-collie ja annassa on lapinkoiraa ja saksanseisojaa.
Nato aloitti opiskelija-asuntomme uuteen uskoon pistämisen ja eikös Nato saanut Annasta hyvän rötöstelykumppanin. Kaksistaan tuli sitten tuhottua vaatekaapien ovia, listoja, lattian muovimattoa, kalusteita, siskon puhelin jne.jne. Kaikki tapahtui tietenkin meidän poissaollessa. Kyllä siinä muutamaan kertaan tuli päätä hierottua ja saattoipa jokunen kirosana siinä samalla lentää.
Voin kertoa että kaikenlaisia sumuttimia, litkuja yms. yritettiin kaikkiin purtaviin kohteisiin laittaa, huonoin tuloksin. Minkäs sille voi kun koira ei kertakaikkiaan halua olla yksin ilman omistajaansa!
No, kun sitten lähdettiin asunnosta ja muutettiin Nokialle vuokra-asuntoon, pulitettiin korjauskustannuksina vuokratakuut ja 700 mk vielä siihen päälle.. Näin jälkeenpäin huvittaa, että kun se lasku sitten tupsahti meille päiväpostin mukana, niin eikös juuri Anna ollut tuhonnut sinä päivänä postin lähes kokonaan ja juuri se lasku oli lähes tunnistamattomina palasina! Ei jätetty sen jälkeen väliovea auki.
Muutto Nokialle
Anna oli yksivuotias kun muutimme Nokialle. Kolme kuukautta asuimme vuokrakaksiossa, jonka jälkeen ostimme tämän nykyisen talomme Siurosta. Jokainen muutto stressasi Annaa ja oireet pahenivat aina tuolloin. Natolta paikkojen hajoittaminen jäi Joensuuhun.
Niin, ja Anna ei todellakaan ole mikään hiljainen kaveri. Öykkäs ja möykkäs meidät pihalle sieltä Nokian vuokrakaksiosta.. Eikä me todellakaan tiedetty silloin mitä älämölöä se pitää päivällä, lähtiessä ja kotiintullessa oli aina hiljaista. Suoranaista häätöä ei nyt tullut mutta annettiin ymmärtää että parempi olisi vaihtaa maisemaa, kiitos Anna! No ei, mukavahan täällä Siurossa on asustella, mitä nyt asumiskustannukset tuppaavat olemaan turhan suuret tällaisessa vanhassa omakotitalossa.
Omaa kivaa lelun kanssa
Piehtarointia
Siinäpä muutama kuva, joista Annan leikkisyys tulee ilmi. Viimeisin kuva on tältä kesältä. Siinä on käsinkosketeltavissa malttamaton odotus, että koska se keppi lentää! Siis tuo ilme :D Aivan tyypillistä Annaa, kun se pakonomaisesti tahtoo jotain.. Jotenkin tuntuu että Anna on muuttunut vuosi vuodelta aina vaan kahjommaksi.
Siinä sitä on taas käyty roskista tonkimassa :D Pikkasen revettiin, kun vanha rouva saapui terassille ihan muina koirina, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut! Vähintään kerran viikossa Anna onnistuu levittämään roskiksen vessassa tai kylppärissä, että se jaksaa.
Häh!
Juuri sen tuhoamisen takia pidimme tänne muutettuamme alkuvaiheessa tyttöjä lisäsiiven perähuoneessa, koska siellä ei juuri mitään tuhottavaa ollut. No, kun sitten eräänä päivänä tulimme kotiin, oli lattiassa ammottava syvä reikä. Siis mitä hel.... Lattiassa oli muovimatto, joten lattian repiminen oli mahdollista. No, myöhemmin sitten saimme oikeastaan kiittää Annaa hyvästä työstä, sillä siitä kohtaa talon kulmasta löytyi kosteusvaurio!
Tuosta yllä olevasta kuvasta näkyy muuten yksi Annan aikaansaannos. Silloin tytöt pääsivät eteiseen ja eikös tuo kahjo syönyt meiltä yläkerran rapuista matot ja muovilistat! Muovimatot tuntuivat silloin olevan oikein spesialiteetti.
Karkailu
Anna on ollut aina kova karkailemaan, eikä edelleenkään parane jättää aitauksen porttia auki. Viime talvena Anna käveli aidasta yli (hanki korkealla), eikä lotkauttanut korvaansakaan kun kun näköetäisyydeltä yritin huudella häntä takaisin. Itsepäinen ja erittäin kovapäinen on hän. Nuorempana Anna saattoi viipyä karkureissuillaan jokusen tunnin, nyt taitaa tunti riittää.
Matkatessamme tyttöjen kanssa kotipuoleen, pysähdyspaikoilla vaaditaan erityistä tarkkaavaisuutta. Bravuuripysähdyspaikallamme Severi Suhosella Varkaudessa Anna on ottanut ainakin kaksi kertaa ritolat autoon laittessa tai sieltä ottaessa. Että oli raivostuttavaa, matkanteko pysähtyi kuin seinään vähintään tunniksi ja vielä kauheampaa se, että auton allejäännin mahdollisuus oli hirvittävän iso! Niin, toipa tämä erityispiirre meille sitten muutaman pienen tuhnuttavan Annan jälkeläisenkin. Autostakarkaamistilanne sekin, täällä Siurossa. Kuusivuotias Anna hurmasi sillä reissulla yhdeksänkuisen nuoren dalmatialaisen, Jupen, eikä kauaakaan kun vahinko oli jo tapahtunut. No, ilman sitä tapausta meillä ei olisi Mimmiä ja Monaa <3
Tässä Anna vielä punaisen babyn kanssa. Anna kärsi ennen sterilointia valeraskauksista ja baby oli Annalle tärkeä. Tuo punainen vinkulelu oli alunperin Naton leikkikalu. Voi sitä itkua, kun se tuli vahingossa heitettyä
seinään! Mona ja Mimmi taisivat myöhemmin tehdä selvää babysta..
Äitiys
Tässä alkaa porukka olla jo vähän yli-ikäistä tissille, ruuhkaa on.
Ai että Anna oli hyvä äiti, on sitä tietenkin edelleen, mutta tuolloin jaksoi väsymättä syöttää ja hoitaa 12-päistä katrasta.
Jossain vaiheessa tuli aika laskea pennut ensimmäistä kertaa tutustumaan ulkomaailmaan. Koska Anna tuntui olevan kovasti kiinni jälkikasvussaan, laskimme Annan pentujen kanssa ulkoilemaan vapaasti pihalle. Pihaa ei vielä tuolloin oltu aidattu. No, kuinkas kävikään, Anna hävisi pihasti sen siliäntien kun pääsi vapaaksi. Eipä painanut äitiys vaakakupissa siinä tilanteessa kun vapaudenkaipuu vei vallan. Siinä sitä sitten taas viiletettiin pitkin Siuron kylää ja metsiä. Huhheijaa, että jaksoi taas yllättää.
Mona ja Mimmi eivät oli ihan niin kahjoja kuin äitinsä, ei tuo karkailu ainakaan ole ihan niin pahasti verissä. Mona on sen verran kiltti, että karkaaminen ei tulisi mieleenkään. Mimmi taas lähtee äitinsä matkaan jos tilanne tulee. Karkasivatpa aikoinaan muutamaan kertaan retkilleen aitauksen alta kaivautumalla. Että sellainen kaksikko. Äityli halusi vähän näyttää Mimmille kylän meininkiä.
On ne niin sööttejä, Anna ja Mona <3
Annalla on äidin osa Mimmiä ja Monaa kohtaan varmasti koko loppuikänsä. Mona saa erityishuomioita mammalta. Anna putsaa Monan korvat, välillä pyllynkin ja taitaapa vielä joskus oksentaa ruokansakin jälkikasvulleen. Monalla ja Annalla on ollut alusta saakka erityinen symbioosi. Mona oli pentuna erittäin heiveröinen, eikä omin avuin saanut maitoa. Monaa nostettiin aina Annan parhaalle tissille, että pentu saisi syödäkseen. Korvike ei kelvannut. Nykypäivänä Mona istuu aina, siis aina Annan vieressä kun Anna ruokailee. Toimitusta on oikein valvottava, ettei Anna jätä ruokaansa syömättä ja Mona saa mahdollisuuden hotkia loput. Annna uusi bravuuri on jättää päivällä ruokaa syömättä ja illalla sitten kärttää herkkuja, tulee syliin sohvalle ja tuijottaa vaativasti, haukkuu, polkee tassua ym. mukavaa. Show ei lopu ennen kuin joku lähtee keittiöön ruokaa hakemaan. Oliskohan tullut annettua vanhukselle liikaa vapauksia viime aikoina :)
Retkeilykaverina, ruoka saa Annan pysymään leirissä.
Luonne
Hallitsevimpia piirteitä Annalla ovat ääretön vapaudenkaipuu, itsepäisyys ja räväkkyys. Anna haluaa välillä vetäytyä omiin oloihinsa. Anna haluaa lepäillä kotona useimmiten saunassa lauteiden alla tai jossain suojaisessa nurkassa. Annan yksi spesiaalitaito on löytää paperinenäliinat hangesta. Vielä lisäisin sen vaativan luonteen, tuossa se nytkin teputtaa vieressä ja vaatii herkkuja. Sattumoisin letut tuoksuvat keittiöstä:)
Anna nukkui pois luotamme 23.6.2014
Kommentit
Lähetä kommentti